Kirkasvalolamppuja

Kaksin kappalein

Jos ei aurinko paista, niin kirkasvalolamppuja tarvitaan. Hertalla niitä on kaksi. 

Tsekkaan vaan nopee noi blogipäivitykset ja

ryhdyn sit tekee sen siivoustarkastuksen. 

Pölyjä oli meidän mamma pyyhkivinään, 

mutta ei täältäkään ottanut. 

On vähän lintsannut siis

Ja ei, lamppu ei ehtinyt kaatua, vaikka kissabloggarin pitikin ensin ottaa kamera käteensä. 

Jojoilija

Laihdutuskuurille

Ai mitä puhuit laihdutuskuurista?

Siis mulle?! Eikö kuitenkin sulle, mamma. 

Olemme Namun kanssa erimieltä siitä kuka aloittaa laihdutuskuurin. Toisaalta, olisihan se reilumpaa jos meitä olisi kaksi. 

Kun tädit pussaa

Vettä korvassa

Sulo on sellainen naistenmies, että kaikki tädit yleensä pussaa. Ja mitä tekee Sulo? Teeskentelee, että pusut ovat niin märkiä, että menee vettä korvaan. 

Siihen ei sitten auta kuin rivakka pään ravistus ja joutuupa sitä joskus ihan tassunkin avukseen ottamaan. 

Kansalaiset - Medborgare

2020 Uuden vuoden puhe ja lupaukset

Haluamme toivottaa kaikille kissoille, koirille, ihmisille, hevosille, pupuille, rotille, niin, siis ihan kaikille, mitä parhainta vuotta 2020. Viime vuoden opit lisäämme reppuumme ja katsomme rohkeasti kohti tulevaa. 

Poikkeuksellisesti annamme myös lupauksia tulevalle vuodelle. 

Kuvat kertokoon. 

Jatkamme mamman nettiajan rajoittamista kotioloissa parhaaksi katsomillamme keinoin. 

Vaihtoehtoisesti voi vaikka istua koneen päälle. 

Etsimme uteliaina uusia paikkoja hengailla ja viettää aikaa. 

Joskus ilahdutamme mammaa käyttämällä niitä paikkoja, 

joita hän meille järjestää. 

Pidämme huolta, etteivät etätyöpäivät veny liian pitkiksi ja 

etsimme vaihtoehtoja muiden menojen karsimiseen. 

Pidämme mamman vahvasti tassun alla, 

tuollainen kahdeksan kiloa kissaa yleensä riittänee. 

Leikimme nätisti yhdessä koko perhe. 

Kansalaiset, medborgare, olkaa kissoiksi ja rakastakaa toisianne ja pitäkää huolta lemmikeistänne sekä ihmispalvelijoistanne. 

Toivovat Naukulan päälliköt, 

Sulo, Namu, Noomi ja Hertta Naukula (Pinkkitassujen sukua) 

sekä palvelijansa Mamma N. 

Lahja

Zetorin ja Ilonan Analta

Kuten blogistaniassa varmasti jo tiedetään, ovat Zetor ja Ilona muuttaneet uuteen yhteiseen kotiinsa ja Ana puolestansa omaan loppuelämänsä kotiin. Olin mukana muutoissa. Ilonalle ja Zetorille pakattiin heidän kaikki tärkeät tavaransa, kaikki mitkä suinkin vain uuteen kotiin saataisiin sijoiteltua. Mitä ilmeisemmin muutto ja sopeutuminen uuteen kotiin onkin sujunut mitä parhaiten. 

Ihan kaikki ei kissojen mukaan kuitenkaan lähtenyt. Tänne Naukulaan löysi tiensä kaksi pientä hiirtä ja Zetorin ja Ilonan, aikaisemmin Mustan ja Harmaan,  lähes tavaramerkiksi muodostunut raapimapuu. Anan itsensä tekemä ja virittelemä raapimapuu. 

Sulo tarkastaa puun ja toteaa sen mitä parhaimmaksi. 

Mummu, tääl on sulle terveisii.
Joltain Zetorilta.

Mummu *punastuu hieman* , no jos minä sitten tuun lukemaan ne 💓

Äippä, sulle tääl ei oo mitään. 

Varovasti nyt siellä, pikkuinen. 

Tää on hieno! 

Olemme erittäin kiitollisia tästä hienosta raapimapuusta. Se on klassikko! Sellaisen kissablogin, jota olemme seuranneet ensimmäisenä kissablogina koko blogistaniassa ja jonka hienoon ihmiseen Anaan olemme päässeet tutustumaan.

*ylätassut* Ana, oot ihan super! 

Noomin viesti maailmalle

Kerran emo aina emo

Mitä ilmeisemmin Noomi on sitä mieltä, että jos sitä pentuja kerran hankkii, niin sitten niistä on pidettävä huolta. Imetettäväkin, vaikka pentu olisi jo yli vuoden ja kolme kuukautta ja lähes emonsa kokoinen. 

Näitä helliä hetkiä on nyt ollut joulunaikoihin aamuin illoin ja aina sängyssäni. Perheonni kukoistaa. 

Joulun kiireet

Naukulassa

Naukulassa on ollut jouluna kova kiire. On täytynyt syödä, nukkua, ulkoilla ja puuhailla. Mainitsinko jo nukkumisen? Ja kiireen? Rappusiakin on täytynyt ravata kun jääkaappi ja kissanruuat ovat alakerrassa. Niin, ja ulkotarha. 

Onneksi täällä on vielä ollut virtaa jäljellä sen verran, että tassu on liikkunut iloisesti ylä- ja alakerran välillä.