Ulkoilua

ja normaalia eloa

Täällä ollaan selvästi toivuttu matkan aiheuttamasta rasituksesta! Oma koti tuntuu Helmistä erityisen mukavalta ja ulkoilu myös. Vaikka heinät ovat aika huonossa jamassa helteiden takia, täytyy niitä silti käydä katsomassa aamupäivisin. 

Myös puskissa tuntuu olevan elämää ja Helmin täytyykin tarkkaavaisena katsoa mitä tapahtuu. Olisivatkohan hiiret liikenteessä?

Nenähaaste

Täplätytöiltä

Lomamme aikana Täplätytöt ovat laittaneet alulle nenähaasteen ja kun innoittajana oli toiminut Sijaiskodin Myrsky, niin pakkohan tähän on osallistua! 

Tuo nenä onkin kulkenut viimeisen vuorokauden kovin lähellä mammaa.  Lisäksi sen omistaja on hurissut hurisemistaan, käynyt herättelemässä tämän talouden unikekoa ja ollut muutenkin kovin tyytyväinen. Helmin motto tänä aamuna on ollut: Niin hyvää ettei sanotuksi saa! 

Äh, äh

Kotona

Olemme kotiutuneet. Matkamme menivät hyvin. Helmin vierailu Porvoossa oli sujunut hyvin (pieniä pissavahinkoja lukuunottamatta) ja niin myös minun vierailuni Ranskassa, Joignyssä, Pariisissa ja Joignyn lähikaupungeissa. 

Kotiin päästyämme olen kuullut Helmin mielipiteen, joka kuuluu suurin piirtein näin: "Äh, äh, äh." Asiaa on paljon ja hurina kovaa. Tällä kerralla ei edes menty telkkarin taa piiloon kun kävin tänä aamuna pienen matkailijan kotiin hakemassa. 

"Nyt mä kyllä tarkkailen sua ettet lähe minnekään." 

Kommentteihin palaamme myöhemmin, sitten kun tämä tietokone lakkaa temppuilemasta. 

Kuka käskee

ja kuka tottelee?

Pakkohan sitten tänne oli vielä nämäkin kuvat arkistosta laittaa! Näistä käy hyvin selville tyttöjen valtasuhteet. Kuvat ovat joululta 2005. 

Helmi: "Mamma, saanko mä mennä Wilman viereen?"

Helmi: "Mä yritän varovasti."

Wilma: "Mitä sä siihen tulit. Tarvitaan hajurako." 

Helmi: "Onks tää hyvä? Saanks mä nyt olla tässä sun kaa?" 

Wilma: "Tajuutsä? Se tuli mun tontille. Ihan ihoon kiinni." 

Eipä sitten ihme ollutkaan, että kun Helmistä tuli Naukulan Valtiatar, halusi hän pitää paikkansa yksin. 

Kerta kiellon päälle - arkistoista

Päiväunilla

Kolmen kissan kanssa elo sujui hyvin. Harvemmin kuitenkaan tällaisia yhteisiä päiväunia samassa paikassa otettiin. Onni nukkui yleensä saunassa ja sai välillä kaverikseen Helmin. Wilma nukkui tuoleilla, sängyillä ja lattialla. Siellä missä nyt kulloinkin sattui neitiä huvittamaan. 

Kuvat ovat Naukulasta silloin kun täällä vielä asui mies, seinissä olivat vanhat tapetit ja sänkykin oli vielä alkuperäisessä värissään. Tyynypaikka oli näköjään jo silloin Helmin! Se on säilynyt. 

Lisää arkistomateriaalia

Mutta kuka kolmesta oli pomo?

Tarvitseeko tätä nyt edes kysyä? Eikö se ole selvää ainakin niille, jotka ovat lukeneet tätä blogia pidemmän aikaa? Uskoisin, että seuraavat kuvat kertovat tilanteen. 

Pomo on tietenkin se, joka nappaa lelun. Lelu on CatDancer niminen ja on ihan kaupasta aikoinaan ostettu. Niitä näkyy kyllä vieläkin. Itse tuommoisen tekeminen olisi erittäin helppoa ja jopa suositeltavaa. Rautalangan päähän muutama pahvinpalanen. Rautalangan liikkuvuus tekee lelusta äärimmäisen kiinnostavan. 

Koska tuo pomo - Wilma Ilona Naukula - oli se joka nappasi kaikki lelut ja leikit haltuunsa, ei Helmi ole vieläkään kova tyttö leikkimään. Katselee kyllä mielellään kun minä tai vieraileva ystävä leikkii kissanleluilla! Se minkä pienenä oppii sen vanhanakin taitaa? 

Arkistoista

Oma Onni 

Helmillä on tunnetusti paljon virtuaalisia poikaystäviä. On Myrsky, on Toto ja on Onni, joka kommentoi. On Herra päätoimittaja ja on Saaripalstan hurmurit. Mutta on Helmillä ollut oma Onnikin. Onni Wilhelm Naukula. 

Tuo kuva on yksi suosikeistani ja kertoo Onnin suhtautumisesta likkoihin. Ne saivat tehdä mitä halusivat ja Onni kesti sen kuin mies! 

PS. Tuosta kuvasta olen teettänyt palapelinkin! Jos haluaa päästä lukemaan lisää Onnista, kannattaa etsiä tunniste Onni ja myös arkisto. Ainakin niistä löytyy lisää omasta hurmuristamme.