Kuten jo ehkä viitenä kesänä aikaisemminkin, kesäretki sukulaisten suvilystipaikkaan on tehty. Kävimme siis tapaamassa Sulon ja Namun mummua Ruskaa sekä Namun emoa, Noomin mummua, sekä isäntäväkeä. Mukana oli Sulon syntymäkodin Tellis sekä tietenkin myös Puolu-täti.
Kun lähdimme liikkeelle Naukulasta kävin yhdessä Puolu-tädin kanssa selittämässä pihan lapsille Puolun sukulaisuussuhdetta Suloon. Lasten silmissä oli pientä epäuskoisuutta kun selitin, että Puolu-koira on Sulo-kissani täti. Mutta minkäs teet, totta joka sana.
Naukulan jälkeen koukkasimme matkaan vielä Sulon enon ja tädin palveluskunnan jäsenen ja sitten painoimme kaasun pohjaan ja ajoimme nopeusrajoituksia noudattaen suvilystipaikkaan.
Rauha-blondi (creme, oikeastaan) tuntui katsovan orreltaan, että jaahas, taas tuo blondi tuli kylään. Puolu-blondi olikin herkeämättömän tarkkailun kohteena. Vaan kyllä Ruska ja Rauha hieman tuliaisillakin leikkivät, jos ei muuten niin ainakin kohteliaisuussyistä. Tuliaistarjoomukset olivat maistuneet myös.
Kiitos ja kumarrus jälleen kerran Paulalle kutsusta ja herkullisista tarjoomuksista sekä Eijalle ja Tellikselle matkaseurasta. Puolua unohtamatta! Ensi kesänä taas, jos kutsu vaan käy.
