Lepää rauhassa, Noki-Noora

06.2012 - 19.8.2026

Naukulan sviitin kuningatar on poistunut keskuudestamme 19.8.2026. Hän sai kotieutanasian tutun kissaklinikan eläinlääkärin avustamana. Omat mielikuvat rauhaisasta lähdöstä eivät toteutuneet, pieni sisukas villikissa sai hänessä vallan ja minä sain muistoksi haavoja, eläinlääkärimme onneksi ei. 

Viimeisinä kuukausina Noki-Nooralle tuli vatsavaivoja. Yritin niitä taltuttaa kaikin mahdollisin keinoin, sellaisin keinoin ja lääkkein, mitkä hän itse olisi nauttinut ruokansa yhteydessä. Yksi toi helpotusta hetkeksi, muut kolme kokeilua eivät toimineet, niihin ruokiin Noki-Noora ei koskenutkaan. Eutanasian jälkeen vein maalliset jäännökset Ruokavirastolle avaukseen. Niistä ehkä selviää enemmän, ehkä ei. Tuhkat tulevat kotiin ja aikanaan ne ripotellaan Noki-Nooran synnyinseudulle, sieltä mistä hän pääsi turvaan. 

Lepää rauhassa, Noki-Noora, pieni taistelijamme, rakas pieni herkuttelija. 

Sulon erehdys

Kiinni jäi!

Puuhastelin jotain kotona ja näin jotain erikoista. Sulo nukkui kissanpedissä. 

Ilmeisesti huomasi itsekin erehdyksensä, kun hetkeä myöhemmin kävelin ohi oli tilanne jo muuttunut. 

Ja kaikille tiedoksi, elokuu on kesäkuukausi, sillä täällä on nyt kesäloma. 

Turha edes yrittää?

Kissat!

Kyllähän sen nyt tietää mikä on paras paikka. Pahvilaatikko! 

Vaikka kyllä Sulo on tavattu joskus tuon vaaleanpunaisen päältä, Noomi tuon beigen päältä. Namu rakasti tuota koria, ja joskus siinä on nyt tavattu Noomikin ja jopa Hertta. Että kyllä heille joskus kelpaa joku muukin, ainakin silloin kun taloudessa ei ole tarjolla pahvilaatikkoa. 

Hyvää juhannusta!

Naukulasta 

Meitä ei pieni helle haittaa kun on mielekästä tekemistä. Kuten esimerkiksi pölyjen pyyhkimistä kirjahyllystä (mamma), tyhjillä hyllyille kekkalointi, kukkaruukussa piipahtaminen, syliin änkeäminen väärällä hetkellä ja sen sellaista (Hertta). 

Lämmintä ja turvallista juhannusta kaikille! 

Sataa, sataa ropisee

Sadepäivä

Aamulla on ehditty ulkoilla, ennen sadetta. Kesäsadetta tämä ei nyt kovasti muistuta, ennemminkin syksyä. Mutta ei valiteta, sade tekee hyvää. Luonnolle ja meille kaikille, ainakin se on saanut meidät ottamaan tämä päivä rauhallisesti, voimia keräten. 

Kuvat eivät ole tältä päivältä, koska kyllä täällä aurinkoisinakin päivinä lepäillään. Noki-Noorasta olisikin ollut aika mahdotonta ottaa tänään kuvaa, koska hän on keksinyt itsellensä uuden nukkumapaikan. Kesähuoneessan toki, mutta taljan alla. Kylmänä kesäpäivänä oikein kelpo nukkumapaikka. 

Kun yksi on joukosta poissa

 Ilman Namua

Naukulassa ollaan nyt elelty kuukausi ilman Namua. Vaikka kissoja on edelleen neljä, täältä selvästi puuttuu yksi rakkaista. Sulo ja Noomi ovat todennäköisesti tienneet asiasta, epäilen myös Noki-Nooran ymmärtäneen. Hertta sen sijaan on etsinyt. Nyt jo vähemmän kuin vielä vähän aikaa sitten. 

Namun äkillisen lähdön jälkeen, jouduin itse pieneen operaatioon ja olin kaksi yötä sairaalassa. Kissoilla oli hyvä ja tuttu hoitaja ja tiesin olla hermoilematta sen suhteen. Kun sitten palasin kotiin hyvä ystäväni saattelemana, täällä oltiin niin tohkeissaan, että tuli riita. 

Sulo ja Hertta törmäsivät kissatarhaan vievän ikkunan luona ja sitte tuli pieni kahakka ja pörröhännät. Tuuppasin tytöt makuuhuoneeseen ja ystäväni nosti sinne heille vessan (kun itse en saanut nostaa mitään). Muutaman päivän tytöt olivat eristyksissä,  mutta kun olin itse sairauslomalla, sain tilanteen hallintaan nopeasti. Noomi oli Sulon kanssa kaveri koko ajan, mutta Hertalle Sulo suhisi vähän vielä yhteenpalunkin jälkeen. 

Nyt eletään taas sopuisasti ja ollaan ja pötkötellään. Puuhastellaan sisällä ja pihalla. Töissä käyn kuten normaalisti, eikä naapureiden pienimuotoisen remontin äänetkään saaneet tilannetta kärjistymään. Meillä on kaikki hyvin. 

Lepää rauhassa, Namu Naukula

15.11.2014 - 30.4.2026

Olen surun murtama. 

Kuva huhtikuun 18. päivältä kun iltaruoka meinasi olla myöhässä. 

Keskiviikkona Namu ei tullut syömään iltaruokaa, torstaiaamuna hän ei tullut aamiaiselle. Harjausta kuitenkin vaati jopa kahteen eri otteeseen yläkerran kylpyhuoneessa, kuten tapoihinsa kuuluu. Aurinkoläikkä paikat olivat Namun, kaikki oli kuten tavallisesti. Ainakin minusta. Todennäköistä on, että kaikki muut Naukulan asukkaat tiesivät tilanteen, minut oli onnistuttu pitämään pimennossa. 

Torstai aamuna 30.4. mietin, pitäisikö varata aika tutulle kissaklinikalle. Päädyin varaamaan ajan, koska syömättömyys Namulla oli niin poikkeuksellista. Saimme ajan klo 9. Yleistutkimuksessa todettiin Namun olevan kohtalaisen virkeä, limakalvot vaaleanpunaiset, keuhko- ja sydänäänet normaalit, syke normaali, pulssilaatu normaali, ruumiinlämpö normaali. Vatsan tunnistelussa aristeli. Namu oli laihtunut rokotuksen jälkeen 10 grammaa. Otetiin verikokeet, jotka näyttivät hälyyttäviä lukuja munuaisarvoissa ja tulehdusarvoissa. Lähdettiin lähetteellä yliopistolliseen sairaalaan, siellä oltiin paikalla n klo 12. Oletin, että Namua nesteytetään ja tutkitaan lisää. Lähdin kotiin. Lähes heti kotiin päästyäni minulle soitettiin.  Kohdun stumpin/jäänteen alueella todennäköisesti pahalaatuinen kasvain, massamuutos painaa virtsaputkea. Lisäksi löytyi lukuisia pieniä pyöreitä kudosmuutoksia. Kokonaistilanne ja ennuste todettiin erittäin huonoksi. Otin Namun lempiharjan ja ajoin takaisin sairaalaan. Silitellen ja harjaten Namu nukkui pois noin kello 16. 

Kuva lauantailta 18.4.2026 Namu ja Sulo

Kuva keskiviikolta 22.4.

Kuva keskiviikolta 22.4. 

No niin, nyt sitten sitä mennään. 

Asianmukaiset laastarit. 

Jos mä nyt sitten vähän vielä maistaisin. 

Kummassakin paikassa kysyttiin, onko kotona liljoja. No ei ole, ei sisällä eikä ulkona. Tänään on tarkastettu kaikki kodin viherkasvit, eikä niitäkään ollut nakerreltu. Jokainen kissanomistaja varmasti miettii samaa, olisiko pitänyt aikaisemmin huomata jotain, oliko kissa kauan kipeä. Vastauksia ei ole tarjota. Suru on suuri. 

Rakas Namu, et unohdu ikinä.