Etsiväkaksikko

 Tutkimuksia

Namu: "Saatiinkohan me ruokaa?"

Sulo: "Eiku hei, saatiinkohan me vihdoinkin oma koira?"

Namu: "Eiku kyllä täällä ruokaa on!"
Sulo: "Pah"

Tapahtumia

Viikon varrelta

Kun tynnyri muutti Noksulle kaikkinen kissankarvoineen, niin flamingo muutti silloin toisaalle. Muutos tuntuu olevan aina hyvästä, ihan molemmilla puolilla verkko-ovea. 

Hertta metsästää flamingossa häntäänsä tai muuten vaan hengailee. Noksu pyörii välillä tynnyrin päällä niin, että pelkään putoavan. 

Sellainenkin merkittävä tapahtuma on ollut, että meillä kävi vieras. Vieraalla oli kyynärsauvat ja minä roudasin vielä työtuolia istuimeksi ylätasanteelle eli metelöin. Ja mitä tekee Noksu? Tulee ihan oven viereen katsoa tapittamaan vierasta. Lisäksi herkkuhetken aikana Noksu kehräsi verkko-oven toisella puolen vallan kovaäänisesti. 

Noomi: "Noksu hei, toi on ihan kiltti ja kesy täti, 
mutta voin mä silti toimia tässä teidän välissä sun 
henkivartijana."

Sellaista meillä. Miten teillä menee? 

Minne matka?

 Mielikuvamatkailua

Sulo: "Hei Namu ja Hertta, mulla on idea. 
Lähettäiskö matkalle? Jonnekin lämpimään? 
Noomi ei tuu, se on kotihiiri, eiku kotikissa, 
eiku siis kotona viihtyvä rotunainen, 
ei ku siis rotukissa."

Hertta: "Minne tällä pääsee, Sulo?"
Sulo: "Ei jouda nyt juttelemaan, pidä vaan tiukasti kiinni."

Namu: "Ei siihen flamingokuljetukseen mahtunu kuin kaks. 
Mä otin oman kyydin. Mahtuu vähän tilavammin.
Määränpää sama." 

                Mukavaa viikonloppua! 

Haastattelu ja merkkipäivä

 Sulo Naukula - poliisi

Tervetuloa haastatteluhetkeen, Sulo Naukula. Otetaan ensin tällaiset kevyet tunnelman laukaisijat tähän alkuun. 

Kysymys: Mitä kuuluu loppiaiseen, Sulo Naukula? 

Sulo: Kiitos, hyvää vaan. On pistetty tassulla koreasti ja nautittu aamiaisen lisäksi herkkutikkuja. Ulkona viihdyin vain hetken, oli vähän viileää. 

K: Pidät hallussasi Naukulan poliisin virkaa. Miten tähän on päädytty? 

S: Noh, tavallaan se rooli lankesi minulle kuin itsestään. Kun saavuin Naukulaan lauantaina, toukokuun kolmantena vuonna 2014, oli täällä kissavajausta. Sääntöjä toki oli ripoteltu edeltäjieni toimesta sinne tänne. 

K: Koska ryhdyit tosi toimiin poliisina?

S: Täytyy todeta, että siitä asti kun se punainen pallosalama jota myös Namuksi kutsutaan asettui taloksi. Että on tässä jo tätä virkaa hoidettu. 

K: Miten olet kokenut pitkän urasi? 

S: Onhan tässä sitä tapahtumaa ollut. Ensin ohjelmaa järjesti Namu.  Niistä punatabbyistä tänne jäi sitten Noomi ja eiköhän Noomikin sitten lisäohjelmaa tuonut. Ja niin kun tässä ei olisi ollut yhdelle poliisille tarpeeksi hommaa, Noominkin jälkikasvusta jäi tänne yksi ja Herttakin sitten lisääntyi.  Luulin, että siihen se sitten olisi jäänyt, mutta viime vuonna tänne muutti vielä yksi. Sitä ei tarvitse paljoa komennella. On sillä lailla sivistynyt. 

K: No on kyllä aika iso piiri poliisilla. Missä tarvitaan eniten poliisia?

S: Kyllähän se niin on, että täällä saattaa meno välillä muuttua aikamoiseksi. Eikä siinä varsinaisesti mitään, mutta pahoja ääniä ei saisi päästellä. Silloin on virkavallan puututtava asiaan. 

K: Olen huomannut, että löydät aina myös syyllisen. Siis sen, joka aloitti liian äänekkääksi muuttuneen leikin?

S: Tietenkin. Kyllä tässä sitä ammattitaitoa sen verran on, että tilanteen nopealla tarkastelulla tiedän 100% kuka on syyllinen. 

K: Haluatko kertoa tekniikkasi sen suhteen muillekin?

S: En. *painelee saunaan kauneusunille* 

Naukulan Kerho -blogilla on tänään juhlapäivä. 

Ensimmäinen julkaisu pitkän historian aikana kirjoitettiin 6.1.2009. 

Onnea meille. 

Hyvää uutta vuotta!

 2022

Toivotamme teille kaikille ja meille myös erinomaista, parasta mahdollista vuotta 2022. Jännityksellä jäämme odottamaan mitä se tuo tullessaan. 

Pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. Tehdään tästä yhdessä hyvä vuosi.

Naukulan Kerhosta

Yhteenveto

Vuosi 2021 on muutaman tunnin kuluttua käsitelty. Se on tuonut mukanaan pienoisia pettymyksiä (pahuksen pandemia!), ihanaa arkea, uusia oppeja sekä yllätyksiä. Minä olen ollut etätöissä koko vuoden muutamia päiviä lukuun ottamatta, kukapa olisi sitäkään uskonut? Tarkkaa lukumäärää ei ole kuinka moneen Teams-palaveriin kissat ovat tämän vuoden aikana osallistuneet. Työkavereille ja osalle yhteistyökumppaneita he kyllä ovat tulleet tutuksi. 

Ilotulitteiden sijaan toivoisin vuodenvaihteeseen 
paljon herkkutikkuja. 

Se on ollut nähtävillä, että Naukulan postaustahti on selvästi pienentynyt. Kun istuu päivät työkoneella kotona, ei kotikoneen avaaminen ole työpäivän jälkeen enää kiehtonut. Toisaalta, jos on 6.1.2009 lähtien pitänyt kissablogia ja kirjoittanut tänä aikana (tämä kirjoitus mukaan lukien) 3231 kirjoitusta, ei kai pieni tahdin hiljeneminen haittaa? 

Ei sitten mitään tyhmiä kevennetään ruokavaliota juttua tammikuulle. 

Jos joku olisi vuoden alussa kertonut minulle, että kissaluku vuoden lopussa olisi kasvanut yhdellä, en olisi uskonut. Ette ehkä tekään? Niin kuitenkin kävi ja aikuinen kodinvaihtaja Noki-Noora muutti Naukulaan elokuun puolivälin jälkeen. Täällä totutellaan edelleen uuteen arkeen ja tarkoitus on saada Noki-Noora osaksi Naukulan Kerhon jengiä. Toistaiseksi verkko-ovi on kuitenkin vielä kiinni, vaikka vierailuja Noki-Nooran sviittiin ahkerasti tehdäänkin. Erityisesti punatabbyt ovat osoittaneet kiinnostusta, yllättäen Noomi on kiinnostunut raksukupista ja Namu itse asukista. Hertta on edelleen yli-innokas ja Sulo on ryhtynyt Noki-Nooran suureksi iloksi pussailemaan verkko-oven läpi. 

Vaan voisiko uudenvuodenlupaus luvata lisää syliaikaa?

Kaikki kissat ovat olleet terveitä, rokotukset hoidettiin kuntoon ja Sulo joutui luopumaan yhdestä pienestä hampaastaan syöpymän vuoksi. Se ei herraa juuri haitannut vaan herkut maistuvat silti ihan yhtä hyvin kuin ennenkin. Herkkutikkujen kulutus sen sijaan on kasvussa. Noki-Nooran tulon myötä niistä on innostunut myös Hertta. Herkut nautitaankin nyt yhdessä ylätasanteella tasapuolisuuden vuoksi. 

Entä jos se lupaus olis, että Noksu alkais leikkimään mun kanssa ens vuonna?

Oma kommentointi muiden blogeihin on vähentynyt. Vaikka käynkin lukemassa, teen sen yleensä pötkötellen pari kissaa sylissäni ja puhelimella. Teen sitä kuitenkin säännöllisesti ja nautin edelleen kissablogistanian ihanasta ilmapiiristä. Olette ihan parhaita! 

En lupaa mitään!
Toivoisin huollon pelaavan myös ensi vuonna ja niin, 
saatan antaa tuon ihmisen silittää minua. Siis saatan, mutten lupaa. 

Tiedän, että Naukulan Kerholla on lukijoita, jotka eivät kommentoi. Myös he ovat tärkeitä. On mukava lähteä uuteen vuoteen tietäen, että blogin parissa viihdytään edelleen. 

Pitäkää huolta itsestänne,

nauttikaa vuodenvaihteesta ja katsokaa uteliaina uuteen vuoteen. 

Toivon, että se tuo meille kaikille kaikkea hyvää! 

Mitä löytyi lahjakassista?

Ystävä kylässä

Saaripalstan Saila kävi kylässä. Hän toi tullessansa pienen lahjapaperiin käärityn "asian". Piti meille kauniin puheen ja sanoi, että meiltä puuttuu tällainen ja että tällainen meillä kuuluu olla ja että koska kissat eivät ole koskaan saaneet pitää, niin.... Tässä kohtaa alkoi jo vähän huolestuttaa. Mutta kun avasin lahjapaperin niin löysin sieltä mitä viehättävämmän metsästysmuiston eli trofeen. 

Ja kyllä, on hyvinkin totta se, että tarhasta metsästetyt hiiret ja myyrät eivät ole koskaan päätyneet täytettyinä Naukulan seinälle. Nyt ei onneksi enää tarvitsekaan, kun Saila on tehnyt meille oman. 

Eikö olekin hieno?