Pinkkitassujen päivä

Eilinen 15.11.2014

Eilinen päivä oli Pinkkitassun kissalan. 

Kissalaan syntyi samana päivänä kaksi pentuetta, H ja I.

Mä oon Pinkkitassun, Gilles Pinkkitassun. 

Hurisivat onnittelut kissalan väelle, sijaiskoteihin ja kaikille asianosaisille! 

Mitä tänään syötäisiin?

Kokataan yhdessä

Välillä tekisi mieli kokata jotain niistä resepteistä mitä on lehdistä kerännyt ja säilyttänyt. 

Ai nytkö sä haluaisit näitä käyttää?

Nää on nyt varattu. 

Aina siihen ei kuitenkaan ole mahdollisuutta. Silloin täytyy vain tehdä sitä mitä pystyy. 

Juomapaikka

altaassa

Sulon lempijuomapaikaksi on muodostunut keittiön tiskialtaassa oleva vesikannu. 

Eikä siitä kannusta voi miten tahansa juoda vaan etutassujen on oltava ehdottomasti altaassa.  

Vettä on myös hyvä läikyttää, kastella siinä tassunsa ja jättää jälkensä tiskipöytään. Ehkä vain siksi, että Sulosta on todella mukavaa kun pyyhin tiskipöytää. Silloin Sulo änkeää samaan altaaseen kuin vesikannu ja vaanii sieltä rättiä. Aika usein rätti saakin sitten mahtitassusta mäiskäyksen. 

Näin meillä. 

Yritys

ja epäonnistuminen

Osa lukijoista saattaa muistaa, että Helmillä oli valvontatehtävissään apuna mini-Helmi? Tuo ihastuttava Helmin näköispatsas? 

Minä ajattelin, että Sulokin haluaisi apua vahtitehtävissään. Mini-Suloa ei ole löytynyt, mutta mini-Puolu löytyi! Jos joku väittää, että rintakuva on muu kuin Ihasa Apso, niin en usko. Sen vain sanon, että Puolu-tädin otsatukka on ollut vähän länässä patsasta tehtäessä. 

Asettelin Puolun rintakuvan vahtipaikalleen Suloa ilahduttamaan. Mini-Helmi on siirtynyt viettämään eläkepäiviään muualle. 

Sulo tutustui Puolun rintakuvaan huolella. 

Ei oo oikea Puolu, en tykkää. 

Ilmeisesti vain aito, oikea Puolu-täti kelpaa Sulolle, sillä tämä rintakuva mätkäistiin seuraavana aamuna lattialle. Aina ei voi voittaa. 

PS: Rintakuva löytyi Helsingin Eläinsuojeluyhdistyksen kirpputorilta. 

Oma vaaka

Sulolle

Hankin Sulon punnitukseen aikanaan pienen sievän talousvaa'an. Se näyttää viiteen kiloon asti. Kesäkuun viisikuukautispunnituksessa vaaka toimi vielä hyvin. Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että vaaka osoittautui pikkuisten kissojen vaa'aksi, eikä se enää syyskuussa näyttänyt täällä mitään. 

Edellinen punnitus tehtiin syyskuisella eläinlääkärivisiitillä. Silloin vaa'an lukemat olivat 5,5 kg. Ikää Sulolla oli tuolloin kahdeksan kuukautta. Seuraavaksi (24.11) Sulolle tulee täyteen 10 kuukautta. Tuon maagisen rajan jälkeen Sulo siirtyy näyttelymaailmassa aikuisten joukkoon. Sen kunniaksi kävin eilen ostamassa meille henkilövaa'an. 

Sulo tiesi heti mistä on kyse ja patsasteli laatikossa tovin. Laatikko (176 g) on sama, jossa Suloa on punnittu täällä aikaisemminkin. 

Kesäkuussa laatikko oli vain hieman tyhjempi. 

Oletteko valmiit? Tämän hetkinen paino n 6 kg. Uskon, että pahvilaatikon painoksi tällä vaa'alla tulee 200 g. Täytyy kuitenkin yrittää punnita Sulo vaikka kantokopassaan, jotta saadaan tarkempi lukema. 

Sulo on iso poika. 

Vähän villasukista

ja muustakin

Sulo rakastaa villasukkia. On rakastanut niitä jo heti Naukulaan muutettuaan. 

Sulo 12.5.2014

Alkutaipaleellamme minun oli suorastaan mahdotonta liikkua villasukat jalassa. Nyt tilanne on hieman rauhoittunut. 

Viime viikolla vieraillessani Rauhan ja Ruskan luona, myös siellä osoitettiin rakkautta villasukkiani kohtaan. Rauha tuntui rakastavan myös kaulaliinaani, laukkuani ja kameraani. 

Paras kuva Rauhan rakkaudesta kaulahuiviani ja laukkuani kohtaan jäi tietenkin ottamatta. Samassa kasassa oli silloin myös kamera. Koratiassakin on aikanaan oltu varsin kiinnostuneita kamerastani. Juttua siitä löytyy täältä. 

Koska Rauha on tällä hetkellä varsin muhkeassa kunnossa, päätti Sulon Ruska-mummu leikittää minua. Huiskaleikki sai mummun viikset sojottamaan suoraan eteenpäin ja Ruska näytti tasapainotaituruutensa. 

En kyllä taida enää koskaan vierailla ilman villasukkiani missään. 

Oma yksiö

Sauna

Sulolla on oma yksiö, sauna. Parasta siellä on ikkuna ja kaksi kuljetuskoppaa. 

Avaan saunan ikkunan Sulolle aamulla. Kun menen sitä avaamaan, kipittää Sulo ikkunan alla olevaan pienempään koppaan odottamaan. 

Jos ikkuna on avoinna päiväuniaikaan asti, Sulo aloittaa unensa isommassa kuljetuskopassa. Siellä on lämmittävä pehmuste. Kun laitan ikkunan kiinni, Sulo siirtyy pienempään, ilman pehmusteita olevaan koppaan. 

Pienempi on Sulolle jo vähän ahdas, mutta siellä viihdytään silti. Ei koppa ainakaan huonoja muistoja ole Sulolle tuonut, vaikka sitä on käytetty silloin kun hain Sulon kotiin ja kaksi näyttelymatkaakin tällä on tehty. Pehmusteita pienemmässä ei sallita, ne pedataan sieltä aina pois. 

Vasta viime aikoina olen alkanut pelätä, että noista säleikön rakosista tulisi sisälle lintu. Rauha-tädin parvekkeelle kun oli tullut lintu lattialla olevasta vedenpoistoaukosta. Ehkä Sulo odottaa, että meillekin tulisi lintu? Tai peräti orava!