Pysykää lämpiminä

Voihan pakkanen sentään

Vaikka täällä ryhdytään odottamaan kevättä heti vuoden vaihteen jälkeen, pakko se on todeta, että talvi jatkuu vielä kuukausia. Onneksi valon määrä kuitenkin lisääntyy ja välissä on ollut leudompiakin päiviä. 

Pakkasilla täällä kaivetaan kissoille esiin kaikki lämpimimmät pesät. Hyvin kelpaavat. 

Mitä nyt Noki-Noora välillä heittää oman petinsä lattialle tuolta taustalta näkyvältä kissan raapimapuusta. Ehkä sen alla oleva talja on mieluisampi tai sitten hän vain kokeilee pelaako palvelu. Niinkin se voi olla. 

Pitäkää itsenne lämpiminä, ystävät. 

Kylmää

 ulkoilua

Hertta: "Äiti, ootko sä kipee?"

Noomi: "Ai miten niin?"

Hertta: "No kun täällä on pakkasta. Yli viis." 

Noomi: "Hertta, hyvä! Olemme kissoja.
Ei meidän pidä olla 
ennalta arvattavia."

Pysykää lämpiminä, ystävät! 

Taudinkuva: marraskuu

Kun neljältä on jo keskiyö

Meitä vaivaa marraskuu. Päivät ovat lyhyitä, eikä täällä oikein ole edes valokuvia jaksettu ottaa. Uni sen sijaan maistuu ja ruoka. Raksut Namulle ja suklaa mammalle. 

Taudinkuva on marraskuu. Ollaan siis vaan ja möllötetään. Lokoisia pakkaspäiviä teillekin! 

Pakkanen paukkuu

 eikä sitä ymmärretä

Viikonloppuna Naukulassa paukkuivat pakkaset, eikä sitä tahdottu millään ymmärtää. Pyrkimys tarhaan oli kova ja kyllä siellä sitten osa jengistä kävikin. Vaikea varmasti arvata ketkä. 

Ulkoilijoiden joukonjohtaja. 

Ei ulkoilija. 

Päästin kyllä tarhaan pari kertaa, vaikka pakkasta oli yli 20 astetta. Ajattelin, että ulkoiluhalut vähenisivät. Väärässä olin. Sinne haluttiin usein, ehkä tarkastamaan josko pakkanen jo olisi lauhtunut. Ovimiehen hommien sijaan päätin sitten heiluttaa ahkerasti huiskaa. Se vei huomion muualle. 

Minäkö ennalta-arvattavissa?

 Höpö höpö

Noomi on Naukulan syli- ja vilukissa. Muut kun ulkoilevat, niin Noomi on mieluiten keväällä, syksyllä ja talvella sisällä, mitä nyt välillä pistäytyy ulkona. Eilen hän kuitenkin yllätti ja vietti pitkät tovit tarhassa. Pakkasta oli 3 astetta. Tassujen alla kuitenkin paksusti pahvia, se varmasti vähän helpotti. 

Tiedoksi: En ole ennalta-arvattavissa, 
olen kissa. 

Niin sitä sitten joutuu taas kerran ottamaan opikseen ja toteamaan, että kissa on kissa eikä sitä ikinä tiedä mitä kissan päähän pälkähtää. 

Sulon tiedotustoimisto

Uutisia

 Sulo Naukula tiedottaa. Naukulassa on havaittu lunta. Sitä tulla tupruttaa niin, että kohta siihen voi työntää koko päänsä. Se raikastaa, kokeilkaa vaikka. Toinen merkittävä huomio tältä aamulta Naukulan leveysasteilta on se, että tarhan katto on ehkä rikki. Mutta merkittävistä merkittävin uutinen on se että Noomi Naukulan on todistetusti nähty käyvän kissatarhassa. Vaikka oli pakkasta. Se on ennen kuulumatonta se. 

Tässä mä meen tarkastaa tilanteen. 
Isot ensin, tiedättehän. 

Tuolta se tulee, ylhäältä, se lumi. 
Ehkä on katto rikki. 
(Toim.huom. ei ole, lumi tulla tupruaa verkon läpi)

Noomi Naukula, ulkona, pakkasella, jymyuutinen. 

Äippä, mitä sä siihen jähmetyit? 

Tähän loppuu Sulo Naukulan tiedotustoimiston uutiskatsaus tältä päivältä. 

Viimeistä talvea

Ränsistyneessä tarhassa

Se on kyllä nyt niin, että meillä vietetään viimeistä talvea ränsistyneessä tarhassa. Sellaisessa, jonka verkkokatto on mennyttä ja joka natisee liitoksissaan. Kunhan nyt vielä kestäisi tuonne maalis- huhtikuun vaihteeseen. 

Tältä tarha näyttää nyt kun lumi on hajoittanut katon. 

Meillä on nimittäin viime sunnuntaina käynyt herrahenkilö katsomassa paikkaa mihin tarhan rakentaisi. Jännityksellä jäämme odottamaan. 

Vaan kyllä sinne vielä pitää päästä vaikka pakkanen paukkuu nurkissa. 

Orava

Tarhan katolla

Mikään ei saa kissoihin niin paljoa liikettä kuin orava ulkotarhan katolla. Kauaa ei tarvinnut oravan tälläkään kerralla talviturkissa tepastella, kun kisakatsomo oli jo paikalla. 

Ensimmäisenä paikalle tuli Noomi, seuraavaksi Sulo ja viimeiseksi Namu. 

Varo nyt mamma ettet sieltä tuolilta putoo.

Toiveikkaana Sulo hyppäsi sille jakkaralle miltä yleensä mennään ulos. Vai olisiko ollut niin, että kohteliaana herrasmieskissana jätti taloin toiselle punanutulle paikan näköalatornin päältä? 

Leppoisaa ja puuhakasta pakkassunnuntaita kaikille!

Sopimattomia ääniä

ulkotarhassa

Jaa-has, jos niitä hiiruloita sitten...

Mikä ääni toi on? Outo. Jos on hiiri niin on kyllä liian iso. 

No nyt ei taas kuulu. 

Taas? Siis mikä toi on? Rotta? 

Sitä mä vaan, että täällä ei oo tehty lumitöitä. 

Ei ollut hiiri, ei ollut rotta, vaan oli lumiaura. Ajaa jurrutteli ja aurasi lähes paljasta alfalttitietä. Kamala kolina kuuluikin. Ei tykätty. 

Pakkasennätys, jäätynyt canvas

sekä unohtuneet syntymäpäivät

************************************************************************

Aloitin Naukulan Kerho -blogin 6.1.2009, joten eilen meillä oli blogisynttärit. Unohdin ne tyystin. Paljon on näinä vuosina tapahtunut, hurjan paljon. 

Kiitos kaikille Naukulan matkassa mukana oleville! 

Ilman lukijoita ja kommentteja tämä harrastus ei olisi näin mukavalta tuntunut. Siis suuri kiitos. 

 **********************************************************************

Tänä aamuna Naukulassa mitattiin tämän talven pakkasennätys - 25 C. Tietoisena tästä, ulos ei pyydetty ihan heti aamukahviaikaan, vasta noin klo 10. Vaan eipä ollut lämpötila aamuisesta yhtään muuttunut. 

Enkka! Tää on mun enkka. Tiedän sen! 

...........................................??????!!!!!!!

Ulkona viivyttiin maksimissaan minuutin verran. Sen verran oli kylmä, että Namu muuttui ihan tuppisuuksi eikä sanonunt mitään. Ei yhtään mitään, vaikka yleensä ulkoillessaan kertoo sen koko lähitienoolle. 

Sulo sen sijaan halusi tarkastaa tilanteen myös parvekkeella. 

 Valitettavasti taiteilijan canvas oli pahasti jäätynyt, eikä tassutaiteilusta tullut yhtään mitään. Vanhojen taiteilujen jälkiä parvekelasissa silti näki, se lohdutti ja sekä taiteilija että muusansa vetäytyivät ansaitulle päivälevolle. 

Mielenkiintoista ohjelmaa

vihdoinkin

Ei, ei ollut Downton Abbey (nyyh). 

Oli luonto-ohjelma. Ensimmäinen laatuaan, jota Namu katseli antaumuksella. Hetken. 

Valitettavasti vaan hetken ja pian halusikin jo tositoimiin ulos tarhaan. 

Pakkasennätyksiä on Naukulassa rikottu nyt joka päivä, tänään uudeksi ennätykseksi tuli - 21 C. Siellä kaikki kahdeksan tassua tarkeni olla vain minuutin, jos sitäkään. 

Nyt meni hermot

Ja sen kyllä huomaa

Namulla meni hermot. Ottaa pattiin ja kovasti. Naapureillekin se kerrotaan auliisti ja mikäli ette tienneet - se on minun vikani. Ulkona on liian kylmä. Melkein kymmenen ja se ei ole sopivaa. Tarhassa ei voi olla kuin viisi minuuttia yhteensoittoon ja se on ihan liian vähän. 

Ja kun menee hermot, tarkoittaa se sitä, että telkkarin päälle hypätään ja usein hypätäänkin. 

Entä sitten Sulo? Rämpyttää minkä kerkeää, purkaa energiaansa hyppimällä korkean kaapin päälle ja pois, edestakaisin. Välillä rämpyttää kaapin takana olevaa taulua ja yrittää terottaa kyntensä lampunvarjostimeen. 

Tylsää mamma, tääl on niin tylsää. 

Pakkaset eivät kertakaikkiaan sovi meille. Ei sitten yhtään. 

Pakkaspäivän puuhia

tai kissan aktivointia

Osallistuin tässä taannoin Suomen Rotukissayhdistyksen ja CatVet Kissaklinikan järjestämälle luentopäivälle. Mielenkiintoinen päivä ja mielenkiintoisia aiheita. 
Yksi mielenkiintoisista aiheista oli kissojen virikkeellistäminen. Minäkin sitten päätin järjestää Sulolle virikkeitä ja sulatin pakastimen. 

Suurta kiinnostusta herättivät pakastimen tyhjät laatikot. 

Mutta jääpalojen metsästys se vasta jotain olikin. 

Itse pakastimeen Sulo suhtautui kunnioittavasti ja katseli sitä hieman kauempaa. 

Arkiaskareistakin voi saada hyvin virikkeitä kissoille ja lisäksi tämä tylsä puuha sai ihan uuden katsantokannan kun ajatteli tekevänsä tätä kissansa hyvinvoinnin eteen.