Vaihtoehtoja

Kuvatekstille

Entäs jos se kuvateksti ei mennytkään niin kuin lauantaina kerroin? Entäs jos Noomin viesti olikin toinen. Vaihtoehtoja on. 

Ettet nyt olis taas vaan lihonnut, emoseni?

Joo-o, ihan totta. Olis sinne mahtunut vielä lisää seitä. 

Miten niin mä ja mun neljä sisarusta oltais mahduttu olemaan sun massussa?

Pikkasen tota irtokarvaa tossa, annapas kun otan pois. 

Vaihtoehtoja on varmasti vaikka kuinka ja paljon. Mitäs sinä luulet? 

Hei, mä oon Noomi

Noomi Naukula

Hei, 

Mä oon Noomi, Noomi Naukula. Mä asun täällä kotona mun äitin, äitin serkun ja meidän mamman kanssa. Mun kodin nimi on Naukula. Täällä mun kotona on ulkotarha, parveke, saunan ikkuna, mamman sänky ja olohuoneessa leikkikenttä. Ne on kaikki mun tärkeitä paikkoja. Ja sit meil on mikro. Se on tärkeä, siellä sulatetaan herkkuruokia, seitä, sydäntä ja kieltä. Mä tykkään niistä ja sit mä tykkään mun omista raksuista. Niistä ei tykkää kukaan muu. Ei ees mun äiti. 

Nää kaikki täällä on ihan mun tassun alla ja mä oon kohta ihan kuningatar. Mun äiti yrittää vielä hangotella vähän vastaan, mut kyllä se oikeesti tietää. 

Täten nimitän teidät kuningataräidiksi. 

Mä osaan käyttää tietokonetta ja käytän sitä aina kun mun mammakin. Oon siinä tosi hyvä. Mamma haluais välillä käyttää sitä tietokonetta yksinkin, mut ei se osais. Mä joudun niissä tietokonehommissa aina asettumaan mamman ja tietokoneen väliin, mamman ranteiden päälle. Siinä heittäydyn sit selälleni ja leivon mamman leukaa. Ettei nyt vaan tuplaleuka enää tosta kasvais. 

Mä oon kaunis, hurmaava ja älykäs. Vaikka mun viikset joskus kutittaakin mun mamman naamaa liian aikaisin aamulla, se on vaan sen mielipide. Nukkuis päivällä. Niin kuin kissat. 

Terkut teille kaikille! Me mennään nyt leikkimään huiskaleikkejä. 

~ Noomi Naukula ~

Vanha tuoli

vanha verho

Työhuoneessa, jossa myös bloggaan, on sellainen ikealainen harsokangasverho, jota joskus valoverhoiksi kutsuttiin. Reikäinen ja vanha. Täällä on myös pinottuna eksta tuoleja, jotka on peitetty matolla. Vanhahkolla matolla. Ei siis mitään uutta eikä ihmeellistä, paitsi kissan mieli. Tällä kerralla Sulon. 

Jos et sä soita?

Mä sinuun turhaan rakastuin, jos et sä soita.

En oo varma et nyt tajuun tätä juttuu,
mut Sulo tietää.
Kysykää siltä mitä mä täällä teen.
t. Noomi

Toisaalta en kyllä yhtään ihmettele sitä, että verhossa on reikiä. Sen verran kovaa kyytiä se välillä saa. Niin, eikä siis ole aikaisemmin kelvannut ei tuoli, eikä matto. Jotain tapahtui ja Sulo on nyt löytynyt tuosta tuolista useammin kuin kerran. 

Omia juttuja

Jokaisella

Meille on muodostunut omat hellittelyhetkemme, ihan jokaiselle. 

Namun kanssa pussailemme aamuin illoin. Namu hoitaa minua edelleen antaumuksellisesti ja kehrää minkä kerkeää. Tuntuu myös, että työpäivän jälkeen tai minkä tahansa pienenkin poissaoloni jälkeen Namulla on ollut eniten ikävä (kuten jo helmikuussa kerroin). Namu on söpö, ylipainoinen, mutta niin söpö. Villi ja leikkisä ja minä niin rakastan Namua. Ja Suloa ja Noomia myös. Tietenkin. Jostain syystä vain tuntuu, että Namu on saanut liian vähän palstatilaa. 

Joo, joo. Rakastan rakastan minäkin. 

Kyllä se vaan on ilo ja onni olla kissojen palvelija. 

Hei, hei pääsiäinen

Ensi vuoteen

Sinäkö olet se pääsiäinen?

Hei hei pääsiäinen, emme jää sinua kaipaamaan kovinkaan paljoa. Flunssa vei mamman voimat ja huiskanheilutus jäi kovin vajaavaiseksi. Sitä olisi pitänyt tulla lisää. Ilahduttavaa oli kuitenkin, että sairastuvalla oli hyvää ohjelmaa. You Tube kanavalta pystyi katsomaan Scandinavian Winner -kissanäyttelyn paneelia sunnuntaina. Noomia tosin sekin hieman harmitti, kun minun ja tietokoneen väliin oli vaikea päästä. Mamma kuitenkin nautti jännityksestä ja tirautti muutaman kyyneleen kun suomalainen kotikissa Kelmi sai sekä arvostetun DSM että myös Scandinavian Winner tittelin omassa luokassaan. 

Onnea Scandinavian Winner Kelmi, DSM ja Kelmin palvelija! 

Nyt tilanne on kuitenkin parantunut. Aivastelun ja yskimisen sijaan tämä mamma voi keskittyä niihin tärkeimpiin asioihin eli siis leikkimiseen ja palvelemiseen. 

Vitsiniekat

Ikäjärjestyksessä

Ennenkin ja nyt taas, olen vakuuttunut siitä, että kissoilla (ja muillakin eläimillä) on huumorintajua. Se on sellaista hienovaraista ja kissamaista. Niin kuin nyt esimerkiksi se, että Naukulat päättivät kaikki käväistä vanhassa tutussa pesässä. Vuoronperää, ikäjärjestyksessä. 

Valitettavasti kameran säädöt olivat taas mitä olivat ja kuvat ovat yhtä tuhrua. Mutta niin ne jostain syystä tuntuvat nykyään olevan aina.

Puhdas pöytäliina

pääsiäiseksi

Minä kärvistelen täällä ikävän flunssan kourissa ja mikä lie kuumehouruinen ajatus päähäni tullut kun ryhdyin silittämään ruokapöydälle puhdasta pöytäliinaa. Vaan ihan tarpeeseen tuli. Se lienee jopa parempi kuin lakananvaihto ja lattioiden luuttuaminen konsanaan. Vai mitä olette mieltä? 

Sulo meni tästä puhtaasta, vastasilitetystä pöytäliinasta ihan pyörälle päästään. En ehtinyt sitä edes pöydälle laittaa kun herra oli jo paikalla. Siinä sitten sukelleltiin huolella. Melkeinpä tämä ilo ja riemu saa tämän mamman tarttumaan silitysrautaan useamminkin. 

Niin, ja meillä kissat saavat olla pöydälläkin. Mieluiten kuitenkin silloin kun se ei ole ihmisten ruokailukäytössä.