Pieni julkisivuremontti

 Kissatarhassakin

Naukulaan on tulossa pieni julkisivuremontti. Se aiheuttaa kissatarhan kalusteiden hetkellistä mylläämistä uuteen uskoon. Se on ollut vallan mielenkiintoista ja seuraa on ollut runsaasti. Remontti ulottuu myös Noki-Nooran lasitetulle parvekkeelle ja sielläkin pitää kalusteiden paikkaa siirrellä kun remontti on kohdilla. Ja koska remontti tuo vähän meteliä, niin tietysti se täällä hieman jännittää. 

Mutta mielenkiintoista se on. 

Joo, tää on tässä ihan hyvä. 

Nyt en tiedä tykkäänkö.

Onko mun pakko antaa Noomin kokeilla?
Tää on mun karhu. Aina ollu. 

Päivää Herra Karhu, muistatko minut?

Joo, tää on hyvä. 

Ennen remonttia nautiskellaan vielä hetki ja remontin jälkeen tylsänä ihmisenä laitan sitten kalusteet paikoilleen. Karhunkin. 

Mesi ja Sipi

Kylässä

Maanantaina kävin tapaamassa Sulon emoa Mesiä (Pinkkitassun Dorothy, EUR n 24) ja siskoa Sipiä (Pinkkitassun Gertrude, EUR g 22). Kuten tapoihinsa kuuluu, rouvat olivat varsin tuttavallisia ja ihastuttavia. Mesi-mamman kanssa pääsin myös ulkoilemaan. Niin on Sulo emonsa näköinen, paitsi että on ihan pojan näköinen. 

Olen Sipi, sinikilpikonnatabby. 

Olen Mesi, ruskeatäplikäs kuten poikani Sulo. 

Mesin kuvaamisessa ulkona oli omat haasteensa. Joko hän tuli luo kovaa vauhtia kipittäen tai sitten hän oli tutkimassa pihan puskien saloja. 

Tänään maisema onkin ihan erilainen, kun lunta tulla tupruttaa. 

Ihan pihalla

Koko jengi

Yksi suurimmista ja parhaista investoinneista kissojen ja oman mukavuuteni eteen on kyllä kissatarha. 

Ei ole yksi eikä kaksi iltaa kun olen toukokuun aikana istuskellut tuolla yhdessä kissojen kanssa. 

Yksi edullisimmista ja parhaista ideoista on puolestaan FB:n Kissatarhat ja parvekeverkot - turvallinen hyvä elämä lemmikeillemme -ryhmästä. Tänä vuonna tämän huikean hyvä keksinnön ilmiantanut henkilö ilmoittautui ryhmässä ja pääsin häntä kiittämään. Eikö olekin oiva juttu? Ritilähylly korvaamaan yhden parvekelasin paikan ja niin saa Noki-Noorankin parvekkeelle mukavan tuuletuksen aikaan. 

Tälle meidän parvekkeellemme tämä Bauhausista hankittu Lundbergs ritilähylly istuu hyvin ja napakasti. Tiedä sitten mitä Noki-Noora on moisesta mieltä, kun vielä toistaiseksi hän lepäilee parvekkeella taljan päällä. 

Puuhakasta viikonloppua kaikille! 

Nelikko

Kissatarhassa

Mistä sitä aina tietääkin, että kissatarhan lähistölle on tullut tunkeilija? 

Tarina ei kerro mitä nelikko näki. 

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Kylmää

 ulkoilua

Hertta: "Äiti, ootko sä kipee?"

Noomi: "Ai miten niin?"

Hertta: "No kun täällä on pakkasta. Yli viis." 

Noomi: "Hertta, hyvä! Olemme kissoja.
Ei meidän pidä olla 
ennalta arvattavia."

Pysykää lämpiminä, ystävät! 

Sulon salainen tehtävä

Pupun poikanen ja mustarastaan pesä

Ulkotarhan edessä on paljon jännittäviä tapahtumia. Ihan siinä nenän edessä. Ihan varma ei kuitenkaan voi olla, etteivät kimppuun hyökkäisi. Siis se pupun poikanen. Tai sitten se poikasiaan ruokkiva mustarastas. 

Hiljaa nyt, mamma, 
älä rymistele täällä tarhassa

Mä vaklaan täällä tota pupuu, eikä mua huomata kun oon piilossa. 

Mustarastas istuu portin päällä nokka täynnä purtavaa. Lentää sitten suoraan sisään aidan virkaa toimittavaan tuijaan. Meillä eletään varsin jännittäviä aikoja. 

Pamaus

 PAM 

Sunnuntai alkoi tavallisesti. Heräsin Namun nakerteluihin, tunsin kissan painon jalkojeni päällä. Viipyilin sängyssä vielä hetken, kunnes ryhdyin toimiin. Aamutoimien jälkeen ikkuna auki kissoille tarhaan ja seit mikroon sulamaan. 

Koko jengi meni ulos mikron tehdessä tehtäväänsä ja sitten...PAM! En tiedä mikä se oli, mutta pamaus oli hurja. Kaikki pakenivat vauhdilla yläkertaan. Mikro sanoi bing, eikä kukaan tule alakertaan. Erittäin poikkeuksellista! Noomi tuli pyörähtämään ja meni taas häntä koipien välissä takaisiin ylös. Hertta kurkkii saunan ovelta, sieltä löytyivät myös Sulo ja Namu. Seit tarjoiltiin yläkerrassa. Tämä noin 30 minuuttia pamauksen jälkeen. 

Tilanne ei ollut normaali vielä kaksi tuntia pamauksen jälkeenkään. Vielä näin illallakin ilmassa on hieman levottomuutta. Aikamoinen ääni se oli ja mitä ilmeisemmin pelästytti tämän jengin täysillä. Toisiansa ovat käyneet haistelemassa vähän kuin kysyen olethan sä varmasti sä. Onneksi mitään vihamielisyyksiä toisiaan kohtaan eivät ole osoittaneet. Taisimme selvitä säikähdyksellä. 

Kukkaispoika

 Kedolla tai omalla pihalla

Sen vaan sanon, 
että tätä kukkien tuoksuttelua en juuri ymmärrä. 
~Sulo Naukula

Hyvää Tove Janssonin ja suomalaisen taiteen päivää! 

Orava ja mahdollinen maitobaari

Sulon kokemuksia

Käytiin taas eilen Sulon kanssa pihalla. Tällä kerralla tassut kuljettivat meidät pihamännyn alle. Siellä oli orava ja ilkikurinen olikin. Heiteli meitä kävyn paloilla. Osui myös, yksi osui Suloa keskelle otsaa. 

Siinä sitä sitten oli Sulolla mietittävää. Voi myös olla, että olisi voinut tassullakin vähän moista huonotapaista oravaa opettaa, mutta orava pahanen ei tullut puusta alas. 

Mietittävää on riittänyt muutenkin. Sulo on aloittanut poikien pesemisen ja tapahtui sitten niin, että eräänä päivänä hän putsasi Arttua. Siitä Arttu sai ajatuksen päähänsä ja pyrki Sulon nisälle. Josko sieltäkin olisi maitoa herunut? Ei voi pieni poika tietää. Sulo kovasti paheksui moista ja joutui hieman kiroilemaan. Arttu antoi periksi, eikä ikinä selvinnyt olisiko sitä maitoa tullut vai ei. 

Kyllä täällä tarkenee

Ulkotarhassa

Kolme kissaa tarkenee ulkotarhassa mitä mainioimmin. 

Yksi valitsee sisätilat ja mieluiten lämpöisimmässä mahdollisessa paikassa. Jos ei syliin pääse, niin lampaantalja sopii hyvin. 

Karkuri

Namu Naukula

Eilen tullessani kotiin töistä, oli nelikko minua vastassa kuten aina muulloinkin. Kauppakassi yleensä kiinnostaa ja kukin vastaanottaa minut tavallaan. Noomi ja Namu hyppäävät eteisen lipastolle rapsutuksia vaatimaan ja Sulo ja Noomi pyörivät jaloissa ja hetken kuluttua Sulo heittäytyy maahan pitkäkseen ja odottaa maharapsuja. Vaan ei eilen. 

Tulin kotiin, laskin kauppakassin maahan ja siinä samassa punaisena pallosalamanakin tunnettu Namu Naukula ryntäsi ohitseni ulos, todennäköisesti näkemänsä tontun perään. Niitä nimittäin liikkuu näin joulunaikaan erityisen paljon. 

Tein mitä tein, enkä kadu. 

Minä viskasin kauppakassin nurin, työnsin oven perässäni kiinni ja lähdin tavoittelemaan Namua. Namu juoksi iloisesti häntä pystyssä naapurin ovelle, kun lähestyin, hän ryntäsin seuraavan naapurin ovelle ja aina neljän viereisen naapurin ovelle ja taloyhtiön ulkopuoliselle kävelytielle asti. Siellä hän kääntyi ja lähti jolkottelemaan taas ovelta ovelle ja minä rauhallista teeskennellen perässä. Vihdoin ja viimein sain napattua Namun selästä kiinni ja napattua syliini. Kotiin Namu palasi vajaan 10 minuutin iloisen juoksentelun jälkeen turvallisesti sylissä. 

Siihen nähden, että Namu ei valjastele, hän käyttäytyi ulkona varsin rohkeasti ja iloisesti. Siitä merkkinä pystysuorassa sojottava häntä. Tässä oli onni onnettomuudessa ja loppu hyvin kaikki hyvin. Niin ne vaan osaavat yllättää vuosienkin jälkeen. Olkaa siis tarkkoina ja valppaina. 

Kuka on sotkenut?

Sulon aurinkopaneeli

Lauantai kun kerran on ulkomaan kielellä caturday, niin se oli mitä sopivin päivä pienelle ulkoilulle. Kaksi kolmesta tytöstä ulkoili tarhassa, yksi vietti päiväänsä toisin. 

Ulos? Älä nyt hullujas puhu, siellähän on kylmä!

Hertalle on hankittu valjaat, mutta niillä harjoitellaan vasta sisäällä. Tällä hetkellä taudinkuvana on valjashalvaus tai vikuroiva poni. Reippain ulkoilija on siis Sulo.

Sadevesikaivo tarkastettu, matka voi jatkua. 

Sitten betonilaatoille, enää ei voinut heittäytyä kieriskelemään. 

Sulon aurinkopaneeli oli kylmä,
melkein meinasi herkkupeppu jäätyä! 

Kuka on sotkenut aurinkopaneelini?
Onko ne ne pahuksen vitsikkäät oravat?
Vai puissa ilkkuvat linnut?

Kun ei täällä voi ees uida, meen sit pussaamaan mammaa. 

Huolimatta siitä, että Sulon aurinkopaneeli oli kylmä, märkä ja sotkuinen, sen päällä vierähti ainakin vartti. Sitten siirryttiin pihakivelle. Se oli liukas, eikä Sulon ensimmäinen yritys nousta kivelle onnistunut vaan poika liukui kyljellään takaisin maahan. Sulo teki nopeasti pienet kaltevuus- ja kelilaskelmat ja toinen yritys olikin sitten täydellinen. 

Nauttikaa sunnuntaista, kissat ja ihmiset! 

Ajatustenlukija

Sulo Naukula

Se on mamma helppoa, sä oot niin helppo tapaus. 

Tullessani kaupan* kautta kotiin mietin matkalla, että nyt voisi olla hyvä aika valjastella hetki pihalla. Siispä laitoin ostokseni syrjään ja katsoin Suloa. Katseessani oli ilmeisesti selvä merkki. Sulo meni kurnutellen pikkueteiseen odottamaan valjaiden pukemista ja retkeä ulos. Ei tarvinnut sanoa sanaakaan. Hän lukee ajatuksia. 

*Kauppa oli kissanruokakauppa ja siellä oli keräys kodittomille kissoille. En huomannut katsoa tarkemmin mille järjestölle (olisiko ollut Rekku Rescue?) ja kuinka kauan, mutta sinnekin sujahti ruokaa. Raksuja, mutta ei kerrota sitä Namulle. Pitäkää siis silmänne auki, nyt sitä ruokaa tarvitaan. 

Onnellinen poika

Lempipaikassaan - Sulo's happy face + happy place

Ulkotarhan valmistauduttua on valjastelu Sulon kanssa jäänyt vähemmälle. Nyt olen kuitenkin kunnostautunut asian suhteen. Aikaisemmin Sulo ymmärsi pääsevänsä ulos kun kosketin pikkueteisessä olevia valjaita. Sittemmin meidän on tarvinnut laittaa myös pikkueteisen ovi kiinni perässämme kun valjaita on ryhdytty pukemaan, muuten siellä on ollut liian suuri kissamäärä. Alussa minun piti nostaa Sulo sinne kanssani, muuten hän olisi lähtenyt pois. 

Kun sunnuntaina päätin, että nyt mennään pihalle, ei minun tarvinut kuin astua lähemmäs pikkueteistä ja Sulo tuli sinne juoksujalkaa. Ymmärsi myös, ettei kannata lähteä karkuun. Hän kaarsi kauniisti oven taa, jotta sain sen suljettua perässämme ja sitten alkoikin vallan äänekäs pörinä. 

Sulon lempipaikka on ehdottomasti kivi. Sen vierellä vierähtikin ensimmäisellä ulkoilukerralla tovi jos toinenkin. Tänään maltettiin sitten jo mittailla mäntyä ja käydä tutustumassa grilliin. Tervehdittiin myös samaan aikaan pihalla ulkoillutta lapsiperhettä. Kysyin heiltä toki luvan saammeko tulla samaan aikaan ja kun lupa heltisi, niin Sulo kiitti perheen äitiä voimakkaalla puskulla. 

Mukana ulkoilemassa oli molemmilla kerrolla toki myös kännykkä. 

Happy place.

Happy face 

Kylläpä olikin hauskaa valjastella taas pitkästä aikaa yhdessä. 

Uusi menopeli

Triolasta

Triola ja Herra Nilsson eivät enää tarvinneet vaunujaan, joten kun tilaisuus tuli,  vaunut matkasivat Naukulaan. Ajattelin, että Namu tykkäisi niistä ja että ulkoilisimme yhdessä Namun kanssa.

Näittekö kuvissa Namua? No, en minäkään nähnyt. Sellaisen kylläkin olen nähnyt, että Hertta ja Sulo ovat viettäneet siellä leppoisia aikoja keskenään, Sulo Herttaa pesien. Mutta Namu, niin Namu ei vielä ole menopelissä käynyt kuin sinne nostettuna. Ehkä vielä joskus. Niin, eikä näillä ole kyllä vielä ulkoillut kukaan Naukulan kissoista, sisällä vaan ollaan ajeltu. Ehkä sitten ulkonakin vielä joskus.