Kirjastossa kummittelee

Klonk, klonk, klonk

Naukulan kirjastossa kummittelee. SE on jälleen liikenteessä. Säännöllisin väliajoin kirjastosta kuuluu klonk, klonk, klonk, kun SE tiputtelee kirjoja hyllystä. Namukin ihan ihmettelee miten SE uskaltaa tulla Naukulaan. 

Epäilen, että SE osaa myös ottaa toisen hahmon ja muodon. Sillä eihän SE nyt meidän Sulo voi olla, vaikka kameraan jotain sen suuntaista ikkunan takaa ikuistuikin. 

Lisäksi Sulo joutui ihan demonstroimaan yhtenä aamuna miten SE niitä kirjoja tiputtelee. Sulo tiputti yhden, katsoi minua silmiin, tiputti toisen, katsoi silmiin ja taisi siinä demonstraatiossa ainakin viisi kirjaa tippua. Ilmeisesti Sulo on tässä taloudessa ainoa joka SEN on nähnyt? 

Alle viisikuukautiset

tytöt

Alle viisikuukautisilla punaisilla tytöillä on ihan oma tahtonsa. Yritin tosissani pitää Namua näyttelyssä tuomarin edessä kauniissa istuma-asennossa. En onnistunut. Tässä me olemme värin parhaan valinnassa. 

Kuva: Sami Jaala, muokkaus mamman oma. 

Odotellessa arvosteluun pääsyä,
meillä meni vielä näin hyvin.
Kiitos kuvasta Taru! 

Eilen ja tänään on taas harjoiteltu oikeaa asentoa, harjoitellaan joka päivä. Ehkä yli viisikuukautiset suostuvat jo istumaankin? Myös tuomarin luona. 

Onnea viisikuukautiset Pinkkitassun H-pennut 

Hillary, Hilda, Harvey ja Namu!

Koko komeus

Kuti kuti

Sulo rapsuttelee edelleen. Niiltäkin alueilta mihin rapsutus ei yllä, on karva muuttunut. Pentukarva on lähtenyt ja tilalla on ison pojan turkki. Leukaan on tullut hieman aknea, että kyllä ne hormoonit ovat jyllänneet ja Namun penturaksukupille on päästy luvattoman paljon. 

Mamman poika, ihana Sulo. Iso mies jo. 

Tehokaksikko

kotipuutarhurit

Kun lähes ainoa viherkasvi sai uudet mullat, oli sanomattakin selvää, että tehokaksikko oli paikalla. 

Ei taida olla sellaista kotityötä, johon kaksikko ei osallistuisi. Ruukussa on käyty mullanvaihdon jälkeen jo useasti. Kun se inspiraatio iskee, niin minkäs sille sitten voi. 

Ensiesiintyminen

PetExpo - Helsinki 11.4.2015

Kävimme eilen kissanäyttelyssä Namun kanssa. Vähän jännitti miten Namu näyttelyharrastuksensa ottaa, mutta ensimmäisen viiden minuutin aikana oli jo selvillä, että yksiössä viihdytään kyllä. 

Ensin ripustettiin verhot.
Lainaverot Täplätytöiltä. 

Sitten kurkittiin naapureihin. 

Sitten chillailtiin Täplätyttöjen Annin tekemässä hienossa uudessa pesässä.

Muistettiin keimailla myös yleisölle!

Kaiken tämän lisäksi Namu söi, joi, kävi vessassa, otti päiväunet, leikki, hiekoitti satiinipatjansa, kaatoi vesikipponsa ja teki hiekasta kuravelliä. Kävi näyttäytymässä tuomarille kesken päiväuniensa ja sai arvosteluseteliinsä maininnan: Hieman ujo tyttö! 

Värin parhaan valinnassa Namu jäi viimeiseksi. Eikä hävinnyt huonommillensa. Sitä paitsi, tässä tuomaroinnissa Namu päätti valita esittelyasennoksensa selällään makaamisen kun muut istuivat kauniisti esittelyasennossa. Sanoisinko, että minulla oli täysi työ pitää tämä pieni punainen tyttö hallinnassani tuomaripöydällä. Vaikka kotona onkin harjoiteltu, taidamme jatkaa harjoittelua ennen ensi lauantain Turun visiittiä. 

Kaikkinensa hieno päivä, tulos EX1 ja roimasti näyttelykokemusta lisää. 

Lisäksi näyttelyssä jaettiin Suomen Kissaliiton vuoden 2014 palkinnot. Huisin jännnittävää, sillä vuoden 2014 3. kategorian paras siitosnaaras oli Namun ja Sulon mummu Ruska eli Pinkkitassun Bette. Tähän kohtaan sanoisin, että mielestäni tuo sana siitosnaaras on jollainlailla hassu, sillä tulokseen vaikuttaa mm jälkeläisten menestys kissanäyttelyissä. Eli laatu ratkaisee, ei määrä. Ruskan kahdesta pentueesta näyttelyissä ovat käyneet ainakin Rauha (eli Namun äiti), Mesi (eli Sulon äiti), Minni ja Didi (Sulon täti ja setä) sekä Elli (Namun täti). Onnea paljon mummulan väelle ja kaikille sukulaisille! 

PetExposta ovat toistaiseksi kirjoittaneet Triolan ja Nilssonin Taru, amerikanbuldoggi Neron emäntä, sekä Ellan Keltsu.

Lennonjohto

Lennonjohto paikalla

Tai vaihtoehtoisesti Sulo opetti Namulle poseerausasentoja missikisoihin. 

Velipoika

Hartsa (Pinkkitassun Harvey)

Minä pääsin yhdessä Paulan kanssa tapaamaan Namun velipoikaa Hartsaa. Voin vannoa, että sanoin ainakin sata kertaa Hartsan olevan ihana. Varmasti myös höpöttää pölisin koko ajan, kuten aina innostuessani. Kuvista kaikki voivat sen todeta, Hartsa ON ihana. 

Paula nappas mut syliin. Tykkään kyllä. 

Tää on taas niin tätä.
Kamala höpötys ja klik, klik, klik vaan kuuluu. 

Hartsa osallistuu kaikkiin kodin askareisiin, tykkää vedestä ja on ihana, ihana, ihana kollipoika. 

PS: Namun näyttelydebyytti on tulevana lauantaina PetExpossa. Saa tulla moikkaamaan jos niille nurkille osuu.