sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Ystäviä kylässä

ja palvelu pelaa

Lauantaina meillä oli ystäviä kylässä. Palvelu pelasi molemmin puolin. Sulo käytti hyväkseen Sailan ystävällistä ovenavauspalvelua. Teki tikusta asiaa ja kiehnäsi Sailan jaloissa ja hamuili tassuillansa ponnaria. Sulo on rakastunut. 


Namu puolestansa käytti hyväkseen Paulan asiantuntevaa silityspalvelua. Laatikossa, kuinkas muuten. Taisivatpa Namu ja Paula sopia treffitkin loppuviikoksi. Kun tämä mamma käy vielä töissä, niin Paula päivystää. 


Vastapalvelukseksi molemmat halusivat välttämättä tarkastaa riisipuuron laadun ja taisi pekonikin hiukan houkuttaa. Ettei vaan olisi ollut pilaantunutta. 




Sen vaan vielä sanon, etten oikein koskaan ole ymmärtänyt sitä sanontaa, että kissa pitäisi nostaa pöydälle. Meillä menevät sinne kyllä ihan itse. 

PS: FB:n puolella meillä on käynnissä pika-arvonta ensi viikonlopun Lemmikkimessuille. Käy tykkäämässä ja osallistu arvontaan! 

lauantai 5. marraskuuta 2016

Villejä öitä

raukeita päiviä

Leikin määrä on vakio? Kun toinen vähän rauhoittuu, toinen on aloittanut hurjat leikit. Tai kyllä Namukin vielä leikkii. Hengästyy vain nopeammin kuin ennen. Laskettuun aikaan on jäljellä viikko. 

Mamma, ei rämpytys ole leikki!

Sitä vaan, että katoitko mulle tänne ruokaa kans?


Raskaus on tuonut Namulle 1,26 kiloa lisää painoa. Namu painaa nyt 6,56 kg. Enemmän kuin Sulo (6,45 kg). Ruoka maistuu niin omalta kuin Sulonkin kupilta. Sulo antaa Namulle tilaa ja vähän väliä näen kaksikon päät yhdessä pohdiskelemassa tilannetta. Sulo myös nuolee Namua enemmän kuin ennen. 

Nyt kyllä jo vähän jännittää. 

tiistai 1. marraskuuta 2016

Herkullista belgialaista suklaata

ja surullinen historia (ei heikkohermoisille)

Keskiajalla Ypresin kaupungissa Belgiassa heitettiin kissoja alas kaupungin kellotornista. Tapa jatkui ilmeisesti aina vuoteen 1817. Wikipedian mukaan tälle kamalalle tavalle olisi ollut kaksi mahdollista syytä. Kissojen liittäminen noituuteen tai se, että kissoja oli tuotu torniin pitämään jyrsijät poissa tornissa säilytettävistä villoista ja kun villat olivat keväällä myyty, kissat muuttuivat tarpeettomiksi ja niitä tapettiin heittämällä alas kellotornista. 

Sittemmin tämän tavan ympärille on rakennettu tapahtuma, joka on ilmeisen suosittu. Kellotornista heitetään alas pehmoleluja ja ihmiset pukeutuvat kissoiksi, hiiriksi, noidiksi tai keskiaikaisiksi kyläläisiksi. 

Ja miten tämä kaikki liittyy Naukulaan? No siten, että sain uudelta belgialaiselta työkaveriltani erittäin hienoa suklaata. Belgialainen työkaverini myös kertoi, että järkyttävä tapa olisi loppunut siihen kun yksi kissa jäi henkiin. 



Suklaat säästän johonkin tärkeään tapahtumaan ja ne muistuttavat minua siitä, että kohta on rappujen kaiteenvälit suojattava, etteivät pennut pääse niistä vain putoamaan. Onneksi on vielä aikaa miettiä miten tämän hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla. 

Thank you for the chocolate Glenn! And say purrrrr to your noisy cat! 

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Postia maailmalta ja Pulu

Lontoosta ja Porvoossa

Sillä välin kun Sulo ja Namu lomailivat mummulassa, suomalaisessa pikkukaupungissa, oli heille tullut postia suuresta maailmasta. Ihan Lontoosta asti. 






Sulo ja Namu olivat ihan ihmeissään, ketkä olivat nuo lontoolaiset ystävät, Jock ja Ginger? Ja kuinka samankaltaisia ajatuksia heillä olikaan? Mamma hihitteli itsekseen ja höpötteli jotain tutusta käsialasta. Jotain toisesta mummulasta. 

I-h-a-n-a-t  k-o-r-t-i-t! 
Kiitos ja kehräys.

PS: Tämä on Friede sulle, tämä kuva. Pussss, sanoo Sulo.

Friede, mummu ei päästänyt mua lähemmäs,
vaikka sanoin sille käk,käk,käk.
Ei ole ihan täysin koulutettu vielä, en päässy hakee sulle pulua.
Pusk,
Sulosi

perjantai 28. lokakuuta 2016

Mummun herkkukaapilla

Minilomalla

Serkukset ovat olleet minilomalla. Pitkästä aikaa. Mummulassa, missäpä muualla. Kaksikko selvästi ilahtui kun tulin kotiuttamaan heitä. Sulo oli heti paras kaverini, mutta Namu näytti, että kyllä mummukin kelpaa. Lisäksi kertoivat uusista harrastuksistaan ja näyttivät herkkukaapin paikan. 

Aamu on todellakin aloitettava lehdenluvulla, paperilehden, toteaa Namu. 



Mä oon opettanu mummulle, että vesihana on avattava kun pyydän.
Mummu on tottelevainen. 

Mummu on koulutettu myös ruokkimaan noita puluja heti kun tulevat pyytämään.
Sopii meille.
(Toim. huom. fasaaneja, selpelkyyhkyjä ja puluja)
Sitten me ollaan opetettu mummulle ja enolle mihin meidän herkut on piilotettu. 






 Hyvä loma, vaan kyllä se aina vaan on oma maa mansikka. 

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Uusia ulottuvuuksia

Makuuhuoneessa

Muut makuuhuoneen tavarat, kuten kissojen pyörylätorni sekä valkoinen lipasto hakevat vielä paikkojaan. Epäilen nimittäin, että Sulo ei olekaan ensimmäisessä kuvassa taidenäyttelyssä vaan valitsemassa rämpytyksen kohdetta, kuten ystäväni minulle vihjasi. 






Pentupesänä tulee oleman pahvilaatikko, se on vielä tuunaamatta. Hitaasti hyvä tulee. 

tiistai 25. lokakuuta 2016

Päätös

Pentuhuoneesta

Ihminen, niin rajoittunut kuin onkin, joutuu joskus tekemään vaikeita päätöksiä. Niin kuin nyt senkin mistä tulee Namun pentuhuone. Vaihtoehtoja on kaksi, makuuhuone tai työhuone. 

Päädyin makuuhuoneeseen useammastakin syystä. Ensimmäinen syy oli se, että Namu viettää öitään kanssani makuuhuoneessa, toinen se, että Suloa ei siellä öisin näy. Yksi syistä oli myös se, että siellä on työhuonetta parempi valo valokuvausta ajatellen.  




Siispä tuumasta toimeen ja lauantaisen siivouksen yhteydessä siirsin sängyn nurkkaan, jotta lattialla tuli enemmän tilaa. Muuttunut järjestys aiheutti suurta hämmennystä, vaikka tavarat huoneessa pysyivätkin samoina. Namu ei nukkunut siellä yötä kanssani, mutta Sulo sen sijaan ravasi siellä yöllä ahkerasti. 

Aika näyttää oliko päätös oikea.