Painit peruttu

Painija kateissa

Naukulasta kantautuu ennenkuulumattomia uutisia. Lauantaipainit on peruttu toisen painijan kadottua. Järkytyksen määrää ei voi sanoin kuvailla. Painitatamilla ajoissa ollut punatabbytyttö on ihmeissään. Onko tämä sitä tasa-arvoa, kysyy Namu Naukula, 1 v. 

Toiselta taholta on kiirinyt tietoja kadonneen painijan villistä yöstä. Nimettömänä pysyttelevä taho kertoo aamuyön tunteina jatkuneesta villistä rämpytyksestä, verhojen raapimisesta sekä muusta paheksuttavasta käytöksestä. Onpa pieni pilkahdus kadonneesta nähty ruokapöydän tuolilla. Täydessä unessa oli, tuhahtaa öisen rämpytyksen kohteeksi joutunut nimettömänä pystyttelevä taho. 

Eikä ole edes aprillipäivä

Arvaa kuka? 

Piti odottaa aprillipäivään, mutten sitten millään malttanut. Kukakohan on kuvissa? 

Tiesitkö? Mä oon Hilda. Pinkkitassun Hilda. 

Oli aika hassua olla Hildalla kylässä. Ihan kuin olisi ollut Namulla. Paitsi että koti ei ollut Naukula. 

(Tuhrua tuli taas, kun ei jaksanut laittaa salamaa kiinni kameraan. Pakko kyllä parantaa tapani.) 

Keskustelu

Saunassa

Näille kahdelle kuvalle olisi ainkin kaksi vaihtoehtoista keskustelua. Jostain syystä en nyt pysty päättämään kumpi olisi parempi, joten julkaisen molemmat. 

Keskustelu nro 1: 

Sulo: "Eipä tarvii paljon miettiä kuka tänne nyt rymistelee tulla, rauhaa rikkomaan.
 Ja epäilemättä kamera on kadessä. Ei tarvii edes kattoo." 

Namu: "Joo, oikeessa oot serkkuseni. Tsekkasin. Mamma on." 

Keskustelu nro 2: 

Namu: "Tää ikkuna on jotenkin kutistunut."
Sulo: "Ai niinkö?"

Namu: "Mammaa, Sulo vihjailee että mulla olis peppu kasvanut!" 

Tiedä sitä sitten mitä siellä oikein keskusteltiin. Löytyykö vaihtoehtoja käydylle keskustelulle?


PS. Saunassa on keskusteltu ennenkin ja siellä viihdytään hyvin. 

Äidiltä tyttärelle

Sukuvika vai ominaisuus

No mitä se tytär siellä kyselee,
tietenkin tuollainen temppu osataan,
vastaa Rauha emo. 

Namu kysyy

Osaatko tän? 

Kysyn vaan, osaatko sä pistää sun kielen näin? 

Heh, heh, heh, mamma älä yritä enää, mä tikahdun nauruun!

Kotona taas

Loma ohi

Sulo ja Namu viettivät vajaan viikon mummulassa. Minä liityin seuraan eilen illalla ja tänä aamuna kotiuduimme. 

Namu oli laulellut rakkaudenkaipuutaan tiistaiaamusta alkaen. Kun minä saavuin paikalle, oli laulelu jo hiipumassa. Kaikki oli mennyt ihan yhtä hyvin kuin aikaisemminkin. Mitä nyt viime yönä sitten piti riehaantua ja kertoa minulle kuka sen kaapin paikan määrää. Tavaroita alkoi tippua, taulut menivät vinoon ja ryijy riippui aamulla seinällä vain yhden naulan varassa. 

Ikävä oli selkeästi ollut molemminpuolinen. 

Ripin rapin

Johtoja

Olenkohan joskus maininnut, että Namu nakertaa? 

Viikonloppuna istuin kaikessa rauhassa tekemässä töitä koneella, kun Namu keksi uuden kohteen. Ensin kuului rapinaa ja sitten tajusin mistä oli kyse. Namu oli hypännyt patterin päälle, hiipi sitä pitkin nurkkaa kohti. Kohde oli selvä! Johdot. 

Tällä kerralla minä olin nopeampi, eikä Namu ehtinyt toteuttaa aiettaan. 

*jupinaa, jupinaa*

Valitettavasti kuitenkin kissoilla on hyvä ja pitkä muisti, yrityksiä on nyt useampia. 

Nyt kaikki peukut pysytyy, että tämän kisan voittaisin minä!