keskiviikko 20. tammikuuta 2021

Pientä yritystä

 Sisustusta

Joulukuusen poistuttua sen paikalle siirtyi jykevä raapimatolppa. Se, jota kukaan ei juuri ole omakseen ottanut. Päätin sitten raahata sen yläkertaan. Työpöytäni vieressä ollut tynnyri jäi sitten siihen viereen, kun en vielä keksinyt minne sen sijoittaisin. Työpöydän vieressä se ei kiinnostanut kuin satunnaisesti. 

Niin ja kuinkas sitten kävikään?









Niin. Näyttää siis siltä, että tuo raapimatolppa on nyt sillä paikalla mille se kuuluukin. Jykevän raapimapuun osalta harjoitukset jatkuvat. 

maanantai 18. tammikuuta 2021

Pakkanen paukkuu

 eikä sitä ymmärretä

Viikonloppuna Naukulassa paukkuivat pakkaset, eikä sitä tahdottu millään ymmärtää. Pyrkimys tarhaan oli kova ja kyllä siellä sitten osa jengistä kävikin. Vaikea varmasti arvata ketkä. 

Ulkoilijoiden joukonjohtaja. 

Ei ulkoilija. 

Päästin kyllä tarhaan pari kertaa, vaikka pakkasta oli yli 20 astetta. Ajattelin, että ulkoiluhalut vähenisivät. Väärässä olin. Sinne haluttiin usein, ehkä tarkastamaan josko pakkanen jo olisi lauhtunut. Ovimiehen hommien sijaan päätin sitten heiluttaa ahkerasti huiskaa. Se vei huomion muualle. 

perjantai 15. tammikuuta 2021

Sydänultra

Namulla 

Namun kasvattaja on toivonut, että kävisin Namun kanssa sydänultrassa siitä lähtien kun Namu täytti viisi vuotta. Sydänultran tarkoituksena on katsoa onko sydän normaali vai onko havaittavissa esim. HCM. Yleensä kissa ymmärtääkseni kehittää tämän sydänsairauden siihen ikään mennessä, jos sellainen on tulossa. Namu on ehtinyt täyttää jo kuusi, mutta parempi tässäkin asiassa myöhään kuin ei milloinkaan. Kävimme sydänultrassa eilen kasvattajan laskuun luottoeläinlääkäriasemallamme. 

Ennen kuin nappasin Namun boksiin ja kyytiin, kävin itse pienellä ajelulla. Pakkohan sitä nyt oli Namua varten vähän autoa lämmitellä, eikö? Itse nappaus sujui hyvin ja boksin pohja oli vuorattu varmuudeksi lampaantaljalla. Vaikkei eilen niin kylmä ollut kuin tänään, mutta oli siellä sellaiset - 15 C kuitenkin. Ajomatka eläinlääkäriasemalle ei kauaa kestänyt ja hyvä niin, sillä Namu huusi koko matkan. Yleensä niin ei ole tapana ollut, mutta eipä me viime aikoina olla juuri matkustettukaan. 

Eläinlääkäriasemalla Namu luimisteli hetken korviaan, mutta tuttu eläinlääkäri tiesi mistä narusta vetää ja tarjoili parit raksut. Korvien asento muuttui heti. Sitten puntarille ja ikävä kyllä, grammoja oli tullut lisää. Eli nyt on sitten otettava itseään niskasta kiinni ja valvottava kaikkien syömistä paremmin kuin ennen. Saattaa nimittäin hyvinkin olla niin, että Namu käy tyhjentämässä myös muitten ruokakuppeja. Muiden raksuihin Namu ei pääse käsiksi, sillä Sulolla on oma automaattinsa ja Noomilla ja Hertalla yhteinen, ainakin toistaiseksi. 

Varotoimenpiteenä Namulle laitettiin kauluri. Sitten ajeltiin kainalosta/kyljestä karvat, jotta ultraus onnistuisi. Ja onnistuihan se mitä mainioimmin. Namun tuttu hoitaja piti etutassuista ja minä pidin takatassuista ja lääkäri hoiti hommansa. Namukaan ei yhtään venkoillut. 

Parasta käynnissä oli se, että Namun sydän on normaali. 

Namu esittelee paljasta aluettaan. 

Hertan rokotukset hoidettiin kuntoon myös tällä viikolla ja seuraavan kuukauden sisällä on vuorossa Noomin rokotus ja Sulon rokotus/hammaskiven poisto. Ajakin on jo varattu. 


PS: Välillä tämä kuvaaminen on kyllä niin vaikeaa. Aina kun joku näistä kullan muruista huomaa, että katson heitä, niin tulevat heti luo. Alla esimerkit Namun ensimmäisistä kuvayrityksistä. 



tiistai 12. tammikuuta 2021

Lunta tulee

 ja jatkuu vaan

Ehkä joku muistaa vielä Naukulan edellisen kissatarhan? Sen pienemmän, josta hajosi katto lumitaakan alle. No, nyt on valokatekattoa vain puolet tarhan katosta ja sen katon pystyy pitämään puhtaana paremmin. Pitää vaan avata koko makuuhuoneen ikkuna ja sitten pitkävartisella lumilapiolla työntää lumet alas. Pikkasen täytyy kurkotella. Tätä on nyt harjoiteltu kaksi kertaa ja epäilemättä vielä muutaman kerran. Toivottavasti tepsii ja katto pysyy ehjänä. 







Nyt mietityttää vain se, että jos ja kun lumi tuolta katolta, meidän ja naapurin parvekkeiden väliltä tippuu tarhan valokatteen päälle, niin mitä tapahtuu? Pitäisikö sinne vain jättää lunta, jotta pudotus ei olisi niin korkea? Vai mitä? Kommentteja otetaan vastaan mieluusti. Mitä sinä tekisi? 

Kaikki kissat ovat käyneet ulkona, Noomi tosi vain rapuilla. Muiden mielestä tarha on nyt erittäin mielenkiintoinen ja sinne pitäisi päästä koko ajan. 

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Taiteilijaelämää

 Leikitään yhdessä

Viime syksynä Naukulan mamma kävi maalauskurssilla. Sen jälkeen täällä onkin istuttu usein pöydän ääressä ja sen päällä ja otettu pensselit ja värit esille. 







Sanomattakin on selvää, että seura on taattua. Toistaiseksi ei kuitenkaan tassut eikä turkit ole väreihin sotkeutuneet. 

keskiviikko 6. tammikuuta 2021

Kun kuusi on poissa

 Raapimatolppa

Kuusen lähdettyä Naukulan taloudesta oikealle omistajalleen, sen paikalle laitettiin kissojen jykevä raapimatolppa. Se, joka siinä aikaisemminkin oli. 



Ehdotin,
että mamma laittais musta tänne tän kolmannenkin kuvan, 
kun mä nyt vaan oon niin komee. 


Tilanne on kuitenkin se, että tuo tolppa on mitä ilmeisemmin väärässä paikassa. Tuossa sitä ei käytetä ja olen jo oppinut, että vasta kun kissatavarat ovat oikeassa paikassa niitä käytetään. Kumpa sitten taas vain keksisi mikä tämän oikea paikka on. 

PS: Naukulan Kerhon -blogilla on tänään syntymäpäivä. Blogi sai alkunsa 6.1.2009 eli aika kauan aikaa sitten. Mutta ei me juhlita, ollaan vaan ja vietetään vapaapäivää yhdessä. 

tiistai 5. tammikuuta 2021

Sepä vasta hauskaa olikin

Joulukuusen purku 

Ennakko-odotuksista ja ennustuksista huolimatta joulukuusi sai olla rauhassa ja pysyi pystyssä koko joulun ajan erinomaisen hyvin. Kuusi alkoi kiinnostamaan siinä vaiheessa kun päätin korjata sen pois. Apureista innokkaimmat olivat Hertta ja Noomi, toiset kaksi ottivat tilanteen rauhallisemmin. 

Hoitakaas te se homma, mä oon nyt mun sohvalla. 

Palasina on, maistoin paria oksaa. Oli väärennettyjä. 
Tamppaan tän nyt matalaks, että mamma saa laatikon kiinni. 

Mä voin ottaa nää vanhat teipit pois ja disainata tätä laatikkoo. 



Ei saanut äippä disainata, enkä mä syödä. Johan nyt. 

Ei ois kiva tästä laatikosta luopuu, 
mutta mamma sanoi ettei oo miedän ja että pitäisi antaa olla rauhassa. 

Varsinainen show syntyi kun yritin pitää laatikkoa tiukasti kasassa, jotta sain sen teipattua kiinni. Hertta halusi laatikkoon, laatikon päälle ja Noomi tavoitteli teippiä. Tämä taisi olla tämän joulukuusen kanssa vaikein paikka.