Paranee, paranee

loppua kohden paranee

Tämä viikko tuntuu vain paranevan... Toisaalta näin mielenkiintoista päivää ei varmasti tulekaan pitkään aikaan. Ensimmäinen paketti Zooplussasta tuli ja mukana tutun ja turvallisen ruuan lisäksi pari uutta lelua. Toinen niistäkin jo kertaalleen hyväksi todettu (Wilma ensimmäisessä kuvassa) ja toinen Mäyn innoittamana tilattu (Helmi toisessa). Nappiin meni!

Täällä me vaan ollaan

Maanantai-ilta rapsutellen

Auringonottoa

Uudessa aurinkotuolissa

Eilisestä on toivuttu. Uusi aurinkotuoli ja kasa sisustuslehtiä. Kyllä tämäkin kelpaa! Tosin talviturkin heittäminen ei nyt sitten tänä viikonloppuna onnistunut, mutta talven kalpeus taitaa olla poisheitetty. Pientä puutarhanhoitoa ja aurinkoa. Nam. Kiitos naapurit tuolista!

Auringonottoa

Helteisissä saaristomaisemissa

Täksi päiväksi oli suunniteltu auringonottoa ja hikistä lojumista merenrannan aurinkotuoleissa. Tuli jotain muuta. Kiitos kuitenkin ystäville! Päivä oli mukava sateesta ja +15 C huolimatta. Naukulan kerholaiset Wilma ja Helmi kiittävät myös poikia mukavista terveisistä, hajut olivat hyvät, vaikka koirilta tulivatkin ;)

No okei, okei

Sithän mä tajusin

Mitä helkk....??!!

Apua!

Olipa kerran Naukulan Mamma, joka reippahasti meni kastelemaan kesäkukkia. Mutta kuinka ollakaan, matkalla kohti pienen pientä puutarhaa, kohtasi hän hurjan, hurjan pelottavan otuksen.... Nyt on Mamma joutunut pakenemaan pienen punaisen mökkinsä turviin. Löytyisiköhän pelastajaa? Apuaaaaaa!!!

Sen pituinen se - siis tulitikkurasian. Miten nyt uskallan mennä nautiskelemaan kirjasta, valkoviinistä ja kiireettömästä perjantai-illasta huomista odotellen naapureilta saatun uuteen aurinkotuoliin?

Muistakaa ihmiset juoda vettä

ja kissat kans!

Naukulassa on vedenkulutus huipussaan. Eniten sitä juo Mamma, mutta kyllä kerholaisillekin vähän maistuu. Jotta tulisi useammin mieleen juoda vettä, on kolme vesikippoa ripoteltu ympäri asuntoa kerholaisten käyttöön. Luin jostain, että kissat pitäisivät vesilätäköistä, tai ainakin niiden muodosta. Yksi vesikippo on siis luonnollisesti pieni turkoosi Aaltomaljan muotoinen kulho (ihan Iittalaa siis) ja tällä hetkellä toisena toimii Mariskooli. Kolmas ihan tavallinen ikealainen. Kipot ja kannut myös vaihtuvat säännöllisesti, jottei vaan ala kyllästyttämään. Kukas sitä nyt aina samoista haluaisi juoda, kun voi kerran saada vaihteluakin?