Poseeraus

Kaapin päällä

Olemme kotiutuneet mummulasta. Kotimatkakin sujui hyvin, eikä kuljetuskopasta kuulunut matkalla pienintäkään pihausta. Paitsi kun kysyin miten Sulolla menee, siihen tuli vastaukseksi miu. Ei tullut matkapahoinvointia, eikä kuljetuskoppa ollut ikävä kapistus mummulassakaan, vaan siellä käytiin ottamassa torkut. 

Kuvan kaapista tuli Sulon suosikki. Sen päälle hyppäämiseen tarvittiin lihastyötä ja tarkkuutta. Sieltä pääsi asettelemaan tauluja mieleisekseen, tiputtamaan lamppuja, laittamaan kuvan cd-soittimen päälle ja säilytettiin siellä aluksi myös Sulon raksupussia. Ruoka maistui mummulassa ihan hyvin, paitsi jostain syystä possun jauheliha ei siellä kelvannut. Tänä aamuna kotosalla maistui taas mitä mainioimmin.

PS. Kuvassa oleva taulu on Lontoolaisen katutaiteilijan näkemys minusta joskus 80-luvun lopulta. Eräs mummulassa yöpynyt vieras kysyi vanhemmiltani hämmentyneenä, miksi heillä on Liisa Jaakonsaaren kuva seinällä. Oli kuulemma miettinyt sitä koko yön. 

Mummula

on kiva paikka! 

Sulo tykkää. Mummulassa on isommat tiputelkkarit, enemmän vahdittavia ihmisiä, ihan erilaisia hyllyjä, pöytiä ja kaappeja, joita valloittaa. Enemmän ovia, enemmän kaikkea. 

Mummulassa on kaadettu vesikippoja ja juomalaseja ja kaatuipa yöllä nukkuvan mummun päälle myös pieni pöytälamppu.

Suloa ei kiinnostanut telkkarista tullut kissaohjelma.
Tiesi jo kuulemma kaiken tarvittavan. 

Kärsivällisesti Sulo odottaa tarjoilua. 

Todella hyvä tutustumiskäynti mummulaan! 

Harjoitus nro 1

Mummulassa

Naukulan porukoitten kesäloma- ja hoitopaikka on Porvoon mummula. Lähdimme Sulon kanssa tutustumaan paikkaan yhdessä, kaikessa rauhassa, ajan kanssa. 

Lyhyt, vajaan tunnin mittainen ajomatka sujui rauhallisesti. Muutaman kerran takapenkin kuljetuslaatikosta kuului miu, mutta niinhän Naukulan Kerholaisilla on ollut tapana. 

Mummulassa meillä on käytössä oma huone. Sulo löysi sängyn vuodevaatelaatikon hetkessä ja on viettänyt siellä aikaansa kuten myös vuodevaatelaatikon ja seinän välisessä pienessä tilassa. Suloa ujostuttaa. Paitsi iltaisin, iltaisin riehutaan. Eilen kaatui kaksi vesikippoa. Ilmeisesti sen seurauksena, että Sulo pesi niissä tassujaan. Sitten tehtiin hyppyharjoituksia korkean kaapin päälle ja sitten siivosinkin sen päältä aika vikkelään kaiken irtaimiston pois. 

Oli kyllä oikein hyvä tulla tutustumaan mummulaan yhdessä ja ajan kanssa. 

Harjoitukset jatkuvat. 

Sopiva

laatikko

Tämä on oikein sopiva. Passaa mainiosti pesupaikaksi. Saa hännänkin hyvin kainaloon ja tehopesuun. 

Voi siellä laatikossa pienet kissahepulitkin vetää, 

mutta silloin on parasta katsoa, 

että paparazzilla ei ole kameraa lähistöllä. 

Makeasti

haukotellen

Sulon ulkotarha on ollut suuressa suosiossa. Villiviini on tehnyt tarhaan katon, suojaa hieman sateelta ja auringolta. Näköalatorni on todettu oivaksi paikaksi tarkkailla maisemia ja voi siellä ottaa pienet päiväunetkin. 

Kissan haukotus on makea. Ei jää epäselväksi, että nyt hieman väsyttää. Mutta ketäpä ei, helteiden jälkeen. 

Paras ystävä

kylässä

Sulolla oli eilen onnen päivä. Puolu-täti kävi kylässä. Siinä sydän sulaa kun nämä kaksi kaverusta tapaavat toisensa. Tällä kerralla Puolu-täti ei kuitenkaan halunnut riehua niin paljon kuin Sulo olisi halunnut. Sulo yritti vaikka mitä ja pienet möyhyt saatiin aikaiseksi sohvalla sekä keinutuolin alla. 

Juoksukilpailuun ei tällä kertaa ryhdytty, sillä Puolu oli hieman väsynyt. Puolu oli viettänyt yönsä hoidossa, oman ihmisensä yövyttyään muualla ja nyt Puolun piti tarkkailla enemmän omaa ihmistänsä kun riehua Sulon kanssa. Tämä tehtiin selväksi kipakalla komennuksella. Siihen Sulo on tottunut syntymäkodissaan. 

Sulo esitteli kasvattajalle ulkotarhaansa. Sulo poseerasi sen minkä innostukseltaan malttoi. 

Vieraanvaraisuuttaan Sulo esitteli tarjoamalla Puolulle parit kissanraksut ja raikasta vettä. Ensin Puolun ruokailua katsottiin tiskipyödältä ja sitten Sulo siirtyi lattialle seurustelemaan Puolun kanssa.  

Vierailun aikana punnitsimme Sulon. Painoa on jo 4,6 kg. Iso poika tai pitäisi varmasti sanoa iso pentu. Sulon 7-kuukautispäivät ovat 24.8 ja silloin poika siirtyy nuorten luokkaan. 

Kiitos mukavasta vierailusta! 

Verhot

ja Sulo

Hankin kirjastoon viime viikolla verhot. Se oli uhkarohkea teko, sillä yksi Sulon näköalatorneista on sijoitettu kirjaston kulmaan. Onneksi verhot eivät ole saaneet Sulolta sen suurempaa huomiota. Verhot tuovat hyvää auringonsuojaa ja tuntuu niiden suojista olevan mukava tarkkailla pihan tapahtumiakin. 

Tarkkana kuin porkkana

Tai sitten ei. 

Äidinäidiltä peritty kangaspäällysteinen keinutuoli sen sijaan saa Sulolta liikaakin huomiota. Se on toistaiseksi todettu parhaaksi paikaksi itsesuoritettavaan kynsihuoltoon. Tähän asiaan haluaisin muutoksen, vaikka keinutuolin päällystäminen joskus suunnitelmissa onkin.