Sulo on niin likainen, niin kovin likainen

Namu kyllä auttaa

Kesken päiväuniensa Namu havahtuu. Sulo on likainen! Pakko rynnätä apuun ja heti.

Apuaa

Viikonloppuna Sulon oli vaikea löytää sopivaa päiväunipaikkaa, kun minä hääräsin ja puuhasin. Vihdoin löytyi rauhaisa paikka tilapäissijoituksessa olevan tuolin ja kirjahyllyn välistä. Kunnes.... Namu keksi, että Sulo on likainen, niin kovin likainen. Ja jos ei mahdu nätisti viereen pesemään, niin ei se haittaa. Pesu on suoritettava vaikka vähän ahtaimmissakin olosuhteissa. 

Ensimmäinen

ikinä

Naukula on saanut bannerin!

Ihka ensimmäisen ikinä. 

Bannerin on tehnyt Kissankujeita-blogin Sonja. 

Hieman joutui tämä mamma miettimään miten se kauniisti blogiin laitetaan, mutta onnistui viimein. 

Kaunis kiitos Sonja hienosta bannerista! 

Jos vielä ette ole käyneet tutustumassa Kissankujeita-blogin sankareihin Jadeen, Hugoon ja Hugon Victor-poikaan, 

kannattaa käydä siellä. 

Upeita valokuvia ja valloittavia kissapersoonia. 

Nopea oppi

ja kynnet peffassa

Työtuolini on vanha neuvotteluhuoneen tuoli. Sellainen musta ja sen istuimessa on reikä. Sulo on oppinut jo aikapäivää sitten iskemään tassulla peffaani jos istun koneella liian kauan. Yleensä tämä taputtelu saa aikaan leikin, jossa Sulo istuu tuolilla ja minä työnnän reiästä Sulon metsästettäväksi jonkinlaista kissan lelua. 

Sattuipa sitten niin, että eräänä päivänä leikkiessämme, myös Namu liittyi joukkoon. 

Namu otti heti kiinni juonesta. Nyt minulla on sitten mahdollisuus saada kahdesta tassusta kun istun työtuolillani. Täällä on kyllä yhtä tärähtänyttä porukkaa kuin mitä kuvat kertovat. 

Sama paikka

Samat serkukset

Olen aikaisemminkin mietiskellyt, kuinka valokuvatessani saan Sulon ja Namun kokoeron häipymään tai muuten vaan vääristymään. Pienelläkin paikanmuutoksella ja asettautumisella kuvaan on suuri merkitys. Todisteita tulee tässä. 

Toukokuun lopussa ulkotarhan näköalapaikalla näytti tältä: 

Eilen siellä näytti tältä: 

Havaintoja: villiviinissä on lehtiä, näköalatorni on edelleen tukevasti pystyssä, paikat ovat samat, tarkennuksessa on edelleen opeteltavaa ja Namu on selvästi kutistunut! 

Leppoisaa lauantaita! 

Pelin loppu

Kysymys ja vastaus

Meillä lainassa oleva ja meiltä lainassa ollut pallopeli on kotiutunut, mutta vasta nyt se on uudelleen kasattu. Ilmeisesti Namun Hartsa-veli oli lähettänyt tosi hyvät peliohjeet pelin mukana. 

Leikittäiskö, Sulo?

Okei. Tää vois laittaa tän tassun tänne. 

Mut mun pitää vähän sihdata miten mä saisin sen pallon sulle. 

Nyt tuli, nyt tuli. 

Mä sihtaan kans. 

Ihan epistä, sä laitoit tassun eteen. Ei mul sit ollu mahiksii. 

Mut ei tää lannistu. 

Mut mistä Sulo tietää sit kun leikki on loppu?

Näytänkö?

No oisko nyt?
Höh. Se pallo jäi sun alle. 

Mammaaaa, Sulo ei koskaan leiki mun kaa. 

Mukavia pelihetkiä viikonloppuun! 

Herkkuja

ruokapöytään

On kaksi ruokaa ylitse muiden. Possun sydän ja naudan kieli. Sulo tykkää enemmän ensimmäisestä ja Namu jälkimmäisestä. Kummatkin pitävät molemmista niin paljon, että minä joudun välillä lukitsemaan itseni kylpyhuoneeseen annostellessani ruokia. 

Mä luulen, että Sulo sai parempaa. 

Kun annokset on tehty, ne yleensä tarjoillaan eri paikkaan, ihan siitä syystä, että Sulo haluaa niin. Molemmat syövät tyytyväisenä omista kipoistaan, kunnes Namu ryhtyy epäilemään Sulon eväiden olevan parempia. Namu siirtyy Sulon kipolle ja minä menen perässä Namun kipon kanssa. Ruokailu lopetellaan vierekkäin. Näin tapahtuu aina, myös muita ruokia syödessä. 

Paikanvaihto

änn-yy-tee-nyt

Ei katota kameraan, eihän?

Ei, mut vaihdetaan paikkaa, jookos?

Okei. 

Sun häntäs ei näy. 

Entä nyt?

No vähän, mut voidaan piilottaa molemmat ne hännät. 

Sellaisia performansseja täällä.