Kesäretkellä

Sukulaisissa

Jo perinteeksi muodostunut kesäretki Namun ja Sulon mummun Ruskan ja Namun emon Rauhan suvilystipaikkaan länsi-Suomeen on suoritettu. Mukana matkassa olivat myös ystävämme Tellis Sulon syntymäkodista sekä Sulon syvästi rakastama Puolu-täti. 

Retki alkoi Naukulasta. Puolu-tädin askel kulkee kepeästi kohti Naukulaa ja hän saapuu sisälle tuulispään tavoin. 

Tässä Puolu-täti on tarkastaa auton istumatyynyt
(korotusta tädille, jotta näkee ikkunasta ulos)

Tyynyjen lisäksi Puolu-täti ehti tarkastaa Naukulan kissat sekä kissatarhan. 

Rauha vastaanotti meidät  päiväuni vartiopaikaltaan katonrajasta. 

Ruska vietti siestaa sängyssä. 

Ulkotarhaan kuljetaan valjaissa.
Tarhan oikea puoli on kissojen valtakuntaa. 

Puolu-täti tarkkana kesäkampauksessaan. 

Oli mukava käydä tervehtimässä sukulaisia ja on mukavaa, että on kesäperinteitä. 

Kiitos kestityksestä Paula & co ja seurasta Tellis ja Puolu-täti! 

Puuhia

Mummulassa

Mitä me sitten teimme mummulassa? 

No, Sulo istui kissojen herkkukaapin edessä useammin kuin usein. Saattoi korvallaan viestittää, ettei hän nyt niiden herkkutikkujen perään niin olisi, mutta kun likat miettivät josko ne mummulassa maistuisivat. Ja kun eivät maistuneet, uhrautui Sulo ne syömään. 

Namu yritti ottaa päivänokosia huoneessa, missä olen aikaisemmin yöpynyt. Se on nyt mitä ilmeisemmin ainoastaan kissojen huone. 

Katsoimme myös pulujen tasajalkamarssia, tämän Sulo pyysi eritoten lähettemään puluntutkimuskeskuksen viehättävälle ja rakkaalle Friedelleen. Toki marssiuutinen on aivan mitätön uutinen verrattuna siihen, mitä Friede raportoi sunnuntaina.

Namu kokeili myös nukkua mummun huoneessa tuolilla. 

Koska nelikko oli varsin villi, oli heillä niin nälkä, ettei ruokakippoja ehtinyt maahan laittaa kun jo piti hotkien syödä. 

Hertta katsoi myös asiakseen asetella mummulan verhot hieman parempaan järjestykseen. 

Kaikki tytöt ihastuivat mummun uuden sängyn päätyyn ja marssivat sen päällä innoissaan. Myös silloin kun mummu yritti nukkua. 

 Kaikken parasta Hertan mielestä oli varmasti mummun menopeli. Siinä oli pienen kissan hyvä matkata paikasta toiseen. 

Mummulan reissu kesti vain kaksi yötä. Eikä meidän kenenkään kunto olisi varmasti pidempää reissua kestänytkään. Sen verran oli villiä meno. 

Mummulassa

Pikapyrähdys

Kävimme koko porukalla mummulassa. Vaikka viivyimme siellä vain kaksi yötä, oli se varmasti tarpeeksi sekä mummusta, minusta että kissoista. 

Automatka sujui hyvin ja matkustajilla oli jokaisella oma pieni kuljetusboksinsa. Sulo matkustaa suurimmassa ja etupenkillä, Hertta takana keskellä pienimmässä. Mummulasta löytyi valmiiksi jo kaksi kissanvessaa ja hiekkaa, näillä pärjättiin. Vaikka kotona on käytössä viisi, kaksi riitti tällä visiitillä. Varsinkin kun olin lähes koko ajan paikalla pitämässä huolta puhtaanapidosta. 

Minulle oli laitettu kaksi patjaa lattialle, jotta ylimääräinen sänky jäisi kissoille, selitti äitini. Parempi näin olikin, sillä se ylimääräinen on turhan lyhyt ja kapea. 

Kun kuljetusboksit avattiin, niin Sulo ja Namu käyttäytyivät kuten aina ennenkin .  Sulo meni heti tervehtimään äitiäni ja Namu tarkastamaan kissojen fasiliteetit, vessan, ruokakippojen paikan ja veden. Vasta pienen kierroksen jälkeen oli tervehtimisen vuoro. 

Noomi oli hieman ihmeissään kuten myös Hertta. Ainakin ensimmäiset 30 sekuttia siis. 

Puunhalaaja poika

Ulkoili mummulassakin

Vaan tuollapa on oiva puu, tuumii Sulo

Hmm...kelpaisikohan se?

Näkeekö naapurit?

Entä likat ja mummu?

Näin! Näin sitä pitää. 

Kerrankin tarpeeks iso halattava!

Näin.

No niin, tuli hoidettua kynnet sitten siinä samalla. 

Ystävälleni Friedelle

Kirjoitti Sulo Naukula

Hyvä sydänystäväni Friede, 

Aluksi puskut ja pörinät, ylätassut ja pieni lipaisu otsaan. 

Sano sille Figolle: "Mitä jätkä?"  

Ja pistä terkut meikäläiseltä. 

Ja sitten asiaan. 

Me oltiin mummulassa ja avaapa mitä? 

Pulujen määrä siellä oli lisääntynyt! 

Olin ihan shokissa ja jouduin sanomaan käk, käk, käk 

ja tiedätkö mitä, ne pulupojat kujersivat melkein kun kollit.
 Sellaiset toimivat kollit, tiiätkö. 

Ja sen vaan sanon, että jos ja kun pulututkimus on joskus valmis,

niin seuraava aihekin mulla jo olis. 

Fasaanit! 

Kiehtova laji. 

Mummu on melkein kasvattanut viis uutta. 

Ekan kerran kun näin ne, niin oli tosi pieniä, 

pienempiä kun pulut, 

mutta nyt jo suurempia. 

Söivät samaa ruokaa, joten pientä tutkimusta kerkesin jo tehä. 

Pistin mamman ottaa niistä kaikista meille kuvia. 

Terve sitten sydänpuluseni, rakkahin Friede 💗🐦

Ennen mummulassa kävi vaan kaks,
nyt näin monta. 

Fasaanit, kiehtovia, kiehtovia. 

Ja täs oon hei mä,
ihan samoilla mestoilla kun pulut. 

Käytiin porukalla mummulassa

Naukula lomailee

Naukulan väki vieraili mummulassa. Tavaraa oli mukana niin paljon, että mummu jo suositteli suuremman auton hankkimista vaan hyvin me mahduimme. 

Suurin ilonaihe Sulolle, Namulle ja Noomille oli se, että nukuimme mummun kanssa parisängyssä vierivieressä. Se tuntui olevan kovasti mieleen ja aiheutti suuremmanluokan ruuhkan kun kaikki halusivat tulla mukaan. Noomi omi mummun välillä kokonaan itselleen, Namu pötkötteli ketarat kohti kattoa sohvannurkassa ja Sulo poika mittaili pituuttaan lattialla, niin kuin tekee aina kun on erityisen onnellinen. Unet maistuivat erityisen hyvin kaikille kuten kuvista näkyy. 

Noomi. 

Noomi.

Namu katsoo pyöräilyä. 

Edessä Noomi, Sulo ja takimmaisena Namu.

Vuorossa uinti. 

Noomi katsoo kävelyä mummun sylissä. 

Lakanoidenvaihto. 

Sulo näyttää kuinka yksi koko sopii kaikille. 

Kun tavarat olivat lähestulkoon pakatut, kävi Noomi nukkumaan kuljetusboksiin ja Namu myös. Sulo toivoi matkustavansa kissanpedissä, vaan toisin kävi. Rentouttava loma mummulassa on nyt takanapäin vaan lomailu jatkuu kotinurkissa.