Yritin

En onnistunut

Eilen, koko illan mä yritin. Mä kävelin Mamman vieres, mä hyppäsin puskee sitä, mä katoin ihaillen meijän pakastinta, mä puskin sitä. Mä puhuin ja puhuin. Ei mitään. Mamma ei uskonu silti et ois ollu perjantai. No ei tietenkää ollukaa, kylhän mä nyt sen tiesin, mut mietin jos Mamma ei ois tienny. Se vaan höpisi jotain et ei nyt tiistaisin saa katkiksii. Yritin, mut huonost kävi. Mist se oikein muka tietää ne päivät aina?

Resepti

Nam, nam

Olen saanut ystävältäni mainion reseptin jo aikaa sitten. Tämän ruuan valmistukseen tarvitaan:

lohta
pestoa (punainen tai vihreä, molemmat käyvät)
pinjansiemeniä

Lohi uuniin nahkapuoli päälle päin, ota lohi ulos uunista n 10 min jälkeen ja poista nahka. Laita kalan pinnalle pestoa ja pinjansiemeniä niin paljon kuin haluat (kannattaa laittaa reilusti!). Takaisin uuniin ja ulos kun on kypsää. Tässä nyt ei voi mitään aikoja ruveta antamaan, riippuu niin paljon lohen koosta, eikä tämä sitä paitsi ole ruokablogi. Sen voin vaan sanoa, että tämä kalaruoka sopii hyvin Mamman makumaailmaan. Nam.

Kun kerran lohta oli viikonloppuna tarjolla, ja se otettiin pois uunista kesken kypsennyksen ja lohi oli täysin maustamaton, oli oiva tilaisuus napata häntäpäästä pieniä maistiaisia likoille.

Että sillä tavalla taas tätä Mamman yritystä arvostivat. Nenät vaan pikkasen värisivät. Ei muuta.

Kun Mamma laittoi oman lautasensa lattialle syötyään lohta pestolla ja pinjansiemenillä, sitten kelpasi Helmin kyllä nuolla lautasta. Etikkapunajuurista jäänyt liemi jäi kuitenkin nuolematta. Sentään.

Kissakirjoista

Ilaskari, Heli: Guru Gurnaun joogakoulu - Löydä sisäinen kissasi
Tammi, 2008, kuvat Tiina Paju

Teksti takakannessa kertoon näin:

"Guru Gurnaun joogakoulu on valloittava johdatus joogan maailmaan. Se on kertomus maalle muuttavasta naisesta, joka löytää orvon kissanpennun. Pian paljastuu, että kissa osaa puhua - ja se sattuu olemaan joogamestari.

Nainen alkaa kirjoittaa joogasta kirjaa vasta-alkajille ja kissan terävät huomautukset höystävät selvitystä. Kissan luontaisesta rentoudesta on apua joogaharjoitusten omaksumisessa."

Ja sitten näyte, niin kuin olen oppinut sivistyneistä kirjablogeista:
Näyte tulee sivulta 30:

"Meillä on yhteys", sylissäni istuva Gurnau sanoi silmiään siristäen ja kiehnäsi itsensä entistä mukavampaan asentoon.
"Niin, muuten tuskin ymmärtäisin puhettasi", sanoin. "Vain harvat ymmärtävät lemmikkejään."
"He eivät kuuntele. Siitä se johtuu."
"Eikä kaikilla edes ole kissaa. Siksi he menevät joogatunneille ja etsivät oppia ihmisiltä."
"Mitä he etsivät?" kissa kysyi.
"No aluksi vaikkapa kykyä rentoutua."
"Se on hyvä."
"Mutta he etsivät myös muuta. Parempaa terveyttä, hoikempaa vartaloa, terävämpää päätä..."
"Mutta eikö silloin ole turha mennä tunnille?" Gurnau ihmetteli. "Mitä joogaa se on, jos ei nauti ja pötköttele?"

Tällainenkin on päätynyt Naukulan kirjastoon. Hävettää ihan sanoa, että on vielä lukemattakin. Kirjastonhoitajan kuitenkin tuntevat jo kaikki.

Kirjassa mainitaan myös, että jooga on kissan tapa elää. Naukulan kirjastokissa on samaa mieltä.

Pioni

On se siellä, on se!

Kuinka ollakaan kun päivällä heittelin lunta sivummalle, otin kuvan takapihasta. Lapio on toimittamassa mitan virkaa. Pioni on lapiosta noin metrin, puolentoista verran oikealle. On se siellä, on se. Saaripalstalla on selkeästi asiat huomattavasti keväisemmin!

Likkojen ulkoilutarhassa näyttää tältä.

Sisälle saa onneksi keinotekoisen kevään!

Maissista

Viljelyksillä on väliä

Kuten hurrrrmaava bloggaaja Unna Tuutikki hyvin tietää, sillä on väliä mistä kohdasta maissia syödään ja mistä kohdasta ei.

Mikä näistä vaihtoehdoista kelpaa Naukulassa:

Arvasitteko oikein? Ehkä, ehkä ei. Helmi näyttää oikean maissin.

Kyllä vaan, aromit ovat parhaat oikealla olevassa maissiviljelmässä.
Kyllä kissa tietää!

Puhtaat valkoiset lakanat

ja pieni väriläiskä

Jostain syystä minua ovat viime vuosina viehättäneet valkoiset lakanat. Nyt sijoitin pellavaisiin ja tokihan ne oli heti pestävä käyttöön. Mikä sitten saikaan aikaan päähänpiston pienestä väriläiskästä.

Testaajaa ei tarvinnut kauan odottaa.

Tassun alla uudet lakanat tuntuivat hyvältä ja leivottavahan niitä sitten oli.

Helmikin tiesi mihin kohtaan päänsä pistää.

Hyvät unet tulivat uusista puhtaista valkoisista lakanoista ja pienestä väriläiskästä. Hyvä hankinta! Väriläiskä on jo aikaisemminkin ollut Helmin tyynyliinana ja hyvin kelpasi edelleen.

Pakko kertoa!

Tarjottimia SekäEttä-kaupasta - viimeistä kertaa!

Juuri pamahti tulla uutiskirje SekäEttä-kaupasta sähköpostiin. Siellä kerrottiin, että vielä olisi mahdollisuus tilata kerran tarjottimia (isoja, tai pitäiskös sanoa, että niitä normikokosia) omalla kankaalla. Tarjottimien tekeminen on ollut Naukulan Mamman suosiossa viime jouluina. Niitä on teetetty vanhemmille, veljelle, ystäville ja toki myös Naukulaan.

Tässä Naukulan Mamman kesätarjotin. Ihan omin pikku kätösin olen kirjottanut mieleen juolahtavia hyvän olon sanoja. Vielä kun sen olisi tehnyt ei-vesiliukoisella tussilla....Valkoiseen lakanakankaaseen kuitenkin on tekstit kirjoitettu.