Lepää rauhassa, Namu Naukula

15.11.2014 - 30.4.2026

Olen surun murtama. 

Kuva huhtikuun 18. päivältä kun iltaruoka meinasi olla myöhässä. 

Keskiviikkona Namu ei tullut syömään iltaruokaa, torstaiaamuna hän ei tullut aamiaiselle. Harjausta kuitenkin vaati jopa kahteen eri otteeseen yläkerran kylpyhuoneessa, kuten tapoihinsa kuuluu. Aurinkoläikkä paikat olivat Namun, kaikki oli kuten tavallisesti. Ainakin minusta. Todennäköistä on, että kaikki muut Naukulan asukkaat tiesivät tilanteen, minut oli onnistuttu pitämään pimennossa. 

Torstai aamuna 30.4. mietin, pitäisikö varata aika tutulle kissaklinikalle. Päädyin varaamaan ajan, koska syömättömyys Namulla oli niin poikkeuksellista. Saimme ajan klo 9. Yleistutkimuksessa todettiin Namun olevan kohtalaisen virkeä, limakalvot vaaleanpunaiset, keuhko- ja sydänäänet normaalit, syke normaali, pulssilaatu normaali, ruumiinlämpö normaali. Vatsan tunnistelussa aristeli. Namu oli laihtunut rokotuksen jälkeen 10 grammaa. Otetiin verikokeet, jotka näyttivät hälyyttäviä lukuja munuaisarvoissa ja tulehdusarvoissa. Lähdettiin lähetteellä yliopistolliseen sairaalaan, siellä oltiin paikalla n klo 12. Oletin, että Namua nesteytetään ja tutkitaan lisää. Lähdin kotiin. Lähes heti kotiin päästyäni minulle soitettiin.  Kohdun stumpin/jäänteen alueella todennäköisesti pahalaatuinen kasvain, massamuutos painaa virtsaputkea. Lisäksi löytyi lukuisia pieniä pyöreitä kudosmuutoksia. Kokonaistilanne ja ennuste todettiin erittäin huonoksi. Otin Namun lempiharjan ja ajoin takaisin sairaalaan. Silitellen ja harjaten Namu nukkui pois noin kello 16. 

Kuva lauantailta 18.4.2026 Namu ja Sulo

Kuva keskiviikolta 22.4.

Kuva keskiviikolta 22.4. 

No niin, nyt sitten sitä mennään. 

Asianmukaiset laastarit. 

Jos mä nyt sitten vähän vielä maistaisin. 

Kummassakin paikassa kysyttiin, onko kotona liljoja. No ei ole, ei sisällä eikä ulkona. Tänään on tarkastettu kaikki kodin viherkasvit, eikä niitäkään ollut nakerreltu. Jokainen kissanomistaja varmasti miettii samaa, olisiko pitänyt aikaisemmin huomata jotain, oliko kissa kauan kipeä. Vastauksia ei ole tarjota. Suru on suuri. 

Rakas Namu, et unohdu ikinä.

Kuorsaava kissa ja kaksi korvaa

Pääsiäissatu

Olipa kerran koti nimeltä Naukula ja sen viisi kissaa, Sulo-poika, Namu-mummu, Noomi, Hertta ja Noki-Noora. 

Yhtenä yönä Naukulassa tapahtui kummia. Ihmispalvelijan sängystä löytyi kuorsaava kissa ja lähistöllä näkyi kaksi korvaa. Koska Naukulan Mamma on kokenut kissojen palvelija, tunnisti hän heti, että korvathan ovat kissankorvia. Ne olivat selvästi kuunteluasennossa ja ihmettelivät ehkä hekin sängystä kuuluvaa kuorsausta. Vaan löydätkö sinä kuvasta kaksi korvaa? Tiedätkö kenelle ne kuuluivat? Ja mitä unia näki kuorsaava kissa? Siinäpä arvoitusta tälle pääsiäiselle kerrakseen. 

Suuresta arvoituksesta huolimatta Naukulassa on nukuttu hyvin ja saattaa olla, että kodista on kuulunut monenmoista tuhinaa ja puhinaa, kun on nautittu yhteisistä hitaista aamuista, eikä aamupalakaan ole nyt niin kamalan myöhässä ollut. 

Ja niin he elivät onnellisena Naukulassa tämänkin pääsiäisen, lekotellen ja välillä vähän kuorsaten. Sen pituinen se. 

Virpojia liikenteessä

Pim pom sanoi ovikello

Naukulan ovikello soi pim pom. Kuinka ollakaan oven takana oli kaksi pientä noitaa, jotka kysyivät saavatko virpoa ja saivathan he. Palkka kilahti koreihin virpomisen jälkeen. 

Rouva hyvä,
mitä minulla nyt on tämän asian kanssa tekemistä,
kysyn vaan. 

Mustaa kissaa heillä ei ollut mukanansa, mutta eihän se haittaa, kun täältä löytyy yksi mustasavu. Ja yksi ruskeatäplikäs. Ja kaksi punatabbyä. Ja yksi kilpikonnatabby. Ja ehkä myös yksi vähän isompi noita. Onneksi pikkunoidat eivät kuitenkaan pelästyneet, vaikka tällä vähän isommalla noidalla oli kulmakarvojen värjäys kesken kun ovikello sanoi pim pom. 

Ai miten niin pitäisi pedata?

Aamulla

Meillä on uusi tapa tai siis Hertalla on. Joka aamu kun olen noussut sängystä peiton alta, Hertta ryhtää paikalle. Petaamisen kanssa on sitten vähän niin ja näin, koska kuka nyt kissaa komentaisi? Hain sentään kameran ja ikuistin tilanteen. 

Olisi varmasti hyvä tarttua kameraan useammin täällä kotonakin, omista kissoista tuntuu nykyään olevan niin vähän kuvia. 

Kisakatsomo

Penkkiurheilijat

Naukulassa on aloitettu penkkiurheilukausi. Toiset haluavat katsoa välillä ihan eturivin paikoilta, joskus kelpaavat myös takarivin paikat. Minä istun mihin mahtuu, vaikka lattialle sitten. 

Kun avajaisjuhlien esiintyjä kirkaisi korkealta ja kovaa, halusi Hertta tarkastaa tilanteen. 

Siis mitä tämä rouva oikein kirkui?

Namua puolestaa kiinnosti kovin naisten jääkiekko. 

Siis raksullako ne tuolla pelaa?

Sulolle tuli uni. Ehkä hän ei ole penkkiurheilija?

Voittaako zz..... 

Luulin varanneeni sohvapaikan, mutta jouduin sitten permannolle. 

Joo, siis nää on varattu. Permannolle mahtuu vielä. 

Että sellaista täällä. 

Sulo Naukula - 12 vuotta

 Syntymäpäiväsankari

Totta se on, Sulo Naukula on tänään jo 12-vuotias komea mammanpoika. Harva se ilta, hän pörisee ja hurisee, ottaa isolla tassulla tuntumaa minuun, villiintyy lakanoiden vaihdosta ja painii Hertan kanssa. 

Paljon onnea Kapsu-veljelle ja Sipi-siskolle, sekä meidän omalle iki-ihanalle Sulo-pojalle. 

PS. Sohvan imurointipäivä on vasta huomenna...

Ansa

tai apu

Jotta etätyöpäivinä ei olisi liikaa ruuhkaa työpöydällä, täytyy välilä viritellä ansoja työhuoneen lattialle. Tällä kerralla onnisti ja ahkerin apulainen meni ansaan. 

Toisaalta, hän kyllä väittää olevansa työnjohto.