Roolituksia

Naukulassa

Jos Naukula olisi näytelmä, voisivat roolitukset mennä esimerkiksi seuraavasti:

Namu Naukula: esiintyvä taiteilija tai tankotanssija, kuten Tassulinnasta todettiin.

Sulo Naukula: muriseva turvamies, sisimmissään hellä mammanpoika

Mamma: tuhiseva nuhanenä, jokapaikanhöylä ja muonittaja

Varaamme oikeuden muutoksiin roolituksessa. Epäilen kuitenkin, että mammasta ei tule murisevaa turvamiestä, vaikkei siitäkään nyt varma voi olla.

Anteeksi, hävitin laatikkonne

Telkkarilaatikko

Uuden telkkarin myötä tuli myös laatikko, iso ja kapea ja litistettynäkin varsin pidetty. Aikani sitä tuossa eteisenlattialla katselin ja sitten riitti, vein sen roskiin. 

Ihan liian aikaisin, jos serkuksilta kysytään. Siinä olisi vielä voinut mainiosti lepäillä, vastaanottaa rapsutuksia, tehdä kuperkeikkoja ja venytellä. Ei kai sitten auta muu kuin järjestää tänne korvaukseksi uusi laatikko. Onneksi niitä saa ilman uutta telkkariakin. 

Leppoisaa viikonloppua kaikille! 

Pelastava tolppa

Vain kaksi yritystä

Ei pitäisi kai sanoa, ei tuuletella, ei paljastaa strategiaansa. Mutta kerron silti, minä johdan. Uuden television päälle on vain kaksi hyppy-yritystä. Tolppa ja leikki ovat pelastaneet ja säästäneet uuden television. Minä johdan. 

Tai no, johdankohan sittenkään? Entä jos tämä oli kissojen strategia leikin lisäämiseksi?

Sympatiat menevät Simban kotiin, jossa televisio kesti vain neljä päivää. Sitten se kaatui. Simba on kaunis punatabby eurooppalainen, kuinkas muuten. 

Kuvassa mukana Simban ja emännän lisäksi tuomari ja tuomarioppilas viikonlopun kissanäyttelystä. Sekä viereisen pöydän tuomarin selkä. 

Onko oikea sävy?

Lakanassa

Vaihdoin lakanat. Namu tarkasti aluslakanan sävyn.

Sopii mainiosti pinkkitassuun.

Kananpalalle

poseerauksia

Millepä sitä mieluummin poseeraisi kuin kananpalalle?

Kameralle poseeraamisesta ei ole merkittävää etua kissalle, mutta kun mukaan ottaa kuivatun kananpalan niin asetelma on jo ihan toinen.

Rakkautta, rakkautta vaan

Paljon rakkautta

Namu rakastaa. Sulo ja minua, minua ja Suloa ja kun Namu rakastaa Namu tekee sen täysillä. Puskee, pyörii ja kurnuttaa, puree hellästi ja puskee. Puskee niin kovaa, että Sulo ja minä mennään välillä melkein kumoon kun Namu puskee. 

Namu rakastaa aamulla, illalla ja päivällä. Ihan aina. Nyt rakkaudenosoitukseen aamuisin on tullut mukaan uusi piirre, Namu hyppää sylini kautta viereiselle pyykkikorille silloin kun minä olen aamupissillä. Sitä ennen on purtu nilkkoja ja kantapäitä hellästi näykkimällä. Namu rakastaa niin paljon, että Sulo joutuu joskus laittamaan ison tassunsa Namun kaulan ympäri ja puremaan vähän korvasta tai kaulasta. Että vähän rauhoituisi rakkaudentunnustuksissaan. Vaan rakkaus on kyllä molemmin puolinen kaikkiin suuntiin. Rakkaus on ihana asia. Rakastakaa tekin. 

Uusia asioita

Uusia tapoja

Minä kävin eilen kaupassa. Ostin uuden television. Uuden television myötä harjoittelen uusia tapoja. Enää en katso televisiota sohvalta, sen sijaan istun keinutuolissa. Enää en puhu puhelimessa sohvalla, teen sen jossain muualla. Enää en syö sohvalla, teen sen ruokapöydän vieressä. Ehkä. 

Takaavatko uudet tavat sen, että Namu menettää mielenkiintonsa television päälle hyppimistä kohtaan? Ehkä. Eilen kyllä yritti kun silmä vähän vältti. Ei onnistunut. 

Tänään olen seurannut Namua ja Suloa tarkalla silmällä. Yrittänyt estää kaikki yritykset palvelemalla kaksikkoa erityisen hyvin. 

Olemme siis leikkineet, leikkineet, leikkineet ja siinä sivussa olen nähnyt ensimmäistä kertaa Australian MasterChefin uuden kauden jakson ja viimeisimmän jakson Pemberleyn kartanon viimeisistä vaiheista. Ei hullummin.