Aurinkokiven hymytytöt

Kylässä

Kävin muutama aika sitten kyläilemässä Aurinkokiven Kissalassa tapaamassa Aurinkokiven kissalan järjestyksessään toista eurooppalaispentuetta. Alkuriehumisten ja palloratapelien jälkeen tytöt asettuivat kauniisti riviin. 

Vaikka se vakava paikka onkin olla pieni kissanpentu ja harjoitella isojen kissojen tapoja, on tämä pentue mielestäni silti nimeltään Hymytytöt. Kukaan ei varmasti ihmettele miksi. 

PS. Kaikki tytöt ovat jo löytäneet omat kotinsa. 

Kuivatun kanan ihme

Paras opettaja

Siis mikä toi on?

En kyllä yhtään nyt osaa sanoa.

Olipa hyvää kanaa. 

Saisinko lisää, kiitos?

Näin päin tää on parempi.

No nyt aukes. 

Mutta ilman kuivattua kanaa, en viitsi tänne tulla. 

Ruoka-automaatti

Ruoka-automaatti saapui Naukulaan

Reilu viikko sitten oli Naukulan postilaatikkoon tullut saapumisilmoitus. Odotettu paketti oli vihdoin täällä. Luonnollisesti sen saapuminen aiheutti kiinnostusta ja sisältö myös. 

Näin iso, siis mitä täällä on?

Ehkä jotain mulle?

Siis täh?
Nyt en ymmärrä.
Miten niin tää on mulle ja Pipsa-pipanalle, ihmettelee Noomi. 

No nyt alko jo huikoo,
pakko pistäytyä salaattibaarissa,
toteaa Namu Naukula. 

Sanoitko, että ruoka-automaatti? 

Sithän sen on pakko olla mulle!
Mä rrrrakastan ruokaa. 

Täällä on nyt käyty patterikaupoilla ja opeteltu automaatin käyttöä. Ei liene vaikea arvata kenen siruja siihen ei ole asennettu? 

Vieraanvaraisuutta

Naukulan tapaan

Mamma kävi työmatkalla ja oli poissa kaksi yötä. Siksi ajaksi saimme kotiin hoitajaksi ystävämme K:n. Ja koska halusimme osoittaa ystävämme tervetulleeksi, teimme hänelle pedin valmiiksi. Ja sepä vasta oli jännittävää se. 

Namun oli ehdottomasti päästävä möyrimään peittojen alle ja pienen riehan jälkeen asettui päälle nukkumaan. Epäilemättä yöt ovat saattaneet olla hoitajallemme hieman levottomia, eikä vähiten siksi, että kissatarhan katon toinen puoli romahti. 

Kiitos K hoivasta ja hoidosta ja lumitöistä! 💓

Viimeistä talvea

Ränsistyneessä tarhassa

Se on kyllä nyt niin, että meillä vietetään viimeistä talvea ränsistyneessä tarhassa. Sellaisessa, jonka verkkokatto on mennyttä ja joka natisee liitoksissaan. Kunhan nyt vielä kestäisi tuonne maalis- huhtikuun vaihteeseen. 

Tältä tarha näyttää nyt kun lumi on hajoittanut katon. 

Meillä on nimittäin viime sunnuntaina käynyt herrahenkilö katsomassa paikkaa mihin tarhan rakentaisi. Jännityksellä jäämme odottamaan. 

Vaan kyllä sinne vielä pitää päästä vaikka pakkanen paukkuu nurkissa. 

Kissanäyttelyssä

SUROK: Hämeenlinna 26.1.2019

Eilisaamuna starttasimme matkaan Noomin ja Pipsan kanssa aamuvarhain. Haimme kasvattajan ja kissan juna-asemalta ja suuntasimme autonnokan kohti Hämeenlinnaa. Siellä oli tämän vuoden ensimmäinen kissanäyttely, ensimmäinen Noomin näyttely pentujen jälkeen ja Pipsan ihka ensimmäinen. Noomi ei vielä ole täysin toipunut äitiydestään ja on edelleen hieman laihassa kunnossa. Otin hänet kuitenkin mukaan näyttämään mallia Pipsalle. Noomi kun on ollut näyttelyissä varsin leppoisa. 

Pienistä mustekaloista viritettiin turvaristikko,
ettei Noomi vain saisi päähänsä lähteä livohkaan. 

No miten kävi? Noomi oli ärhäkällä päällä ja Pipsa rento. Noomi sai sertin, vaikka hieman moitteita tuli turkin kunnosta. Lähinnä sen pituudesta. Kutsua tuomarin parhaan valintaan ei tullut ja se oli varsin hyvä se. Pipsa esiintyi mallikkaasti, vaikka tassuja olikin välillä enemmän kuin neljä. Hänet kutsuttiin takaisin tuomarin parhaan valintaan ja samaan aikaa kun minä yritin selvitä Noomin kanssa kunnialla arvosteluista, valittiin Pipsa ensimmäisessä näyttelyssään arvostelevan tuomarin kolmoskategorian parhaaksi pennuksi. Sepä vasta olikin jotain se! Hurjan hieno saavutus. Enkä minä nähnyt sitä. Nyyh.  

Loppukilpailussa meitä vastaan tuli toinen eurooppalaispentu. Reilun kuukauden vanhempi Feronian kissalan sinitabbypoika. Poika oli kaikintavoin komea ja ainakin Pipsaa kolme kertaa suurempi. Pipsan esitteli Kermakupin emäntä, joka toimi näyttelyssä assistenttina. Oli mukava jättää Pipsa osaaviin, tuttuihin käsiin. Kiitos 💓. Jännää oli ja vielä jännemmäksi tilanteen teki se, että poika lähti paneelissa hetkeksi omille teilleen. Hui! Onneksi karkumatka ei kuitenkaan kestänyt vajaata minuuttia kauempaa. Hurmuripoika vei kolmoskategorian parhaan pennun tittelin (BIS= Best in Show) tuomariäänin 2-0.  

Koska meillä meni niin hyvin, lähdemme hakemaan lisää kokemusta Pipsan kanssa Siuntiosta maaliskuussa ja sitten suuntaammekin suuremmille estraadeille, kun Suomen Turussa on huhtikuussa Scandinavian Winner -kisat. Pentuluokassa yhdestä nominoinnista paneeliin saa luvan osallistua. Noomi ei mukaan lähde, sillä seuraava serti olisi saatava ulkomailta. Scandinavian Winner -näyttely laskettaisiin ulkomaan näyttelyksi, mutta Noomilla ei meriitit sinne riitä, vaikka kerran sekin on ollut tuomarin paras. 

Sulo Naukula - viisi vuotta

Syntymäpäiväpoika

Sulo Naukula, eli ruskeatäplikäs Pinkkitassun Gilles (EUR n 24) juhlii tänään viisivuotissyntymäpäiviään. Sankari itse toteaa, että samallalailla nousee tassu kun aikaisemminkin ja lisää, että pomon asema on perheessä edelleen hänen tassunsa alla ja naiset tekevät niin kuin hän haluaa. Myös vieraat. Ja miehet. Tämän Sulo varmistaa yleensä jo heti ensimmäisen vierailun aikana, jonka tavoite onkin opettaa vieras avaamaan ikkuna ulkotarhaan silloin kun Sulo niin pyytää. Yleensä pyyntö suoritetaan jakkaralla istuen ja vierasta syvälle silmiin katsoen. Toimii, toteaa Sulo ja lupaa jatkaa samalla tavalla. 

Syntymäpäivän aamuna herkkutikut pysyivät vielä syntymäpäiväsankarin ulottumattomissa, mutta iltasella niiden kanssa on herkuteltu. Mukana syntymäpäiväjuhlissa ja kuivattujen kanapalojen jahdissa ovat kunnostautuneet Noomi ja Pipsa ja saihan niistä nauttia myös Namu. Sulon ensimmäinen punatabbyrakkaus. 

Juhlat jatkuvat laatikkoleikeillä ja päättynevät joskus ennen iltakymmentä nopeaan tarhaulkoiluun punatabby Namun seurassa. 

Paljon onnea, Sulo Naukula! 

5 vee.

Toivottaa kotiväki ja mummulan porukat. 

Ehkä myös joku muu.