Vähän villasukista

ja muustakin

Sulo rakastaa villasukkia. On rakastanut niitä jo heti Naukulaan muutettuaan. 

Sulo 12.5.2014

Alkutaipaleellamme minun oli suorastaan mahdotonta liikkua villasukat jalassa. Nyt tilanne on hieman rauhoittunut. 

Viime viikolla vieraillessani Rauhan ja Ruskan luona, myös siellä osoitettiin rakkautta villasukkiani kohtaan. Rauha tuntui rakastavan myös kaulaliinaani, laukkuani ja kameraani. 

Paras kuva Rauhan rakkaudesta kaulahuiviani ja laukkuani kohtaan jäi tietenkin ottamatta. Samassa kasassa oli silloin myös kamera. Koratiassakin on aikanaan oltu varsin kiinnostuneita kamerastani. Juttua siitä löytyy täältä. 

Koska Rauha on tällä hetkellä varsin muhkeassa kunnossa, päätti Sulon Ruska-mummu leikittää minua. Huiskaleikki sai mummun viikset sojottamaan suoraan eteenpäin ja Ruska näytti tasapainotaituruutensa. 

En kyllä taida enää koskaan vierailla ilman villasukkiani missään. 

Vieraita

ja villasukkia

Naukulassa oli eilen nyyttikestit. Kolme vierasta ja mamma. Sulolla oli puuhaa kerrakseen, ensin piti vahtia keittiön tapahtumia, keskellä lattiaa tietenkin, ja käväisipä Sulo muutaman kerran ruokapyödälläkin. Parasta kuitenkin oli, kun kaksi kolmesta vieraasta halusi myöhemmin illalla laittaa jalkaansa villasukat. 

"Täteillä oli tosi kivat varpaat ja sitten me nukuttiin pitkään." 

Sulo kävi kutittelemassa vieraiden varpaita tasapuolisesti ja järjesti Korat-palloshown. Pallo nimittäin löytyi taas. Sulon pallo ja Sulon jemma, pallo otetaan tarpeentullen esiin. 

Vähän villasta

ja sen ominaisuuksista

Minä käyttäisin mielelläni villasukkia kesät talvet. Sulo on asiasta toista mieltä. Vaikka villasukkien vieressä onkin ihan hyvä lepäillä, tilanne muuttuu heti kun villasukat lähtevät liikkeelle. Silloin niistä tulee suurriistaa.

Kuva 7. toukokuuta 2014. 

Onhan se toki pienen pojan vaikea ymmärtää, miksi toisen villan kanssa saa möyhiä, riehua ja nukkua ja kun villa sitten lähtee liikkeelle, sen kimppuun ei voisi hyökätä. 

Kuva 14.5.2014.

Villan ominaisuus kutistua on myös tullut tutuksi. Vai mitenkä muuten tämä muka olisi selitettävissä? 

Kuva 17.5.2014.

Kuva 15.6.2014.

Kaksi seuraavaa kuvaa 13.7.2014. 

Ja kuinkas sitten kävikään?

Kuva eiliseltä 16.7.2014. 

Kesä alkoi?

Parvekepäikkärit

Joku voisi olla vielä sitä mieltä, että kesä on kaukana. Naukulan Helmi on toista mieltä. Eilen, sateisena ja kylmän koleana päivänä, Helmi päätti ottaa päiväunensa parvekkeella.

"Mamma, mä nukun nyt tässä!"

 

Useampi tunti korin päällä vierähtikin ja minä puin päälleni sisätiloissa villasukkaa. Päiväunet parvekkeella päättyivät siihen, että kannoin Helmin sisälle jatkamaan uniansa. Loppuviikosta ehkä tarkenee paremmin.