Blogisynttärit - Naukulan Kerho 17 vuotta

 Hupsheijaa

Uskomatonta mutta totta. Tänään juhlitaan Naukulan Kerho -blogin 17-vuotista taivalta. 

Kaikenlaista tähän mahtuu, iloja ja suruja. Kissoja, kissanpentuja, blogin kautta ystäväksi tulleita rakkaita ihmisiä, maatiaiskissoja, rotukissoja, tavallista elämää. 

Blogikirjoituksia on yhteensä, tämä mukaan lukien 3552. Aika paljon. Välillä on ollut asiaa, välillä on tehty tikusta asiaa. Enää ei blogi päivity niin usein kuin ennen, mutta säännöllisen epäsäännöllisesti kuitenkin. Sen mitä jaksaa palkkatöiden, yhdistystoiminnan ja muiden harrastusten rinnalla. Enää ei kotona tule tartuttua kameraan niin usein kuin ennen, valokuvaaminen tapahtuu muualla ja täällä kotona räpsitään kännykällä. 

Kukapa olisi arvannut tämän harrastuksen kestävän näin kauan?

Enemmän rapsutusta

Vähemmän tietokonetta

Töissä ja kissayhdistyksen hommissa tulee naputeltua tietokonetta sen verran paljon, että blogi on jäänyt vähemmälle. Instagramia on niin paljon helpompi päivittää silloin kun on pakollinen sylitysaika. 

Vaan kyllä me täälläkin vielä yritetään olla. Ainakin joskus ja jollain tavoin. 

Merkkipäivä

Jo vuodesta 2009

Naukulan Kerho -blogi sai alkunsa 6.1.2009. Kukapa olisi uskonut, että tätä jatkuu näin pitkään? En minä ainakaan. Toistaiseksi mennään eteenpäin hiljalleen, aina kuin tuntuu siltä. Kotona kaivan enää harvoin kameran esille, muualla tulee kissoja kyllä kuvattua. Kuvat kuuluvat tähän blogiin, sillä eihän nyt kissablogia ilman kuvia voi pitää. 

Likat hei, nyt ei katsota mammaa. Sillä on kameratoiminto valmiina. 

Hyvää merkkipäivää meille! Melkein meinasi unohtua. Melkein, mutta ei silti. 

Merkkipäivä ystävien kanssa

Naukulan Kerho -blogi 15 v

Toistan itseäni kun sanon, että kukapa olisi uskonut. Siitä huolimatta, kukapa olisi uskonut, kun loppiaisena 15 vuotta sitten avasin Naukulan Kerho -blogin, että se on edelleen pystyssä? 

Blogi ja erityisesti kissablogi, on muuttanut elämääni aikalailla. Olen tutustunut useisiin ihmisiin, hoitanut Eurooppalaiskissarenkaan sihteerin hommia viimeiset 9 vuotta, kehittynyt valokuvaajana ja löytänyt blogin kautta tai sen avulla erittäin hyviä ystäviä. Kaikki tällä hetkellä Naukulassa asustelevat kissatkin, asustelevat täällä blogien ansiosta. Kaikkien eurooppalaiskissojeni sukujuuret löytyvät Arkiporinaa-blogista ja aikuisella kodinvaihtajalla Noki-Noorallakin on yhteyksiä sille suunnalle. 

Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja ehkä sen joskus vielä teenkin. Siirrytään kuitenkin tähän päivään. Ystävien kanssa oli sovittu tapaaminen jo hyvän aikaa sitten ja kerran sitä jo jouduttiin siirtämäänkin. Tänään tapaaminen kuitenkin näistä pakkasista huolimatta toteutui. 

Ensimmäinen vierailupaikka oli Triolan ja Nilssonin residenssi. Voi sitä lepertelyn määrää kun tapasimme yhdessä Artun ja Lupsun ihmisen kanssa nämä hurmurit. 

Börje. 

Elli. 

HRH Mimmi.

Herra Nilsson. 

Kiitos erinomaisen herkullisesta tomaattikeitosta menee Triolan ja Nilssonin Tarulle. 

Sitten siirryimme Naukulaan. Erittäin tärkeän tehtävän suoritti Artun ja Lupsun ihminen. Tärkeää tehtävää on vaikea arvata, eikö? Sehän on tietenkin herkkutikkujen jakelu. Palkkioksi tämän tärkeän tehtävän suorittamisesta Henna sai puskun ja kaksi pientä tassua syliinsä. 

Kiitos ihanasta päivästä, Henna ja Taru. 

Oli mukava viettää tämä merkkipäivä kanssanne, 

vaikka meinasi kyllä itseltäni ihan unohtua. 

Arttu ja Lupsu

Päiväretkellä

Eilinen kului kissamaisissa tunnelmissa. Triolan ja Nilssonin Taru haki minut päiväretkelle, kohteena Artun ja Lupsun residenssi kolmen tunnin ajomatkan päässä Naukulasta. Kuten arvata sopii, reissu oli hauska ja viihdyttävä. 

Artun mieltymykset tuntien, tuliaiset olivat sen mukaiset. Äippänsä Hertta lähetti kuitenkin pojalleen matkaan myös pelastusrenkaan, ihan varmuuden vuoksi, vaikka vesipeto ei sitä ehkä itse tunnusta tarvitsevansa. 

Kylpyankkaa ei tähän hätään sitten löytynyt mistään, mutta onneksi sellainen löytyi heiltä jo ennestään. 

Kuviakin löytyy, kuinkas muuten. 

Kiitos, Taru-täti, kun toit mulle kukkasia.
T. Pinkkitassun Ursus

Pinkkitassun Louise, 
tunnettu pentuna myös nimellä Pikku-Pulu. 
Sopivaa, eikö?

Pitäisikö teidän jo lähteä, 
kun poikaparka uupuu ihan. 

Kertakaikkisen hieno päivä, kiitos ystävät! 

Kissa ja ympyrä

Hertan touhuja

Ystäväni Saaripalstan Saila toi tänne Naukulaan joulukranssin. Piikkilangasta taitellun, persoonallisen, hienon. Se on ollut esillä siitä asti ja eilisen siivouksen yhteydessä päätin, että nyt on sen aika mennä joulukoristepiiloon. Onhan nyt kuitenkin, kröhöm, jo maaliskuu. 

Laitoin kranssin eteisen lipaston päällä olevien kirjojen päälle odottamaan pääsyä lopulliseen piiloon. Ja kas, kun tavara oli vaihtanut paikkaa, se piti heti tutkia. Näin siis Hertan asettuvan istumaan kirjojen päälle, keskelle piikkilankakranssia. Valitettavasti olin hieman hidas, enkä ehtinyt nappaamaan sellaista kuvaa kun hän siinä niin tyytyväisen näköisenä istui. 

Oiva ympyrä, Saila täti! 

Kekseliäs Hertta (ja vähän höpö). 

Hyviä merkkejä kotiutumisessa

 Noki-Nooralla

Viime keskiviikkona tapahtui kummia. Käydessäni lisäämässä Noki-Nooralle raksuja, jäin hetkeksi sohvalle. Laskin käteni alas ihan vaivihkaa ja katsoin mitä tapahtuu. Ensin Noksu (olisiko tämä tulokkaalle hyvä nimi?) rouskutteli raksuja, sitten pysähtyi katsomaan minua ja hetken miettimisen jälkeen tuli ja nuuhki kättäni. Pieni kostea nenä koski minua. Olin vallan liikuttunut. 

Onneksi ymmärrän tällaisena konkarikissabloggaajana, että kamera tai ainakin puhelimen kamera täytyy olla koko ajan valmiustilassa! 

Sittemmin vastaava on tapahtunut kerran. Minä en tietenkään saa vielä koskea, hän päättää koska ja miten mahdollinen lähestyminen tapahtuu. 

Rauhallista sunnuntaita kaikille! Täällä sataa vettä ja se tuntuu vallan rentouttavalta. 

Kun kuusi on poissa

 Raapimatolppa

Kuusen lähdettyä Naukulan taloudesta oikealle omistajalleen, sen paikalle laitettiin kissojen jykevä raapimatolppa. Se, joka siinä aikaisemminkin oli. 

Ehdotin,
että mamma laittais musta tänne tän kolmannenkin kuvan, 
kun mä nyt vaan oon niin komee. 

Tilanne on kuitenkin se, että tuo tolppa on mitä ilmeisemmin väärässä paikassa. Tuossa sitä ei käytetä ja olen jo oppinut, että vasta kun kissatavarat ovat oikeassa paikassa niitä käytetään. Kumpa sitten taas vain keksisi mikä tämän oikea paikka on. 

PS: Naukulan Kerhon -blogilla on tänään syntymäpäivä. Blogi sai alkunsa 6.1.2009 eli aika kauan aikaa sitten. Mutta ei me juhlita, ollaan vaan ja vietetään vapaapäivää yhdessä. 

Salainen joulukissa

 Paketti avattu

Salainen joulukissa 2020 -paketti saavutti Naukulan jo hyvissä ajoin. Täällä kuitenkin säästeltiin ja pidettiin pakettia kuusen alla tovi ennen avaamista. Perjantaina viimein uteliaisuus vei voiton valoisalta päivältä (jota toivoimme paketin avaamishetkeksi). 

Paketti suorastaan pullisteli! Jonkinlainen aavistus lähettäjästäkin oli, kun Ärrä-pakettiin oli kerrottu lähettäjän paikkakunta. Normaalisti huonomuistinen mammakin tunnisti sen paikkakunnan. 

Pitemmittä puheitta, siirrytään suoraan paketin kimppuun kuvien muodossa. 

Tulkaas likat kattoo, nyt avataan! 

Valmiina ollaan!

Olisko nää kaikki mulle kuitenkii, 
kun oon pieninkii? miettii Hertta

Tääl on niin paljon paketteja ettei ees pohjaa näy! Noomi tutkii.

Jos on kovia nameja, niin ne on varmana mulle, sanoo Namu

Siis mamma on saanut namia! 
Munhan ne piti saada.

Kaikissa paketeissa oli ihanat pakettikortit. 

Voitaisko nyt vaan avata jo, 
pistä se kamera syrjään nyt. vaatii Noomi. 
Namu taustalla taitaa olla samaa mieltä. 

Voi ei, likat lähetti mulle sydämen. 

Kattokaa nyt, Sulo meni ihan sekaisin. 

No siltä näyttää! 

Näin mä tytöt teitä puskisin ja pussaisin
💖💖💖💖

Tällä voi todellakin leikkiä vaiks mä olisin sun sylissä, 
mamma! 

Hyviä palloja! 
Ne on jo pelattu piiloon. 

Namu miettii mikäs se Hertan karvat pörhisti! 

Sehän oli Kiskatti-pallo se! 

Yksi suosikeista. 

Meillä oli niin huikea paketti, että tästä tuli varsinainen kuvamaratooni, eikä kaikkia saatu edes kuvattua. 

Kiitos paljon sukulaistytöille, eli Kiskateille!  

Tiesittekös te, että Namulla ja Patella, Eddiellä ja Rudilla on sama isä eli 

Kissakallion Orlando eli Onni? 

Kiitos myös Tassulinnan emännälle tämän tradition ylläpitämisestä 

vuosi toisensa jälkeen!