Uusi matto

Testattu ja hyväksytty

Keltainen valtaa alaa Naukulasta. Kirppikseltä on tarttunut mukaan jo sitruunainen verho ja vähän aikaa sitten myös valkokeltainen matto. Kun levitin maton lattialle, sain heti seuraa. Tällä kerralla sisustamiseen osallistuivat Sulo ja Noomi. 

Jos äidiltäni kysyttäisiin, niin on täällä muutakin keltaista. Nimittäin Namu ja Noomi. Vaikka kuinka yritän aina korjata, että väri on punainen, puhuu äitini sitkeästi keltaisista. 

Matonpesu

 Kesän puuhia

Viime päivän ilmoista huolimatta, täällä on ehditty harrastamaan myös hiukan kesäisiä puuhia. Keittiön matto tuli pestyä ja se laitettiin kuivamaan kissatarhaan. 

Sanon vaan...
Muistatko mitä kävi viime vuona?

Sulon varoittavasta katseesta huolimatta, en muistanut laittaa mattoa kuivumaan tukevamman pyykkitelineen päälle. Ja niinhän siinä sitten kävi, että matto telineineen oli maassa muutamaan otteeseen Hertan avustuksella. Onneksi ei tapahtunut mitään vakavampaa. 

Pieni pettymys

 Kuusen alla

Ei lahjan lahjaa, ei ees yhtä raksua

Onkohan joulu jotenkin yliarvostettu juttu?

Päiväunilta herättyään Namu kävi takastamassa kuusen alusen, eikä siellä hänen pettymyksekseen ollut kuin vanha matto ja sekin rypyssä. 

Kolme kissaa ja orava

Jännitysnäytelmä

Naukulaan on muodostunut tietty etäpäivärytmi. Aamutoimet normaalisti ja kun minä käyn töihin, siirtyvät Sulo, Namu ja Noomi aamupäivälevolle. Mitä nyt Noomi joskus käy leipomassa leukaani neuvottelupuheluissa. Hertan aika kuluu nyt pentujensa parissa.

Kun on ruokailun aika, menen alakertaan, avaan kissoille ikkunan tarhaan ja ryhdyn valmistamaan lounastani (siis lämmitän jotain mitä olen ostanut valmiina tai tehnyt viikonloppuna valmiiksi). Näin perjantainakin. 

Vaan mitä tapahtui? Tarhassa oli kummallista liikehdintää, joten keskeytin puuhani ja menin tarkastamaan tilanteen. Siellä oli kolme kissaa ja orava! Toki tiedossa on ollut, että talon välikatossa on oravilla pesiä ja joskus olen nähnyt oravan kurkistelevan tarhan yläpuolelta räystään alta kun olen pihalla puuhastellut. Joskus joku orava on kiipeillyt vanhan tarhan katollakin. Se mitä nyt on tapahtunut ja miten orava on päätynyt tarhaan on mysteeri. Luulen kuitenkin, että kyseessä on tämän kesän orava, joka on heitetty pois pesästä sureen maailmaan. 

Jossain kohdin orava päätyi tuon maton sisään, ainakin Sulon ja Namun elkeistä päätellen. 

Tässä kohdin puutuin tilanteeseen ja menin tarhaan minäkin. Kun olin nostanut kaksi kissaa sisään, pääsi orava livahtamaan jostain tarhan rakosesta ulos itsekseen. Sulo ja Namu eivät kyllä sitä millään menanneet uskoa, vaan kävivät uudelleen tarkastamassa josko maton sisältä vielä toinenkin orava löytyisi. 

No ei löytynyt, mutta seuraavana päivänä joku orava kiipeili taas tarhan verkossa. Tällä kerralla ulkopuolella. Ja se oli helpotus. Ainakin minulle. 

PS: Matto on nostettu rullalle tuohon, sillä kissat rakastavat hoitaa siihen kynsiään. Näköjään siinä voi tarvittaessa myös kiipeillä. 

Käytävämatot

ja niiden syvin merkitys

 Namu: "Olen onnistunut kasvatuksessa, ihan selvästi. Noomi ei anna periksi, ei sitten millään. Ei vaikka vastustaja on ainakin kaksi kiloa suurempi. Kyllä tässä voi aika tyytyväinen olla vaikka itse sanonkin."

Sulo: "Nyt mun täytyy leikkii etten muka yhtään tietäis kuka maton alla on. Heh heh. On se vaan terhakka ipana, aikamoinen riesa välillä, mutta rakas."

Noomi: "Tää vaanii täällä ja kukaan ei tiedä, että täällä on mestari punatabby, kaikkien kissojen kauhu. Juu, pitää välillä laittaa karvat ojennukseen ku mammakin kattoo. Ja eiku kimppuun....." 

Mamma: "Niin, mitä muuta käytävämatoilla muka virkaa olisi?"

Vanha matto

uusi paikka

Kuvat kertovat kaiken. Matto on vanha, paikka uusi. Ilmeisen mieluinen. 

Että tuohon kai se matto nyt sitten on jätettävä. Toisaalta on kyllä erittäin ilahduttavaa, että muut perheenjäsenet arvostavat sisustuksiani. 

Lupa

Sulolta

Te siellä - saatte suudella tassuani.
Rämpytystassuani.

Nuin. 

Oho, tulipas paljon muiskuja.

Uusi painimolski

Naukulassa

Minä olen hankkinut Huushollin Pepiltä uuden painimolskin. Mitäpä sitä ei kissojensa eteen tekisi? 

Hyvä kun ehdin ovesta sisään ja vähän matt painimolskia levitellä niin johan siinä oli ottelu käynnissä. Ihan samalla lailla kuin puhtaissa lakanoissa, joten oli ilmeisesti kovin mieleinen uudistus. Ihan alusta en kameran kanssa mukaan ehtinyt, mutta jotain silti tallentui muistikortille. 

Painit, painit! 

Takajalkatömpsyt! 

Voi täl mamma joogatakin, kiertoja ainaskin! 

Ai eksä paini enää?

No joogataan me sit mamma.

Olemme erittäin tyytyväisiä hankintaan. Ihan jokainen meistä. 

Ulkona

ja sisällä

Menkää te vaan ulos, mä petaan tääl ja hoidan nää sisähommat

Kevät? Linnut laulaa, täytyy kertoa Namulle. 

Pihalla kaikki hyvin, tassunjäljet jätetty merkiksi. 

Sellaiset lumikenkätassunjäljet. 

Työtuolin alla

on pesä pienellä tyttösellä

Namu on ottanut tavakseen ottaa iltaunet työtuolin alla silloin, kun minä istun koneella. Välillä kun siirrän jalkaani ja osun Namuun, kuuluu työtuolin alta vieno kurrrr. 

Ei tässä sitten paljon tuolinpaikkaa siirrellä. Ei niin että muutenkaan kuvittelisin olevani se joka täällä kaapinpaikan määrää. 

Punaisilla matoilla

kotona

On se vaan onni, että Sulo ja Namukin pitävät Naukulan punaisista matoista. Ihan kuten Helmi aikanaan. 

Imuria niille matoille pitäisi kyllä taas näyttää, jotta pääsisi karvakaksikko niissä oikein pyörimään. 

PS: Tänään ja huomenna ollaan Hämeenlinnassa näyttelemässä Sulon komeutta ja Namun kauneutta. Saa tulla moikkaamaan jos eksyy paikalle. 

Uusi tyyli

Kynsienleikkuussa

Kynnet on toukokuusta lähtien hoidettu sohvatyynyllä. Joulukuun alussa meillä oli jo hieman erimielisyyksiä tämän asian suhteen ja nyt täällä puhaltavat uudet tuulet. Etutassujen kynnet voi vielä hoitaa tutussa paikassa, mutta takatassujen kynsiä ei. 

Huoltojoukot huom!
Leikkaamaan ja vähän sassiin. 

Takatassujen kynsihuoltoa varten Sulo menee olohuoneen matolle. Venyttää itsensä tosi pitkäksi ja harottaa varpaitaan. Juuri kun olen saamaisillani otteen tassusta ja kynnen saksien väliin, Sulo vaihtaa paikkaa. Minä ryömin perässä. Tätä tapahtuu muutaman kerran ja sitten leikataan. Tästä ei ole videota, eikä tule. Jätetään komedia suosiolla muille. 

Ja nyt takajalat, kiitos! 

Se nyt vaan on näin. Piste. 

Eipä siinä sitten mitään. Ryömitään sitten jos kerran Sulo niin haluaa. 

Määrätietoisin askelin

kohti uusia tehtäviä

Helmi on ollut pienestä pitäen aika määrätietoinen tapaus. Eikö näytäkin askellus määrätietoiselta? Tärkeä tehtävä tiedossa. 

Kun verho on revitty alas ja ensimmäiseen ikealaiseen on hoidettu kynsiä antaumuksellisesti, voikin hyvin jo levähtää. Punaisen maton ja verhon päällä. 

Olin jo unohtanut tuon verhojen alasrepimisen tyystin. Niin se aika vain kultaa muistot.

Kuvat ovat luultavasti vuodelta 2002 tai 2003, tai niillä nurkin.