Lukuhetki aamupalalla

ja sen jälkeen

Ihan niin kuin kaikissa kunnollisissa kodeissa ensin ruokitaan kissat, hoidetaan muut huoltotyöt ja vasta sitten on tämän mamman aamiaisen aika. Yleensä aamiaisella luetaan jotain. Viimeksi on luettu Inka Töyrylän Porvoon talot kertovat 1 ja 2. 

Namu lukee. 

Namu, Hertta ja Noomi lukevat. 

Noomi lukee. 

Namu ihmettelee mitä me seuraavaksi aamiaisella luetaan?

Ja kyllä, molemmat kirjat on saatu luettua, vaikka apujoukkoja on ollut kaikkina päivinä. 

Lukuintoa, ystävät! 

Pieni projekti

Hertta auttaa

Eräs Naukulan ikuisista projekteista on kirjahyllyn siivous. Kun pölyt on pyyhitty viimeisestäkin hyllystä, niin aina voi aloittaa alusta. Kun tasolle kertyy isoja kirjapinoja, tulee Hertta apuun. Urheasti hän kiipeilee kasoissa ja hups vaan, kaataa ne lattialle ja tällä tavoin tulee kasoista suorempia ja ehkä sieltä joku teos sitten kiertoonkin lähtee, kun Hertta auttaa. 

Onneksi talouden viherkasveja hoidan vain minä. Namulla toki aina vehnänorasta tarjolla. Salaatiksi ennen ruokailua. 

Mukavaa viikkoa, ystäväni! 

Ei tilattu

Kevään tuloa Naukulassa

Täällä on ehditty riemuita aurinkoisesta ja lämpimästä keväästä, mukavasta pääsiäisestä ja erilaisista tapahtumista. Mainittakoon nyt esimerkiksi, että auton tuulilasiin lensi kivi tai nasta ja se meni vaihtoon, sitten eräänä iltana päätettiin Pinkkitassujen kanssa ryhtyä katsomaan televisiota ja kas, se pysyi auki noin 30 sekuntia eikä sittemmin ole käynnistynyt. Uusi telkkari pitäisi hankkia. Autoon on vaihdatettu kesärenkaat ja niillä sitten luistelin kotiin huollosta. Onneksi matkaa oli vain reilu kaksi kilometriä. Onnettomuuksia ei tällä matkalla sattunut ja nyt sitten vain odotetaan sään lämpenemistä ja lumen sulamista. 

Namu nautti auringosta ja lämmöstä. 
Silloin kun sitä vielä oli. 

Hertta toivoi vähän vauhtia kevätsiivouksiin. 

Sulo löysi kesäistuimensa ja karhu sai vettä. 

Noki-Noora tuuletteli turkkiaan lasitetulla parvekkeella. 

Noomikin on käynyt ulkoilemassa, vaikka hellettä siellä ei nyt kuitenkaan ole vielä ollut. Mutta sitten, sitten tuli se takatalvi keskelle kauneinta kevättä. 

Siis mitä?

Voitko selittää?
Minne meni se kevät?

Kuva otettu hetki sen jälkeen kun
kesärenkaat oli vaihdettu autoon 5.4.2024. 

Pinkkitassujono.

Ollaan sitten vaan puuhasteltu ja kuunneltu kimpassa äänikirjoja ja sen sellaista. Aikamoinen kevät. 

Leppoisaa sunnuntaita! 

Uusi opus opiskeltavaksi

Mammalle

Hankin itselleni uuden opuksen, jotta voin opiskella enemmän Naukulan enemmistön sielunelämää. En tiedä ovatko vakuuttuneita siitä, että jotain oppisin. Ilmeistä kun on välillä niin kovin vaikea tällaisen ihmisen jotain päätellä. 

Olisin kyllä voinut olla ton kirjan kannessa, vaikka tällaisella ilmeellä. 

Sulo: hah hah hah, mäpä nyt hauska poika oon!
Noomi: En ole vakuuttunut. 

Sulo: Oppiikohan mamma nyt jotain?
Noomi: Ainakin näyttää siltä, että yrittää analysoida meidän ilmeitä!
Hertta: zzzz

Kyseessä siis vastailmestynyt Helena Telkänrannan teos: Millaista on olla kissa? Olen vasta alussa, mutta voi kyllä lämpimästi suositella myös tällaisille henkilöille, joilla on jo jotain kissakokemusta jo. 

Onko se, ei kai?

Joulupukin nenä?

Tein taannoin hankintoja. 

Tämä kosketuskeppi aiheutti heti suurta kiinnostusta Naukulan kahden nuorimman taholta. Hertankin viikset menivät heti törrölleen. 

Äippää, tuu katsomaan, 
mulla on nyt epäilys...

Siis voiko toi olla joulupukin nenä?!

Ööh, niin tota ei se oo. 
Se on kyllä mielenkiintoinen, 
varmaan jotain taas meidän mamman kotkotuksia. 

Kosketuskepin lisäksi hankin naksuttimen. Meillähän on ollut Elina Väyrysen ja Jan Nystörmin kirja Suuri Kissatemppukirja (kustantaja Art House, 2016) jo neljä vuotta! Oikeasti temppujen opettaminen kissoille ei ole välineurheilua, vaan mielikuvitus on rajana. Kirja on mainio, kosketuskeppi ja naksutin eivät lainkaan välttämättömiä. 

Täällä kuitenkin tuntuvat asiat menevän toisin päin. Niin kuin että kissat opettavat minua, enkä minä heitä. 

Rakkaus on hellyyttä

 Äiti ja tytär

Taistelupari, söpöstelijät, niin rakkaat toisilleen ja meille kaikille. Kun näitä katsoo niin melkein unohtuu kirjahyllystä tiputellut kirjat, vaatekaapista ulos heitetyt vaatteet, yöherätykset ja kaikki muu pieni tihutyö. 

Söpöstellään tässä nyt hetki.

Joo, voi tulla tarpeeseen.
Kaiken sen jälkeen. 

Niin, ne kirjat.
Miksei ne voi olla lattialla ja mitä ihmettä on se puhe
karvaisista vaatteista? 

On ne vaan niin rakkaat, ihanat ja söpöt. Mamman pienet kullanmurut. Niin, siis täällähän on kolme aikuista Sulo, Namu ja Mamma sekä kaksi vauvaa Noomi ja Hertta. Mitäs siitä, että Noomi on kuuden lapsen äiti, mummi ja Herttakin kolmen komean pojan äiti. 

Joogaa

 Kun mamma otti itseään niskasta kiinni 

Kun lomat on vietetty, pennut muuttaneet uusiin koteihinsa ja Naukulassa suoritettu suursiivous, loppuivat tekosyyt. Niinpä sitten levitin pitkästä aikaa  joogamaton lattialle ja odotin nettitunnin alkamista toiveikkaana. Mikä olisikaan parempi tapa päättää viikonloppu kuin rentouttava jooga? 

Ensimmäisenä paikalla oli Namu. Mitä ilmeisemmin kutsui sitten kaverinsakin paikalle katsomaan ihmisen kankeutta. Kaikki kävivät vuorotellen kuka puskemassa, kuka kutittelemassa viiksikarvoillaan kasvojani tai huiskimaan hännällä. 

Harkitsen vakavasti, että ulkoistaisin Naukulan kissat seuraavan joogatuntini ajaksi tai siis sulkisin oven. Siitäkin kyllä saattaa tulla jonkinmoinen protesti. Näin luulen. 

Mikäli olet kiinnostunut joogasta ja kissoista, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan Heli Ilaskarin kirjaan Guru Gurnaun Joogakoulu - Löydä sisäinen kissasi (Tammi, 2003, kuvitus Tiina Paju). Toivottavasti saat sen käsiisi :) 

 

Kuuluisat kissat

ja heidän ihmisensä

Pitäisköhän meiän olla siinä kirjassa? 

Hah, hah, antakaa mun nauraa nappulakerho,
kukakohan täällä oikein se kuuluisa on?

Bazar Kustannukselta tuli tiedote kirjasta, joka kiinnosti heti! Siispä lähetin viestiä ja kysyin voisinko saada arvostelukappaletta. Sellainen tulikin hyvin pian ja siitä lähtien olen kirjaa hipelöinyt ja odottanut koska pääsen sen kimppuun. 

Kirjan ovat kirjoittaneet Heike Reinecke ja Andreas Schlieper ja siinä on kolmisenkymmentä tarinaa kissoista ja heidän kuuluisista ihmisistään. Mukana ovat mm. Ernest Hemingway, Freddie Mercury, Isac Newton ja Frida Kahlo muutamia mainitakseni. 

Kirjaa selatessani jäin miettimään miksi kirjassa ei ole kuvia kissoista lainkaan? Edes piirrettyjä? Kansikuva on varsin viehättävä. Toisaalta, tarinat varmasti vievät mennessään joten mielikuvituksellekin on jätetty tilaa. 

Kansalliskissoja siellä ja täällä

Kirjahyllyn päällä

Mistäköhän se johtuu, että kun täällä Naukulassa on vieraita, niin pennut ovat aina silloin erityisen rauhallisia? Muuten meno on aikamoinen ja kun vauhti kasvaa, niin vaaralliset tilanteet myös. Onneksi pennuilla on tasapaino kunnossa ja kuvien ottamisen jälkeen ylähyllyn turvallisuuttakin paranneltu. Esimerkiksi oivaksi painikoriksi osoittautunut kori on nyt alhaalla, eikä tietenkään kiinnosta enää ketään. 

Terve, mä oon Pirkko ja täällä mun kanssa painii Pekka. 

Psipsina eli Tove

Priscilla eli Pihla

Pihla

Kaikilla on nyt sirut ja ensimmäiset rokotukset saatu. Sulo-setä oli lainannut kuljetusboksiaan, jossa kaikki seitsemän matkustivat, sillä tokihan Noomi-emo oli pentujen turvana tällä ensimmäisellä matkalla. Eläinlääkärillä ollessa kuuli vain kaksi pientä miuta kun Pipsa ja Papu saivat sirun. Muuten kuului vain raksujen rouskuttelua. Rouskuttelu haittasi hieman sydämenkuuntelua, joten siksi aikaa piti laittaa raksut piiloon. Kaikki olivat superreippaita. 

Patci

Pekka tutkii löytyykö sitä sirua.
Näistä siruistaa voi mitata myös kuumeen. 

Tove puntarilla.

Pennut käyttivät tilaisuuden hyväkseen ja nauttivat maitobaarin antimista.
Noomin ilme kertoo mitä mieltä hän on asiasta.
Nisällä Patci.
Papu piti kuvanottohetkellä ottaa syliin,
kun halusi niin seikkailemaan. 

Eläinlääkärikäynnin jälkeen tunnelma oli varsin levollinen.
Ainakin hetken.
Vasemmalta Patci, Pipsa ja Tove. 

Noomin paino ell-puntarilla 3,46.

Hyvää itsenäisyyspäivää! 

Kirja-arvostelu: Jaakko Enkeli Lentokenttä katoaa

Kirja-arvostelu

Sain taannoin kyselyn, josko haluaisin luettavakseni kirjan ja koska nimi oli kutkuttava, otin kirjan arvostelukappaleen mielelläni vastaan. 

Luin kirjan yhdeltä istumalta, tai no, sohvalla makoillen. Tykkäsin kovasti sekä kirjoitustyylistä, että kuvituksesta. Itse tarinassa oli kuitenkin kaksi kohtaa, jotka olisin halunut olevan toisin. 

Jaakko Enkeli Lentokentän kadottua perheen äiti ehdotti lähes heti uuden kissan hankkimista, onneksi isä oli toista mieltä. Minä olisin jättänyt tämän kohdan pois. Kertomus on suunnattu 5-9 vuotiaille ja mielestäni olisi tärkeää viestiä lapsille, että kissa ei ole kertakäyttöeläin vaan täysivaltainen perheenjäsen eikä niitä niin vain korvata uudella. 

Myös kertomuksen loppua olisin halunut muuttaa. Nyt toinen kissa palasi takaisin metsään kun Jaakko palasi kotiin. Tämäkin antaa vääränlaista kuvaa lapsille. Kissat eivät pärjää yksin metsässä asuen, vaan tarvitsevat kodin jossa niistä pidetään huolta ja hoivataan. 

Jos nämä kaksi kohtaa olisivat olleet kertomuksessa toisin, olisin ollut erittäin ihastuksissani. Nytkin olin ihastuksissani, mutta kaksi mainitsemaani asiaa jäivät mietityttämään ja askarruttamaan mieltäni. 

EDIT 26.3.2018: Kirjailijan haastattelu löytyy täältä: 

http://www.kissakas.fi/ajankohtaista/356-kevaeaen-kissakirjauutuus-vie-karkumatkalle-jaakko-enkeli-lentokentaen-kanssa



Kirjailija: Maami Snellman
Kuvittaja: Sanna Pelliccioni
Kustantaja: Myllylahti Oy, 2018

Mitä sitä tänään lukisi?

Kirjastossa

Sulo tulee aamuisin nakertamaan yöpöydällä olevia pokkareita ja tiputtelee kirjoja tarkalla tassulla. Oppityttö Noomi on lähtenyt samoille linjoille. 

Viimeisemmäksi kohteekseen Noomi on ottanut työhuoneen kissakirjaston. 

Me Namun kanssa paheksumme moista käytöstä ja kirjojen kaltoinkohtelua, vaikka tämä mamma tunnustautuukin kirjan kulmien kääntäjäksi. Mutta vain omien kirjojensa. 

Tutkimattomia ovat kissan tiet

Kirjahyllyyn ja takaisin

Ei ole ensimmäinen kissa kuin tuolla on käynyt. Ei ehkä viimeinenkään. 

Sinne sujahti ja takaisin myös. Ei ihmekään, että täällä on välillä kissa kateissa, varsinkin se pienin. Ja hups, kirjakin siinä tipahti. 

Kirjastonhoitaja

Sulo Naukula

Sulo on niin kiltti poika, että oikoo kirjatkin kotikirjastossa. 

Ei tulisi mieleenkään ajatella mitään muuta. Ei rämpytyksiä, eikä sen sellaisia. 

Onni on...

...oma kirjahylly

sekä idoli, jonka kanssa voi ottaa pienet tirsat. 

Leppoisaa lauantaita!