Viikonloppu Hämeenlinnassa

Kissanäyttelyssä

Kun muut viettivät kaunista kesäpäivää rannalla, ulkoillen tai kissabloggaritapaamisessa, minä pakkasin autoni ja hurautin kohti Hämeenlinnaa ja siellä olevaa SUROK RY:n järjestämää kissanäyttelyä. 

Näissä kisoissa Hertta oli jo aikuisten naaraiden avoimessa luokassa, sillä kymmenen kuukauden ikä oli tullut täyteen edellisellä viikolla, 17. heinäkuuta. Lauantaina tulokseksi tuli EX2 ja meidän missi sisko nappasi sertin luokassamme sekä kilpikonnatabbyjen värin parhaan tittelin. 

Jännitystä lauantaille toi se, että meillä oli rinnakkaisarvostelu. Sen lisäksi, että kävimme oman tuomarin luona, kävimme myös tuomaritutkintoa suorittaneen tuomarin luona. Vain varsinainen tuomari (ensimmäisessä kuvassa oleva) antoi meille suullisen ja kirjallisen arvion. Hän tykkäsi Hertasta kovin, mutta sisko päihitti pään mitalla. 

Kuva: Tarja-Leena Sillasto

Mitä ilmeisemmin näyttelykokemusta on tullut sen verran, että Hertalla ei enää ole tuhatta tassua tuomarin pöydällä. Nyt siinä vain pusketaan ja pussaillaan tuomareita, heitetään kuperkeikkaa ja ollaan erittäin tyytyväisiä saadusta huomiosta. 

Alla olevat kuvat ovat ovat rinnakkaisarvostelun värin parhaasta ja Hertta oli varsin rentona kuten kuvista ja ilmeestä näkee. 

Kuva: Tarja-Leena Sillasto

Kuva: Tarja-Leena Sillasto

Minä puolestani opin sen, että mustaa vaatetta en seuraaviin kisoihin laita.  

Sunnuntaina saimme toivotun sertin. Koska kilpikonnatabbyjä ei ollut tarvittavaa kolmea, ei värin parasta järjestetty. 

Mainittakoon vielä, että lauantaina käytin matkassa ollutta teippiharjaa ainakin kolme kertaa ja sunnuntain tunikan kanssa (kuva yllä) en käyttänyt kertaakaan. Kuvakin on otettu vasta kun olimme kotiutuneet. 

Sellaisen asian voin vielä mainita, että kun kotiuduimme, kukaan kotijoukoissa olevista ei kiroillut Hertalle. Ehkä uskovat jo, etten minä sieltä kissanäyttelystä  ketään vierasta tuo tullessani Naukulaan. 

Kissa vartiossa

Täällä vartioi kissa

Täällä vartioi kissa. 
Täällä vartioi kissa, silloin kun jaksaa
edes silmäluomeaan raottaa. 

Täällä vartio kissa, 
eikä tänne pääse edes kärpäset
tai ei ainakaan kärpäset.

Täällä vartioi kissa
jopa unissaan hän valvoo, 
tassut kärpästä tavoitellen. 

Täällä vartioi kissa.  

Kesäretkellä

Sukulaisissa

Jo perinteeksi muodostunut kesäretki Namun ja Sulon mummun Ruskan ja Namun emon Rauhan suvilystipaikkaan länsi-Suomeen on suoritettu. Mukana matkassa olivat myös ystävämme Tellis Sulon syntymäkodista sekä Sulon syvästi rakastama Puolu-täti. 

Retki alkoi Naukulasta. Puolu-tädin askel kulkee kepeästi kohti Naukulaa ja hän saapuu sisälle tuulispään tavoin. 

Tässä Puolu-täti on tarkastaa auton istumatyynyt
(korotusta tädille, jotta näkee ikkunasta ulos)

Tyynyjen lisäksi Puolu-täti ehti tarkastaa Naukulan kissat sekä kissatarhan. 

Rauha vastaanotti meidät  päiväuni vartiopaikaltaan katonrajasta. 

Ruska vietti siestaa sängyssä. 

Ulkotarhaan kuljetaan valjaissa.
Tarhan oikea puoli on kissojen valtakuntaa. 

Puolu-täti tarkkana kesäkampauksessaan. 

Oli mukava käydä tervehtimässä sukulaisia ja on mukavaa, että on kesäperinteitä. 

Kiitos kestityksestä Paula & co ja seurasta Tellis ja Puolu-täti! 

Seitsemän pientä kissanpoikaa

Ja yksi vähän isompi

Kissaharrastukseni vie minut mitä mukavampiin paikkoihin. Niin kuin nyt katsomaan seitsemää pientä Katinhäntää ja yhtä vähän isompaa. Pennut asuvat sijoituskodissa emonsa kanssa luovutusikään asti. Taloudessa asuu myös  emon kaveri ja yksi hieman isompi Katinhännän pentu. Tämä viimeisin tulokas solahti joukkoon mainiosti ja käyttää joskus hyödykseen myös maitobaarin antia. Viekas pikkuinen!

Koska pentuja tulla tupasahti seitsemän, joutui sijoitusperheen naisihminen aluksi koville. Jotta painot lähtisivät kunnolla nousuun, tuli pentuja aluksi lisäruokita letkuttamalla kissaäidinmaidonvastikkeella neljän tunnin välein. Kaikki sujui kuitenkin mitä parhaimmalla tavalla ja nyt kiinteää ruokaa on syöty jo viikkoja. 

Hei, kuulun Katinhännän lätkäjengiin.
Kuka sinä olet?

Minkähän valitsisi?

Hän on löytänyt mitä parhaimman tyynyn. 

Seitsemän kissanpoikaa ja yksi rotta. 

Minä olen se hieman isompi Katinhäntä.

Eräs tanskalainen kissaihminen onnistuu ottamaan todella kauniita kuvia, jossa kissanpennut istuvat nätissä rivissä kameraan katsoen. Minä taidan olla erikoistunut siihen, että osaan kasata nukkuvia kissanpentuja yhteen läjään. 

Kiitos mukavasta vierailusta ja matkaseurasta! 

Emo ja tytär

Paluu normaaliin

Noomin ylenpalttinen suopeus tytärtään kohtaan (kts edellinen postaus) on taakse jäänyttä aikaa. Olo ja elo on jälleen normaalia, tytärtä täytyy opastaa ja ohjata ja oma aika on tärkeää. Ja osaa ne yhdessä nätistikin olla. 

Näyttää siltä, että Hertta ottaa emonsa kiinni koossa tuota pikaa. Täytyykin tässä joku päivä punnita molemmat. 

Ihme ja kumma

Emo ja tytär

Kotiuduttuamme Porvoosta mummulasta heräsin seuraavana aamuna kummalliseen ääneen. Ihan ihmeelliseen maiskutukseen. Hetken piti sitten hieraista silmiä ja napata puhelin yöpöydältä ja ottaa muutama kuva. 

Noomilla oli Porvoossa ollessaan juoksu ja mitä ilmeisemmin hän sitten pikapikaa odotti pentua. Maitokin on ilmeisen ravitsevaa, kun pentu kasvoi nopeasti noin kymmenen kuukauden ikäiseksi. 

Kun nousin istumaan kuvatakseni tapahtunutta, sain molemmilta erittäin paheksuvia katseita osakseni. Niitä ilmeitä ei kameraan tallentunut. Harmi, olisi ollut kaksi malliesimerkkiä siitä miltä näyttää paheksuva kissa. 

Sittemmin Hertalla on ollut huonompi tuuri ja jos hän on emoansa yrittänyt väärällä tavalla lähestyä, on tullut murinoita niskaan ja voi olla, että on emon tassustakin saanut. 

Puuhia

Mummulassa

Mitä me sitten teimme mummulassa? 

No, Sulo istui kissojen herkkukaapin edessä useammin kuin usein. Saattoi korvallaan viestittää, ettei hän nyt niiden herkkutikkujen perään niin olisi, mutta kun likat miettivät josko ne mummulassa maistuisivat. Ja kun eivät maistuneet, uhrautui Sulo ne syömään. 

Namu yritti ottaa päivänokosia huoneessa, missä olen aikaisemmin yöpynyt. Se on nyt mitä ilmeisemmin ainoastaan kissojen huone. 

Katsoimme myös pulujen tasajalkamarssia, tämän Sulo pyysi eritoten lähettemään puluntutkimuskeskuksen viehättävälle ja rakkaalle Friedelleen. Toki marssiuutinen on aivan mitätön uutinen verrattuna siihen, mitä Friede raportoi sunnuntaina.

Namu kokeili myös nukkua mummun huoneessa tuolilla. 

Koska nelikko oli varsin villi, oli heillä niin nälkä, ettei ruokakippoja ehtinyt maahan laittaa kun jo piti hotkien syödä. 

Hertta katsoi myös asiakseen asetella mummulan verhot hieman parempaan järjestykseen. 

Kaikki tytöt ihastuivat mummun uuden sängyn päätyyn ja marssivat sen päällä innoissaan. Myös silloin kun mummu yritti nukkua. 

 Kaikken parasta Hertan mielestä oli varmasti mummun menopeli. Siinä oli pienen kissan hyvä matkata paikasta toiseen. 

Mummulan reissu kesti vain kaksi yötä. Eikä meidän kenenkään kunto olisi varmasti pidempää reissua kestänytkään. Sen verran oli villiä meno.