Hyvä valo

 ja kamera

Kotona olen tarttunut viime aikoina harvoin kameraan. Viime lauantaina lakanoiden vaihdon yhteydessä valo tuntui hyvältä ja kamerakin oli lähellä, joten kysyin Hertalta voisimmeko ottaa pienen valokuvaussession. Hertan vastaukset seuraavissa kuvissa. 

Oikeastaan tarkemmin ajatellen kuvat ovat oikein Herttamaisia. 

Hauskaa viikonloppua kaikille! 

Yksi pyyntö

Valot päälle, kiitos

Täällä komennetaan minua asiasta jos toisestakin ja kohtalaisen hyvän palvelijan tavoin yritän toteuttaa toiveita parhaan kykyni mukaan. Valitettavasti aina ei kuitenkaan onnistu. 

Mammaa...

Saisinko tonne valot niin näkisinkin jotain?

Kuulitko?

Tyytymättömyydestä huolimatta näillä sähkön hinnoilla, eivät ulkovalot mene päälle. Ei edes Noomin vuoksi. Eikä niitä kyllä ole aikaisempinakaan pimeinä aikoina polteltu. 

Ne korvat...

Nätisti nyt

Kun on hyvä valo, etäisyys kohdillaan ja kamera kädessä, niin korvat eivät millään tahdo pelata yhteistyötä. Ei, vaikka kuinka pyytäisin. 

Ai mitä taas mun korvista?

Näättekö? Tää ois nyt ihan pöllönä. 

Tuollakin olis jotain tekeillä...

Pakko vähän kuunnella tuotakin touhua

Ja sen vaan vielä kerron, 
että kyllä kissatkin osaavat 
nk. sivumulkaisun.

Minkäs sille sitten voi?

Ei mitään asiaa

 Valoa ja kamera käsillä

Komea poika. Ja valokuvauksellinen, kun sille päälle sattuu. 

Taudinkuva: marraskuu

Kun neljältä on jo keskiyö

Meitä vaivaa marraskuu. Päivät ovat lyhyitä, eikä täällä oikein ole edes valokuvia jaksettu ottaa. Uni sen sijaan maistuu ja ruoka. Raksut Namulle ja suklaa mammalle. 

Taudinkuva on marraskuu. Ollaan siis vaan ja möllötetään. Lokoisia pakkaspäiviä teillekin! 

Tuiki tuiki tähtönen

 Ja Naukulan Noomi

Joulukuusi sai valot. Se on ollut pystyssä, eikä ole edes huojunut. 

Noomi paistattelee sen edessä, ajatteleeko valojen lämmittävän? 

Lisäksi kuusi on saanut ensimmäiset koristeensa. Kolme tyttöä ja täplikkään pojan. 

Kirkasvalolamppuja

Kaksin kappalein

Jos ei aurinko paista, niin kirkasvalolamppuja tarvitaan. Hertalla niitä on kaksi. 

Tsekkaan vaan nopee noi blogipäivitykset ja

ryhdyn sit tekee sen siivoustarkastuksen. 

Pölyjä oli meidän mamma pyyhkivinään, 

mutta ei täältäkään ottanut. 

On vähän lintsannut siis

Ja ei, lamppu ei ehtinyt kaatua, vaikka kissabloggarin pitikin ensin ottaa kamera käteensä. 

Haloo, haloo

Kuuluuko?

Haloo, haloo!

Kuuluuko? Täällä puhuu Papu ja vieressä on Patci. 

KUULUUKO? Ei täällä joudeta koko päivää oottaa vastausta. 

Miksi lampunhenki ei vastaa meille, kissanpennuille?
Kuvassa Patci. 

Hei jos se onki täällä?
*Kilin kolin kilin kolin*

Kuvaukset

Viime perjantaina

Viime perjantaina kokoonnuimme Kermakupin emännän ja Täplätyttöjen edustajan kanssa nauttimaan maukasta ateriaa (tällä kerralla pizzaa tilattuna kotiovelle...) ja kuvaamaan kissoja. Täällähän on vielä toistaiseksi lainassa Kermakupin valot. Parhaimmat kuvat sai Kermakupin emäntä, minä kuvasin itse kuvaustilannetta. 

Vasemmalta: Pihla, Pipsa, Patci, Pekka, Pirkko ja Tove.

Pirkko.

Pihla.

Sanotaanko nyt vaikka niin, että oli haasteita. Vaikka meitä oli paikalla kolme, niin haasteita riitti silti ihan jokaiselle. Hauskaa riitti myös ja se on pääasia. Noomi suhtautui kuvauksiin rauhallisesti. Käytti aikansa vessakäyntiin, pesuun ja tupatarkastukseen. 

Tassut nipussa

ja mieli levossa

Valon määrä on lisääntynyt. Roimasti ja se sekä näkyy että tuntuu. Kameraankin saa tartuttua hieman helpommin. Viime viikonloppuna havahduimme tähän selvään muutokseen ensimmäistä kertaa kunnolla.

Hyvä hyvä mamma,
kun vielä vähän sihtaat saat ehkä mun molemmat korvat kuvaan, huokaisee Namu. 

Onneksi ei kuitenkaan liiaksi häikäissyt. Päiväunet pystyi silti ottamaan. Vaan on se silti hienoa, että kevättä kohden mennään.