Postia maailmalta ja Pulu

Lontoosta ja Porvoossa

Sillä välin kun Sulo ja Namu lomailivat mummulassa, suomalaisessa pikkukaupungissa, oli heille tullut postia suuresta maailmasta. Ihan Lontoosta asti. 

Sulo ja Namu olivat ihan ihmeissään, ketkä olivat nuo lontoolaiset ystävät, Jock ja Ginger? Ja kuinka samankaltaisia ajatuksia heillä olikaan? Mamma hihitteli itsekseen ja höpötteli jotain tutusta käsialasta. Jotain toisesta mummulasta. 

I-h-a-n-a-t  k-o-r-t-i-t! 

Kiitos ja kehräys.

PS: Tämä on Friede sulle, tämä kuva. Pussss, sanoo Sulo.

Friede, mummu ei päästänyt mua lähemmäs,
vaikka sanoin sille käk,käk,käk.
Ei ole ihan täysin koulutettu vielä, en päässy hakee sulle pulua.
Pusk,
Sulosi

Poseeraus

Kaapin päällä

Olemme kotiutuneet mummulasta. Kotimatkakin sujui hyvin, eikä kuljetuskopasta kuulunut matkalla pienintäkään pihausta. Paitsi kun kysyin miten Sulolla menee, siihen tuli vastaukseksi miu. Ei tullut matkapahoinvointia, eikä kuljetuskoppa ollut ikävä kapistus mummulassakaan, vaan siellä käytiin ottamassa torkut. 

Kuvan kaapista tuli Sulon suosikki. Sen päälle hyppäämiseen tarvittiin lihastyötä ja tarkkuutta. Sieltä pääsi asettelemaan tauluja mieleisekseen, tiputtamaan lamppuja, laittamaan kuvan cd-soittimen päälle ja säilytettiin siellä aluksi myös Sulon raksupussia. Ruoka maistui mummulassa ihan hyvin, paitsi jostain syystä possun jauheliha ei siellä kelvannut. Tänä aamuna kotosalla maistui taas mitä mainioimmin.

PS. Kuvassa oleva taulu on Lontoolaisen katutaiteilijan näkemys minusta joskus 80-luvun lopulta. Eräs mummulassa yöpynyt vieras kysyi vanhemmiltani hämmentyneenä, miksi heillä on Liisa Jaakonsaaren kuva seinällä. Oli kuulemma miettinyt sitä koko yön. 

Puhelinaika

Näillä mennään

Eilen oli Helmin arvostama puhelinaika eläinlääkärille. Valitettavasti uutiset eivät kuitenkaan olleet niitä parhaita, mutta emme anna sen häiritä tahtia. Eli Helmin diabetes ei mene lepotilaan, vaan insuliinipiikityksiä täytyy jatkaa. Annostusta nostettiin takaisin kahteen eli kaksi yksikköä aamulla ja illalla. Ero ei saa olla alle kymmentä tuntia, 12 h olisi ideaali. Säännöllinen elämämme siis jatkuu. Pitkäaikainen sokeri oli noussut jälleen, nyt lukema 677. Tosi korkea, alle 400 sen pitäisi olla.

Tänään on sitten muutettu annostusta, ja hyvin menee!

"Älkää peljästykö. Mul on kyl kaikki hyvin." 

Eilen ei uutta annostusta aloitettu siksi, kun Helmi viipyi kolme yötä mummulassa. Mamma piipahti Lontoon sateissa työmatkalla. Töihin menin poikkeuksellisesti autolla, jotta pääsin hakemaan Helmiä heti töiden päätyttyä. Olipa sitten kiva kun minut nähtyään toinen pakeni sohvan taakse. Tiesi koppakyydin tulevan. Autossa protestoitiin vähän, kotona kaikki oli taas hyvin.

Oma koti katkarapu!