maanantai 25. toukokuuta 2020

Vesi

ja vesikuppi

Meillä jokaisella on omat lempimukimme ja lasimme, eikö? Niin myös Naukulassa. Yksi, josta sopii juoda vettä ja jota käyttävät kaikki, on olohuoneen ruokapöydällä. Kirpputorilöytö kolmella eurolla. Se on tarpeeksi painava, eikä se helposti kaadu. Ei vaikka tulisi tarve käydä pöytäliinan alla, kuten Noomilla satunnaisesti on. 

Ajattelin nyt juoda vähän vettä, katsokaas.




Toinen lemppari vesiastia on kylpyhuoneen lattialla. Sellainen iso metallinen, koirille tarkoitettu astia. Satunnaisesti vesiastioita on muuallakin, mutta nämä kaksi säilyttävät suosionsa kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen. 

Kissoilla pitäisi olla aina tarjolla raikasta vettä eikä kissojen vesiastiaa kannattaisi pitää ruokapaikan lähellä (näin olen jostain lukenut). Vesi tulee vaihtaa kerran päivässä, mutta minä olen huomannut, että se seissyt vesi on jostain syystä parempaa. Siispä satunnaisesti vettä käydään hörppimässä jos aamulta on jäänyt puurokattila likoamaan tiskialtaaseen. 

Millaisia juomapaikkoja ja astioita teiltä löytyy? 

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Kuka on kukin?

Naukulassa

Lienee aika paljastaa tuntomerkkejä Naukulan pojista. Naukulan FB-liveä seuranneille osa tuntomerkeistä saattaa olla jo tuttujakin. 

Pinkkitassun Ursus (EUR n 22*):





Ursus on esikoinen. Hänessä on nallemaista pyöreyttä, josta nimikin on saanut alkunsa. Ursuksella on hieman pörröisempi turkki kuin veljellään. Ursuksen selästä löytyy perhoskuvio ja otsaa koristaa W. Vähän niin kuin Weasley (Harry Potterin lukijat lienevät samaa mieltä?).


Pinkkitassun Uuno (EUR d 22*): 




Pinkkitassun Uunon tunnistaa parhaiten Leijonakuninkaan ulkomuodosta. Hänessä on asennetta. Hänellä on aina nälkä ja hän osaa pitää puolensa. 


Pinkkitassun Urmas (EUR n 22):




Urmas on pentueen toinen ruskeatabby. Hänen otsaansa koristaa M-kirjain ja hänen selkäänsä näyttäisi muodostuvan sydänkuvio, kuten emollaan Hertalla. Urmas on utelias ja aina valmis painimaan. 

Pinkkitassun Gilles (EUR n 24): 



Neljäs Naukulan poika on Pinkkitassun Gilles. Hän on edellisiä suurempi ja hänellä on eri kuvio. Hänet tavataan useimmiten norkoilemasta herkkukaappien lähistöltä ja hän onkin saanut lempinimekseen herkkupeppu tai herkkutikkumies

Tämän jälkeen tunnistaminen on helppoa, eikö? Ainakin kahden osalta. 


Selitykset lyhennyksiin: 

EUR = Eurooppalainen, aikaisemmin Eurooppalainen lyhytkarva
n = väri, ruskea 
d = väri, eli tässä tapauksessa punainen
22 = kuvio, eli tabbykuvio
24 = kuvio täplikäs


keskiviikko 20. toukokuuta 2020

Vuoropuhelu

Sulo ja Namu

Sulo: Voitko mennä kattoo sinne?

Namu: Niin mitä? 

Sulo: No sitä et onks ne vielä siellä?

Namu: Ai se raksukippoko?

Sulo: No ei kun ne pelottavat! 

Namu: Ei siellä oo mitään pelottavaa. Siellä on Hertta ja pojat. 

Sulo: No en kyllä vielä haluu nähdä niitä. Paitsi Hertta saa kyl tulla tänne isojen puolelle.  

Namu: Enkä mä haluais nähdä tota koko ajan täynnä olevaa raksukippoa josta mä en muka saa ottaa. 


Sitten kuvia pennuista: 





Iloa viikkoonne!

maanantai 18. toukokuuta 2020

U-UU Poikabändi

Hertta and the boys

Pojilla on nimet. Ensimmäisenä syntynyt, hän, jolla on perhoskuvio niskassaan on viralliselta nimeltään Pinkkitassun Ursus (EUR n 22 eli eurooppalainen ruskeatabby, n kertoo siis värin ja 22 kuvion). 

Seuraavana syntynyt, punainen poika, on viralliselta nimeltään Pinkkitassun Uuno (EUR d 22 eli eurooppalainen punatabby). 

Kolmas pojista, hän jolla on sydän kuviot kyljissään, on Pinkkitassun Urmas (EUR n 22 eli eurooppalainen ruskeatabby). 






Yritän laittaa FB-sivuillemme live-lähetyksiä ja jotain myös YouTube -kanavallemme. Vaikka blogi saattaa päivittyä hitaammin, muualla saattaa olla kuulumisia. 


Iloa viikkoonne! 

sunnuntai 17. toukokuuta 2020

MummU ja mummI

NamU ja NoomI

Kun sukuun syntyy pienokaisia, se aiheuttaa aina hieman päänvaivaa. Miksi kutsutaan isovanhempia? Näiden lähempien, samassa taloudessa asuvien, suhteen se on ratkennut. 

NamU on MummU ja nyttemmin siis myös ISOmummU. Vaikka taannoin hän itse ehdottelikin Mumszaaaaaaaaaaaamu -titteliä itselleen, me muut perheenjäsenet koimme sen turhan hankalaksi ääntää ja ennen kaikkea muistaa oikea kirjoitusasu. 

Sanoisin kyllä, että itse ehdottamani sopisi paremmin. 

Noomi taas on nuorekas, ei niinkään mummun muotoinen, joten hän on ilmiselvästi mummI. Omasta mielestään häntä voisi kutsua ihan vain Noomiksikin. Hän kun ei millään vielä ymmärrä, että hänestä tuli jo mummI. 


Sulo puolestaan voi olla ihan mikä vaan, kunhan herkkutikkupalvelu pelaa. Niin ja ulkoilu. Tänäänkin Sulo oli valjastelemassa, mutta siitä ei tullut kuvia napattua. 


Hertta on Hertta ja pojillakin on jo nimet. Pinkkitassun kasvattaja onkin ne jo IG:n puolella paljastanut, joten minäkin voin. Pysykää siis kanavalla. 

perjantai 15. toukokuuta 2020

Uusia taitoja

Korvat, silmät ja pienet tassukat

Tuntuu ettei aamulla otettuja kuvia voi enää illalla julkaista, kun päivän aikana on tapahtunut aina niin paljon. Pojat kehittyvät silmissä. Edellisessä postauksessa kerroin, että poikien kuulo on varmasti parantuntu, kun Hertta heille niin kurnuttelee. Tänään en enää siitä niin varma ollutkaan, kun toiset vain vetelivät sikeitä vaikka Hertta oli asioillaan ja minä imuroin pentukopan vieressä. 

Silmät ovat auenneet ja nyt sieltä rakosista varmasti jo jotain näkeekin. Tuntuu että pienet tassut hamuaisivat jo vähän leikkiinkin. Ja veljen korvasta on tietty kiva puraista pienellä hampaattomalla suulla. 

Sitten sekalaisia kuvia, olkaa hyvät. 









Nyt menen punnitsemaan pojat ja sitten höyhensaarille. Hyvää yötä! 

tiistai 12. toukokuuta 2020

Pentupesän kuulumisia

Hertta ja pojat

Hertta ja pojat voivat hyvin. Ja kyllä, tällä kertaa tänne tuli poikatrio.

Kuva otettu ihan hetki sitten. 

Ensimmäinen poika (punainen) tuplasi painonsa jo vajaan viiden vuorokauden ikäisenä eivätkä ruskeatabbyveljet tulleet kaukana perässä. Tavoitehan on, että kissanpentu tuplaa painonsa viikon ikäisenä. 

Pentupesä on makuuhuoneessani ja sieltä kuuluu ihanaa vikinää ja tuhinaa. Korvatkin pennuilla ovat sen verran kasvaneet ja Hertta on alkanut juttelemaan enemmän, että minä luulen pentujen jo jotain kuulevan. Silmissäkin on nähtävillä, että viikon kuluessa ne varmasti aukeavat. Eli täällä menee kaikki niin kuin pitääkin. 



FB:n puolelle olen tehnyt muutaman live-lähetyksen ja tallentanut ne sinne nähtäväksi myöhemminkin. You Tube on päivittynyt myös ja Instagramistakin löytyy kuvia Naukulan arjesta. Blogin päivitys on tällä hetkellä hankalinta johtuen yksikätisyydestäni (katso kuva).  


Instan päivitys on helpointa, koska sen voi tehdä sohvalla maaten samalla kun tarjoaa Noomille syliaikaa.