perjantai 27. tammikuuta 2023

Olipa kerran

Satu

Olipa kerran Naukulan mamma, joka antoi kissoille pahaa ruokaa. Vähän sitä närpittiin, mutta kissatarha vei voiton. Kun tuli mamman aika aloittaa työt, tulivat Sulo ja Namu sisälle juoksujalkaa, mutta Noomi ja Hertta olivat kadonneet. 

Työpisteelleen siirtyessä mamma huomasi sänkynsä päällä Noomin ja Hertan. Ja puoliksi syödyn pienen myyränpoikasen. Naukulan nuorimmaiset olivat siirtyneet omavaraisuuteen. Sen pituinen se. 


Oho. Eihän se ollutkaan satu, vaan totta joka sana. 

Leppoisaa viikonloppua kaikille! 


tiistai 24. tammikuuta 2023

Syntymäpäiväsankari

Sulo, 9 v


Pakko oli taas laskea ihan sormien avulla ja vielä kaksi kertaa. Vaan kyllä se on totta, Sulo on jo yhdeksän vuotta! Mihin tämä aika oikein on mennyt? Vaan tiedetäänhän me. Se on mennyt söpöillen, yleisöä hurmaten, herkkutikkuja syöden, seitä nautiskellen ja ulkotarhassa saalistaen, Naukulan naisia komennellen ja tiskipöydällä notkuen (herkkukaapin lähistöllä siis). 

Paljon onnea hurmuripojalle, iki-ihanalle Sulolle! 

lauantai 21. tammikuuta 2023

Vieraita

Naukulassa

Meillä kävi vieraita, Sulon syntymäkodin Tellis ja Puolu-täti. Sulo söpöili Tellikselle ja Puolulle minkä kerkesi, mutta kameran lähestyessä pinkoi pois paikalta. Namu on yleensä aluksi rappusilla, Noomi ja Hertta olohuoneen kiipeilypuussa. Tällä kerralla Noomi päätti tutustua hieman tarkemmin Sulon Puolu-tätiin. Noomi on tavannut Puolun ensimmäistä kertaa vuonna 2017, joten ei tässä kiirettä ole pidetty. 


Puolu lattialla, Namu pöydällä. 

Tytöt osallistuivat kahvitteluun ja vaativat rapsutuksia. Pöydällä, kuten tapana on. 

Noki-Nooraa Puolu-täti ei tavannut, kun rappuset ovat hieman hankalat. Kuten aina vieraiden käydessä, Noki-Nooralle ja muulle väelle tarjottiin kuitenkin herkut. Ne maistuivat hyvin. 

torstai 19. tammikuuta 2023

Kuva-arvoitus

Etätyöpäivältä

Mistä tietää, 
että lounaaksi on kalaa? 


tiistai 17. tammikuuta 2023

Ei ihan sisäsiisti

Noki-Noora

Taannoisen suursiivouksen aikana minulle selvisi, ettei Noki-Noora ole ihan sisäsiisti. Vessakaapin päällä olevaan koriin oli tehty useammat pissat. Peti ei kuitenkaan haissut ennen kuin sen päällä olevaa pehmustetta ryhtyi pöyhimään. Sen jälkeen kaapin päälle muutti vessa. Se onkin ollut ahkerasti käytössä. Nyt Noksulla on sviitissään kolme vessaa, jotka myös siivoan päivittäin. 

Tämän episodin jälkeen oli hetken ihan siistiä, kunnes sitten pisut oli tullut omaan petiin. Kauppareissulla ostin ensi hätään koiranpennuille tarkoitettuja alusia. Tarkoitus on vielä hankkia vuodesuojia. 

Uusi vessa vessakaapin päällä on nyt suosiossa. 

Seuraavat pisut tulivat tämän päälle. 


En kadu. Zero regrets. 
(Tämän hyllyssä olevan pedin alimmaisena on nyt noita 
pennun pissasuojia)

Pissapaakut ovat kuitenkin ihan hyvän kokoisia, eikä vessakäyntejä tehdä turhaan, niin lääkärireissua ei ole edessä. Ei vielä ainakaan. Noksu kuitenkin eli ensimmäisen vuoden ilman "sisävessaa", joten ehkä tämä on jäänyt siitä tai vaihtoehtoisesti pisu on tullut kun toinen on nukkunut sikeästi. Kuka sen tietää. 

sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Lämmönlähde

vai viilentäjä?

Sylikkäin tai ainakin lähekkäin, niin täällä on oltu. Noomi rajoittaa tietokoneaikaa tehokkaasti ja silloin kun pöydällä on useampi tabby, on tilanne kriittinen. Sitten ei auta muu kuin pötkötellä. 




Olen ryhtynyt miettimään tulevatko Noomi ja Hertta syliin lämmittelemään vai hakevatko he ehkä viilennystä. Eikö kissojen ruumiinlämpö ole kuitenkin ihmisen lämpöä korkeampi. Niin tai näin, niin ei ole ainakaan tarvinnut tämän mamman palella. 

perjantai 6. tammikuuta 2023

Merkkipäivä

Naukulan Kerho -blogi 14-vuotta

Huh huh. Kuka olisi uskonut? Julkaisuja 3.351 (+1 jos tämä lasketaan mukaan). 

Aika paljon mahtuu näihin neljääntoista vuoteen. Eikä sitä oikein edes pysty kuvittelemaan millaiselta elämä näyttäisi nyt, jos en olisi päättänyt opetella bloggaamaan. Niin paljon asioita on tapahtunut tämän myötä. On tullut uusia ystäviä, uusia harrastuksia, paljon hyvää. On itketty menehtyneitä lemmikkejä ja niiden omistajien elämää, on ollut lemmikkien terveyshuolia, elämän koko kirjoa. 

Välillä tuntuu, että runosuoni jo ehtyy, mutta vielä täällä sinnitellään. Hitaasti ja hissukseen. Omassa tahdissa, omalla tavalla. 

Kiitos lukijoille, ystävillemme, 

joista osan tiedän olleen Naukulan Kerho -blogin matkassa jo alkumetreiltä, 

kaunis kiitos. 

No laittoihan se mamma tähän nyt sentään yhden kissankuvankin, 
ollaan sentään tämän foorumin tähdet, 
muistuttaa Sulo.