Tutustumiskäynnillä

Uudessa hoitopaikassa

Taannoisen työmatkani aikana kävi selväksi, että mummulan lisäksi olisi kerholaisten hyvä löytää myös toinen lomailupaikka. Onneksi asiantunteva ja kissaystävällinen lomailupaikka löytyi läheltä, tuttujen ihmisten luota. Jotta lomailu sujuisi tulevan matkani ajan mallikkaasti, ehdotti majapaikan emäntä, josko Sulon kanssa ehtisimme tutustumiskäynnille ennen varsinaista visiittiä. 

Totesimme Sulon kanssa idean kerrassaan loistavaksi ja lähdimme matkaan. Suurimman ongelman muodosti se, miten saisin oikean kissan kuljetusboksiin ja miten pääsisimme ovesta ulos kun punatabbytytötkin halusivat mukaan. Namu jonotti sekä boksiin, että myös ovesta ulos. 

No mennäänkö sit? Tuumii Namu

Pääsimme kuin pääsimmekin livahtamaan Sulon kanssa matkaan ihan kahdestaan. Perille päästyämme Sulo tuli ulos boksistaan heti, katsoi ympärilleen ja kävi boksissa uudelleen. Hieman ujosti lähti tutustumaan paikkoihin, mutta silti rohkeammin kuin odotin. Viivyimme vierailullamme kaksi tuntia ja sen aikana Sulo rentoutui, kävi puskemassa talouden emännän ja isännän voimallisesti ja pyörähti jopa selälleen. Sängyn alla tosin, mutta vatsa paljastettiin silti. 

Sulo voi sitten tutustuttaa Naukulan tytöt uuteen hoitopaikkaansa kun sen aika tulee. Se ei kuitenkaan ole vielä, ensin käydään näytelmissä Noomin kanssa ja sitten tehdään vielä töitäkin. Uskon kuitenkin, että tästä yhteisestä vierailusta oli iso apu. Sulo on kuitenkin tämän porukan ujoin. 

Hoitotädille kymmenen pistettä ja tassun kuva! Erinomainen idea tutustuttaa Sulo hoitopaikkaan niin, että minäkin olen mukana. 

Häirikkö

Kylässä taas

Eilen meillä kävi vieras, ei toivottu vieras. Vieras käy epäsäännöllisesn säännöllisesti, tämä oli nyt kolmas kerta. 

Ensimmäisen kerran havahduin vieraaseen omien FB-merkintöjeni mukaan vuonna 2016, sitten heinäkuun viimeisenä päivänä tänä vuonna ja eilen kolmannen kerran. 

Me tytöt olimme kaikessa rauhassa omissa puuhissamme, lukemassa ja torkkumassa kun Sulo aloitti sälekaihdinten rämpytyksen. Minä ihmettelin moista käytöstä ja painelin alakertaan tarkastamaan tilannetta. Vieras oli uhittelemassa oven takana. 

Kun kurkistelin kaihdinten välistä, kissa hyökkäsi oven lasia vasten minua kohti ja sähisi. Sitten se perääntyi ja lähti lätkimään. Agressiivista käytöstä. Sulo ei ollut moksiskaan, tytöt tulivat paikalle ihmettelemään vieraan mölinää, mutteivät nähneet vierasta. Tilanne ei vielä ole aiheuttanut täällä omien kissojen joukossa rähinää, mutta takaraivossani on koko ajan kuulemani luento kissan käyttäytimisestä ja siirretystä aggressiosta. 

Tilanne ei ole mukava. Pimeällä en enää oikein uskalla päästää kissoja tarhaan. Valoisan aikaan vahdin itse ulkoilua. Jos ja kun tarha jossain kohdin uusitaan, niin siihen on parasta laittaa kunnollinen sokkeli, sellainen kissankorkuinen, jotta suoraa näköyhteyttä ei syntyisi (vinkki Kermakupilta, kiitos!). 

En tiedä kenen tämä vapaasti ulkoileva kissa on, en tiedä mistä se tulee ja minne se menee. On Suloa isompi, joten epäilen kolliksi. Pantaa ei ole. 


Kuvat ovat heinäkuiselta vierailulta. 

Suru-uutinen

Suru-uutinen

Otamme osaa ystävämme suureen suruun, kyynelsilmin, sydän murtuneena. 

Mauno on lähtenyt paremmille hiirestysmaille. 

Ihana, persoonallinen, seurallinen, rakastettava Mauno.

  

Mauno 💔

Rankkaa puuhaa

Joulukorttikuvaukset

Joulukorttikuvaukset ovat alkaneet. Myöhemmin kuin koskaan. Olen luopunut haaveesta saada kuvaan kaikki kissat, tai edes kahta. Kunhan nyt saisin edes yhden kauniisti poseeraamaan. Vielä ei ole tärpännyt. 

Jos ei muu auta, täytyy turvautua tuttuun joulupukkiin. Ja vihonviimeinen vaihtoehto on kuvata pelkkä joulupukki. 

Punainen parisänky

ja valvova vanhempi sukulaismies

Välillä on niitä tilanteita, että Sulo juoksee kameraa karkuun vaikka hiljaa hiivin villasukissani kameran kanssa kuvaa ottamaan. Välillä taas on tilanteita, että havaitsen tilanteen, haen kameran ja otan useamman kuvan, eikä kuvaaminen häiritse Suloa laisinkaan. 

Olikohan tämä Sulostakin niin hieno tilanne, että sen sai mielellään ikuistaa? 

Noomi, eikun Namu eikun Noomi eiku..

sekä Sulo

Lauantaiaamuna ulkoiltiin parvekkeella, tarhaan ei ollut asiaa. Vesisade oli liikaa jopa tälle porukalle. 

Tässä Sulo ja Namu, eikun Noomi

Siis mä olen Namu.

Ja mä Noomi. 

Namun tytär. 

Ei saamari, se seuraa meitä.

Mä nyt vaan EN halua tänään kuviin. 

Miehet....

Meidät löytää Noomin kanssa Uudenmaan rotukissayhdistyksen järjestämästä kansainvälisestä kissanäyttelystä molempina päivinä 11. - 12.11.2017. Saa tulla moikkaamaan. Todennäköisemmin olen eurooppalaiskissayhdistyksen rotupöydässä töissä ja Noomi toivon mukaan lähellä myös. Toki voi olla ettemme aina ehdi seurustelemaan, kun pitää siellä tuomarinpöydälläkin käydä näyttäytymässä! Toivottavasti otan oikean kissan mukaan. 

Kissanäyttely järjestetään Helsingin Messukeskuksessa ja tarjolla on paljon mukavaa nähtävää ja koettavaa.  Löydät saman viikonlopun aikana Elman, kädentaidot, metsämessut sekä outletexpon, jokaiselle siis varmasti jotakin. 

Fanitusta

Louis Armstrong ja Ella Fiztgerald

Kun CD-soittimesta tulvii musiikkia, sunnuntai-illan hämyistä musiikkia, on Sulo-poika onnellinen. 

Ja kun Sulo on onnellinen, ovat kaikki perheen tytöt onnellisia.