Vinkki

Luetaan tätä!

Kirja-alessakin on tullut käytyä. En kerro kuinka monta kertaa. Lounastauolla sen voi sopivasti tehdä lähimmässä kirjakaupassa, Kampin keskuksen Suomalaisessa. Siellä oli normaalin kirja-alen lisäksi myös remonttiale, joka jatkuu yhä. Tiedä sitten miten se loppujen lopuksi aleen vaikutti. Kassikaupalla sieltä kuitenkin kirjoja taas kannettiin Naukulan suuntaan.

Wilman suosikki tuntui olevan tämä jääkarhuista kertova kirja.

Sitä osoiteltiin tassulla (kyllä, valokuvaaja myöhästyi taas!) ja sitä puskettiin. Mammakin on aina jostain syystä pitänyt karhuista. Ja kissoista. Siksipä mukaan tarttui myös J.C. Suarèsin Valloittavat Kissat. Kirjassa ihania mustavalkoisia kuvia, juttuja ja sanontoja kissoista. Näin on kissoja kuvaillut Robertson Davies: "Kissan suurin viehätys piilee sen hillittömässä itsekkyydessä, välinpitämättömässä asenteessa suhteessa vastuuseen ja vähäisessä kiinnostuksessa ansaita elantonsa rehellisesti. Kissat ylenkatsovat kaikkea, mikä ei kosketa niiden omaa etua."

Uskomatonta

Mutta totta!

Noin viikko sitten kodin viherkasveja kastellessa, silmiini osui peräti kummallinen näky.

Noin viisi päivää myöhemmin, näkymä oli tällainen:

Ihmeiden aika ei ole ohi! Naukulassa kukkii muutakin kuin lahjakimput.

"Minä olen pikku mamma puutarhuri, puutarhuri, puutarhuri. Minä olen pikku mamma puutarhuri ja ...."  Nyt loppui runosuoni.

Aamuruuhka

Kaksisuuntainen liikenne

Tänä aamuna oli varsin kova trafiikki ottaen huomioon, että kumpikaan ei vahingossakaan pistä tassuaan rappusille. Rappusilla on lunta.

Eilisaamuinen Hesarin lukuhetki puolestaan sujui (yllätys, yllätys) vain yhden kissan toimesta. Helmi sitten kertoikin mielipiteensä hännällään kohtalaisen tarkkaan. Mammalle vain jäi vähän epäselväksi kumpi kiusaa ja häiritsee kumpaa?

Kotoilua

ja korvinkuultavaa tyytyväisyyttä

Kyllä se vain niin on, että oma koti on paras. Täällä on oma sänky, oma hiekkis ja omat jutut. Likat ovat nauttineet vierailustaan ja nyt kotoilevat kehräten.

Eikä likkoja haitannut lainkaan, että Mamma sai vielä yhden kukkalähetyksen työkavereiltaan ja toi sen perjantaina kotiin.

Lauantaiaamun rauhaa häiritsi vain Mamman yllättävä into tehdä lumityöt myös pienen ulkovaraston katolta. Sinne pääsi vain kirjaston ikkunan kautta. Nyt on homma hoidettu ja rauha on palannut Naukulaan.

Kotona

Haavoittunut, mutta onnellinen

Mamma karkasi töistä hieman aikaisemmin ja hurautti bussilla Porvooseen. Onneksi matkaseuraksi tuli yllättäen ystävä, joten matka kului joutuisasti höpötellen.

Kun saavuin Mummolaan, oli Wilma Ilona keittiönpöydällä päivystämässä. Minut nähtyään, katosi paikalta salamaakin nopeammin. Helmi löytyi sängyltä hieman hölmistyneenä. Näki aivosolujen raksuttavan: "Toi täällä! Mitäs nyt?" No, Wilma sai sen merkityksen jotenkin supsutettua Helminkin tietoisuuteen ja sitten oli kaksi kateissa olevaa kissaa. Pikku hiljaa, huoneita läpikäyden ja tyhjien huoneiden ovia sulkien, löytyivät Naukulan likat. Vierekkäin, hiirenhiljaa. Ilmeet eivät olleet hilpeitä. Helmi saatiin kuljetuskoppaan suhteellisen hyvin, ja Wilma pienen taistelun jälkeen. Haavoittuneita yksi - Mamma.

Matka sujui protestilauluja laulaen. Ne loppuivat kun kopat avattiin Naukulan eteisen lattialla. Sen jälkeen kuului vain tyytyväistä hurinaa. Mamma sai anteeksi samantien. Se oli ennätys!

Ensin Wilma luonnollsesti tarkasti kukat. Kuva ajalta, jolloin joulutähti näytti vielä joulutähdeltä. Hyvin tuntui maistuvan nytkin.

Huominen

on toivoa täynnä!

Nyt on tehtävä tunnustus! Koska pelkäsin eroa kissoista, järjestin itselleni työmatkan! Nyt on vain yksi yö yksin kotona. Senhän nyt kestää helposti, eikö? Tai sitten ei tule uni silmään lainkaan.

Mummolasta kerrotaan terveisiä:

Helmi on iloinen ja puuhakas kuin mikä! On innoissansa aikaisista aamuheräämisistä! Siihen Mamma sanoo jo etukäteen: Ou nou! Osallistuu kaikkeen toimintaan ja keimailee kaikille.

Wilma puolestansa on arempi, ja ensimmäisenä iltana kulki etsimässä koko asunnon läpi. Suhisi Mummolle ohi mennessään, ihan ilman mitään näkyvää syytä. Nukkuu päivisin, ja vaeltelee öisin.

Eli roolit ovat aika erilaiset kuin kotona. Täällä Helmi on vieraiden tullessa ujompi ja Wilma tervehtii kaikki ilosesti!

Mielikuvaharjoittelua

Erossa

Likat ovat nyt siis Mummolassa Porvoossa hoidossa ja paossa seinänaapureiden kylppäriremonttien aiheuttamaa suurta melua. Luonnollisesti Mammalla on ikävä, eikä auta kuin tehdä mielikuvaharjoituksia vanhojen kuvien turvin siitä mitä siellä tälläkin hetkellä tehdään.

Onko vuorossa päikkärit?

Joko Helmi on tutkinut päivän ruokaostokset?

Tarjoaako lintutv hyvää ohjelmaa?