Rohkelikko

Jo oli aikakin

Pakkasista päästiin, toistaiseksi. Lumesta huolimatta rohkelikko Helmi kunnostautui ja kävi kunniakkaasti ulkoilutarhassa. Tassuja ei kuitenkaan voinut laittaa lumeen, joten vain katetussa tilassa sopi käydä. Wilma tyytyi haistelemaan tuulia ikkunasta käsin.

Tänään kaupassa

Henkilökohtainen kysymys

Paikka: Citymarket
Aika: tänään, klo 14 jälkeen

Mies, keski-ikäinen:"Anteeksi, mutta onko sinullakin koira joka syö kissanruokaa?"
Mamma: "Ei kun mulla on kaksi kissaa, jotka syövät kissanruokaa, mutta joiden kakka kerätään Hauska-koirankakkapusseihin."
Mies: "Ahaa, mulla on ystävä, jonka koira syö vain kissanruokaa."
Mamma: "Ahaa"

Vatsa täynnä

Poikkeuksellinen perjantai

Naukulan Mamma vietti tämän päivän kotona ja huoli oli kova. Tokeneeko se tuosta edes katkarapuja sulattamaan? Kyllä tokeni vihdoin, ja nyt on hyvä pötkötellä vatsat täynnä.

Hieman tavallisuudesta poikkeavaa

Kotiintuloaika

On Mammalla vaikeaa, kotiin ei saa tulla liian aikaisin tai häiritsee päiväunia. Kotiin ei saa tulla liian myöhään, muuten vastassa on kaksi vilkasta kissaa. Yleensä tietää tulleensa liian myöhään kotiin siitä, että Naukulan likat keskittyvät enemmän toistensa pesuun kuin Mammaan. Tänään kävi näin, ja kotona olin vain vähän myöhemmin kuin yleensä, siis edellen ihmisten aikaan.

Uusi lempipaikka

Isoäidin vanha tuoli

Ajoittain täytyy hakea jännitystä elämään ja vaikka vaihtaa nukkumapaikkaa. Tällä kerralla asialla on Wilma Ilona. Viime aikoina on uudeksi lempipaikaksi muodostunut olohuoneessa oleva Mamman Isoäidin uudelleen päällystetty tuoli.

Siitä on sitten hyvä tarkkailla olohuoneen menoa ja päällystää tuoli uudelleen valkomustaharmaakarvoilla.

Nappasin kiinni

Kollon haasteeseen

Kuvahaasteen säännöt:
1. Avaa neljäs kansio jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiostasi ja julkaise se blogissasi.
3. Selitä kuva.
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.

Kuvassa Naukulan kestosuosikki, kynsienhoitoväline ja pallopeli. Mamma(kaan) ei ketään haasta, mutta toivoo jonkun täältä haasteen nappaavan. Tunnustettakoon myös, että ennen haasteen vastaanottoa oli kyllä pakko tarkastaa mikä kuva tulee ja kun oli aiheeseen sopiva, niin ei muuta kuin mukaan.  

Värit takaisin

ja vähän äkkiä!

Tuntuu, että viimeinen kuukausi olisi eletty lähestulkoon mustavalkoisessa maailmassa. Aurinkoakaan ei usein näy sellaisiin aikoihin kun Mamma on muualla kuin töissä. Tämän päiväinen kävelyretki meni tutuissa mustavalkoisissa maisemissa, sydämenpamppailuja aiheutti kameran objektiivi joka tippui maahan ja kieri metrejä. Toistaiseksi kaikki hyvin, joten selvittiin säikähdyksellä. Ehkä.