Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helmi Orvokki puhuu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Helmi Orvokki puhuu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 7. marraskuuta 2014

Epäselvää ohjeistusta

Tuulikaappi

Olen aikaisemminkin maininnut, että mielestäni Sulolle on jätetty tänne Naukulaan erinäisiä ohjeita edesmenneen Helmin ja ehkä myös jopa Wilman toimesta. 

Ohjeissa on kerrottu, missä kannattaa jonottaa ulkotarhaan, miten jouluaiheisten tavaroiden kanssa ei missään nimessä saa poseerata ja vaikka mitä muuta. Yksi ohjeista on kuitenkin annettu ilmeisen epätarkasti. Nimittäin ohje tuulikaapin ovesta. 

Helmin mielestä tuulikaapin ovi ei saanut olla kiinni. Mikäli se oli, Helmi istui sen edessä pyllyllänsä ja etutassuillansa raapi ovea. Tätä tapahtui niin kauan kunnes aukasin oven, kun ovi oli auki, kaikki oli taas hyvin. Sulokin on nyt ottanut tavakseen raapia tuulikaapin ovea. Sulo kuitenkin on raapiessaan sisällä tuulikaapissa ja raapii ovea sen ulkopuolelta. Ovi menee kiinni ja sitten sieltä kuuluu pieni vieno miukuna. Ilmeisesti Helmi ei viestissään maininnut kummalta puolelta ovea tulee raapia. 

Sitä mä vaan, että kyllä mä tiiän mitä mä teen.
Testaan toimiiko palvelu. 

PS: Raapiminen on kyllä väärä sana, mutten parempaakaan keksinyt. Kynsiä tässä ei käytetä, pelkkiä tassuja vaan. 

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Mun versio

käynnistä

Mun on nyt ehkä pakko kertoo tää ihan ite. Mamma aina keksii ihan omiaan. Tos torstaina mä tiesin et taas on jotain tekeillä. Mamma oli silleen levoton. Mä kävin sit kurkkaamassa kidutuslaatikkoa ja siellä oli uus pehmuste. Arvasin heti et kohta mennään. Sit mamma yritti vielä käskeä mun käydä pissalla. Kuka kissa hei käskien pissaa? Nosti mut kuitenkin siihen hiekkikselle ja mä päätin sit pissata. Mamman mieliks. Oli se tyytyväinen. Sit se koppas mut kainaloon ja pisti sinne laatikkoon ja sit mentiin. 

Me mennään aina sellasella hurisevalla peltilaatikolla. Ainoo hyvä puoli on siinä se radio, sitä mä tykkään kuunnella. Paitsi tosta Tom Jonesin Delilahista en kyl tykkää. Nyt ei soitettu sitä. Hetki kesti ja sit mä huomasi et oltiin menossa tätiä kattoo. Ku päästiin sisälle siel oli kamala mökä. Mä en vaan tajuu niit koirii. Eiks ne ymmärrä et haukkuminen ainaki herättää huomion ja ne joutuu niihin pikkuhuoneisiin ronkittavaks? Vaik ei se hiljaa oleminenkaa kyl kannattanu, otettiin mut silti pois siit laatikost. Sitäki mä siel mietin et miten se kidutuslaatikko tuntuuki tääl jotenki niin hyvält ja kotosalta? 

No kuitenki. Sit ku mä olin hetken pois laatikost, ni se täti leperteli mulle mut kuitenki tuikkas jonkun piikin mun takajalkaan. Yleensä niit annetaan mulle niskaan. Sit lähti taju pikku hiljaa. Tuli pienet ykätkin mut täti korjas pois. Ku mä olin silleen nukuksissa mua lähettii kuljettamaan sellaseen huoneeseen. Siel oli pimeetä ja sellanen aika mukava punanen peti. Mä tykkään punasesta. Mut laitettiin siihen selälleni köllöttämään ja sit ne ihaili mua ja mun vattaa. Jostain syystä mun vattasta ajeltiin lisää karvoja pois. Kuulin unen läpi ku mamma epäili musta kohta tulevan karvattoman kissan. Siihe en suostu. Mun karva on mun kruunu. 

Siel pimeessä mun vattaani laitettiin jotain litkuja. Täti sit pyöritteli jotain juttuja mun vattan päällä ja paineli vähän. Mun tassut vaan väpätti ku mä juoksin karkuun minkä kerkesin. Mut ei siin unes kyl pitkälle pötkitty ja hommat jatku vaan. Sit täti otti mut ja vei mut sinne sairaalan puolel. Mulle laitettiin tippa tassuun ja sit mun suuta ronkittiin. Vähän ihme juttu. Ja sit, tiättekste, mun tassuun laitettiin tuppo. Tuppo! Niist mä en kyl yhtään tykkää ja siks kai mä aloinki heräilemään jo unesta. Sit mut laitettiin taas siihen koppaan ja vietiin mamman luo. Se jutteli sellasen tätin kanssa vähä ja jotain se puhisi ku otti lompakkonsa esille. Mua ei enää harmittanu ku tiesin että mennään kotiin. 

Mä pyydän viel mammaa laittamaan tähän pari kuvaa. Ekaks ehkä se kuva kun oon kotona tupon kaa, ku muuten te ehkä pelästyisitte ku mamma otti musta kuvan siin punasel kissanpetilläki. Mä yritin kyl hymyillä et ei täs mitään hätää, mut en tiiä näkyykö se tos kuvas. Ehkä vähän sama juttu ku se että päästelin minkä tassuista kerkesin mut minnekään en päässy. 


"En tiiä näkyyks täs mun hymy? Näätteks te?" 


Unet on aika ihmeellisiä joskus. 

PS: Mä kyl myös ihmettelen miks mamma ei oo antanu mulle oikeuksii laittaa tänne kuvia. Täähän on sentään mun blogi. Vaiks en mä tääl usein juttele. Joskus vaan. 

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Sotku

lattialla ja vähän muuallakin

Minulla on vielä paljon opittavaa äh-kommunikoinnista. Siinä on niin paljon eri sävyeroja ja niiden tulkinta on vielä aivan alkutekijöissään. Ihmisen rajoittuneisuutta, tiedättehän? 

Eilen kuulin ystäväni kanssa äh-komennon. En ymmärtänyt sen tarkoitusta. Olisi kannattanut, sillä se varmasti liittyi itsekseen hellalla porisevaan sosekeittoon. Muistikirjassani siitä enemmän. Yöllä tuli myös äh-komento. Silloin ymmärsin sen viestin ja kävin siivoamassa vessan vaikka kello näytti 01:28. Kakan tulo ei katso aikaa. Nyt ähistään työhuoneessa. Täällä on lattialla sotku. 


Minä epäilen, että Helmissä asuu samanlainen siisteysintoilija kuin Totossa. 

perjantai 23. marraskuuta 2012

Tunnustus


Naukula sai maanantaina tunnustuksen Anna S:tä, ja kiittää siitä kauniisti. Kiitos!


Tunnustuksen saajan:

1. Pitää kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Koska tämä on annettu Naukulaan, on vastaukset saatu Helmiltä.

  1. Oon kissa. Aika hyvä, eiks?
  2. Mä tykkään katkaravuista, heinistä ja mammasta. Järjestyksestä en oo ihan varma.
  3. Meillä on jotain omituisia tavaroita pitkin lattioita ja yhes koris. Mamma kutsuu niitä kissanleluiks, enkä mä oikein tiedä miks. Mut yritän sit nyt kuitenkin joskus niil jotain tehdä. Se niin ilahduttaa mammaa.
4. Mä toivoisin et mummolaan ois lyhyempi matka. Siel on ihan kivaa ja mua palvotaan koko ajan mut en kyl ymmärrä miks sinne pitää matkustaa muovikopassa pölynimurilla. Tai jollain. Ainaskin ääni on vähän sama.
5. Mun vatsa toimii tosi hyvin. Päivittäin. Jos tiiätte mitä tarkotan.
6. Mut mun haima ei oikein enää toimi ni sit mä saan lääkettä kaks kertaa päiväs suoraan niskaan. Se on ihan jees.
7. Mä tykkään kuunnella radioo. Varsinkin kun sielt tulee sellasta tunnelmallist musiikkia. Mielellään miehen esittämänä.
8. Mä oon aika ihmeissäni kun teit lukijoita ja seuraajia on niin paljon. Kun mähän oon oikeestaan ihan tavallinen kissa siis tän mun kodin kuningatar.

Ja koska mä oon 9, niin bonuksena mä kerron että mun viiksiä ihaillaan aika paljon.

Sit mä haastan seuraavat:

Trio MiuMau ja Hra Nilsson eli siin on neljä. Sitten haastettais Kolmen kissan kopla ja vielä sit Tassuveljet eli kolme ja sit viel Tatsutan tassuttelijat ja siel on neljä ja vauvojakin välillä.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Mä oon sankari

ku mul on nimipäivä

Mä oon sankari ku mul on nimi ja se on Helmi. Sen takii meil on ehkä tänään laitettu tällaset matotkii. Vähä niinku juhlan merkiks. Ihan hyvät kävellä että kiitti vaa. Katkiksii ei oo näkyny vaan sitä samaa iltaruokaa. Ihan mul on semmonen lommo vattas joka sanos että sitä ruokaa tuli vähemmän ku ennen.

Mut siis kamut hei, mä tarjoon teil virtuaalikatkiksii ja sit virtuaalikävelyn tämmösel uudel matol.



Onnea mä - Helmi!

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Asiaa

Tulkinta-apua, kiitos!

Minä olen ollut töissä, niiskuttavana, mutta töissä. Yhden viime viikolta jääneistä omista asioistanikin sain tänään hoidettua kunnialla. Hyvä, hyvä.

Helmikin oli hoidellut omia asioitansa päiväunien ohella. Liittyivät lähinnä viestintään. Nyt sitten vain pohdiskellaan viestiä...






 

Mielenkiintoinen viesti. Monitahoinen, kuvakulmasta riippuen. Helmi ei myöskään ole suostunut paljastamaan mistä löysi tuon suosikkinsa. Ehkä odottaa jo uusia leikkihetkiä parvekemökkinsä katolla?

torstai 1. maaliskuuta 2012

Koira?!

Voiko olla?
Siis mitä?! Voiko koiralla olla presidentti? Mä oon aina luullu et vaan kissoil voi olla presidentti.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Negatiivinen

No pissasin sit
No mä pissasin sit siihen kauhaan ihan koko satsin ku kerran suosittelitte sitä. Tulos oli negatiivinen ja mä luulen et se tarkottaa sitä ettei meil tuu kissanpentui. Mut sen mä nyt oisin osannu muutenkin kertoo ku emmä oo ollu sillee. Ja sit mä olin kyl monta vuotta sitte siin leikkaukseskii. Et emmä oikeen tiää miks tää negatiivisuus piti sit viel siit pissastkii todeta? Mä voin ihan hyvin ja meil on kivaa näin. Wimpsu on viel vähä vaikee eikä se tahtois leikkii mamman kaa yhtää. Ehkä sekii sit lopuks tekee niinku mamma tahtoo.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Kiva leikki

Mä johdan
Meil on mamman kaa semmonen uus kiva leikki. Se kyttää koska mä meen pissalle ja sit en mee. Sit ku se leikkii Wimpsun kaa sitä pillerileikkii tai käy sateen alla kylppärissä, mä meen sit pissalle. Vähäks oon fiksu! Mä johdan ainaskii kuus nolla.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Skandaali?

Ehdokkaan salainen puoli
Juuri saamani tiedon mukaan, Wilma Ilona Naukula on ilmoittautunut presidenttikisaan. Ensimmäisenä kissana. Mutta onko kaikki aina sitä miltä se näyttää? Löytyykö Wilma Ilonalta synkkiä salaisuuksia. Löytyy! Katso alla oleva kuvareportaasi ja päättele, onko aika valmis kissapresidentille.
Kuvat yksinoikeudella, vain täällä!

Siistiä elämää? Noinkohan.
 Nimeltämainitsematon lähde sanoo ehdokkaan aiheuttaneen kuvan sotkun. 

Ovatko tekstiviestit Wilma Ilonan salainen pahe?
Kenelle ryhdytään viestiä tassuttelemaan?
 Käyttääkö Wilma Ilona liikaa alkoholia?
Sanojensa mukaan ei juo sitä lainkaan, ja me kysymme, kuinka tämä kuva on mahdollinen?

Terveisin,
Keltainen Lehdistö

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Koratialainen maharapsutus

Vähäks tykkäsin
Mua rapsutti sama käsi kun Totoa. Siis miettikää! Vähäks se oli hienoo. Mä vaan nautin ja nautin ja sit mietin Totoa. Meijän mamma sit vaan huolestu et oonks mä joutunu siihen tilaan, mut ei. Mä unelmoin. Sit mä voisin vielä näyttää et mist mua rapsutettiin.

Vähäks oli hyvä paikka.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Rauhh

Rauh - Mä oon Suomen leijona

Mä oon Suomen leijona. Julma ja säälimätön vastustajille. Mä voitan ne kaikki. Mä oon paras, maailman paras. Viholliset pelkää mua. Rauh.

Ja sit mä pyysin meijän mammaa vaihtaa ton otsikon kans. Naukulan Kerho on vähän lapsellinen täs tilantees. Ehdotin et vaiks Leijonien tiimi? Mut se sano et höpö höpö, te ootte kilttei kotikissoi vaan. Ja mä sanoin et rauhh - Naukulan toril tavataan. Kunhan mä vaan pääsen sit aikasin nukkumaan mamman viereen. Enkä mä eilen jaksanut niin myöhään valvoo ku meijän mamma. Mut voitteks te hei silti laulaa mulle 'Ihanaa leijonat ihanaa'? Vaik meijän Wimpsu on kyl semmonen tiikeri ehkä enemmänki.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Jos mulla olis



Ihailija

Niin, täs ois vähän ihalijakuvii.



Sit täs ois mun kämppis, olkaa hyvät:


Hih, hih. Se näyttää kajaaleissan silt, et sil olis musta hammas (vaik ei sil kyl oikeest oo, sil on vaa sellanen luomi tai joku sen huules Mamma katto, ja lekuriki). Eiku, äh. On se oikeest ihan nätti.


lauantai 12. helmikuuta 2011

Tulin vaan kertomaan

että mulla menee hyvin


Wilmaa viedään ja tuodaan ja kun se tulee niin sit se haisee niin pahalle ettemmä tykkää siitä. Mamma kantaa sille herkkui, jota se ei syö. Mä saan onneks rapsutuksii paljon kans ja herkkui. Ja nää maissitkii on ehtiny kasvaa. Wilma ei oo niitä vielä nähnykää.






keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Kerrankin

Kerrankin hyvää ohjelmaa
Hei, tää mun täytyy nähdä. Kerrankin tulee hyvää ohjelmaa.


Mut sitä mä en vaan tajuu miks SÄ tätä kattelet ku voisit kerran muakin kattella.


sunnuntai 31. lokakuuta 2010

No just joo

Jotain Pelottavaa

Aina mul käy näin. Mist mä muka sen voisin enää tuntee jos on ollu kaks minuuttii pihal ilman mua?

maanantai 25. lokakuuta 2010

Höh!

Höh!

Mä kans ja mun kuva. Oon nätti.