Tietokoneaikani on varsin rajattua. Kun on tietokoneella, kissa ei voi olla sylissä.
Ja kun käsivarren tai käsivarsien päällä makaa sylinkipeä kissa, on vaan parempi siirtyä sohvalle tai sänkyyn pötköttämään. Noomi nyt kerta kaikkiaan tarvitsee vähintään sen 30 minuuttia syliaikaa päivässä.
Taas on pimitetty kissoilta tärkeää tietoa. Reittivalikoima tarhaan olisi suurempi kuin on annettu ymmärtää. Nyt ei tiedetä miten tästä tiedosta sitten toivutaan.
Mummu, mitä ihmettä? Tästäkin olisi siis kulku?
Niin on, Hertta-pieni, mutta ei tätä auki pidetä ja kun nyt katson tätä lasia, niin aika likaseksi jäi.
Kaikki käyttivät tätä kulkureittiä sen hetken kun ikkuna oli auki. Sen jälkeen siltä onkin sitten ahkerasti kurkisteltu sisään.
Anteeksi nyt, täällä olisi yksi ruskeatäplikäs tulossa sisään.
Niin höpsähtänyt minäkään en sentään ole, että tuota ikkunaa ryhtyisin avaamaan vaikka siltä kuinka sisään pyrittäisiin.
Tänä kesänä on saalistusonni ollut myötä. En tosin tiedä ketä on onnistanut vai keitä on onnistanut. Ensimmäiseksi havahduin siihen, että ulkotarhasta tuotiin sisälle päästäinen. Se pötkötteli sitten kuolleena olohuoneen matolla, kunnes ikävästi korjasin sen pois. Seuraavaksi sain sisälle myyrän (ehkä metsämyyrä?), valitettavasti se tarjoiltiin minulle elävänä. Aikanansa sitä sitten yhdessä jahdattiin ja sitten se katosi. Lieneekö tälläkin hetkellä vipeltävän ympäriinsä Naukulan väen nukkuessa? Hui.
Sori vaan likat, en usko, että saatte pitää totakaan.
Seuraavatkin kaksi oli sitten myyriä. Tai saattaa olla, että se kuolleena löytynyt oli se joka katosi. Ei voi tietää, eikä viikkosiivouksessa ole mitään löytynyt. Että ehkä niitä sittenkin oli kolme. Minun mielestäni tarpeeksi siinäkin.
Sukulaisia on aina mukava käydä tervehtimässä ja niinpä ei kauaa tarvinnut miettiä, kun kävi kutsu Hartsalle ja Hugolle. Hartsahan on Namun veli ja Hugo Hartsan poika. Hartsan mielestä kahvittelun olisi kyllä voinut jättää vähemmälle ja keskittyä enemmän ulkoiluun. Hugolle sopi molemmat yhtä lailla.
Ai, sä, no moi. Riittäiskö tää poseeraus tällä kertaa ja mentäis sitten vaikka ulos?
Voit sä sitä huiskaakin heilutella, viestii Hugo
Leikkituokion jälkeen Hartsa ilmoitti jälkikasvulleen, että nyt pitää hetki poseerata, sillä vasta sen jälkeen pääsisi ulos.
Älä nyt sitä huiskaa siinä katsele, katsele vaikka seesteisenä ikkunasta ulos, sanoo Hartsa.
Tiedättekö sen Sielun Veljien biisin missä lauletaan: Toiset on luotuja kulkemaan? Mitä siitä että valjaissa mamman kanssa.
Olipa mukava käydä tapaamassa näitä poikia perheineen!
Meillä on sellainen aktivointilelu, jossa saa vedettyä luukkuja auki ja luukkuihin saa laitettua jotain herkkuja tai raksuja tai sen sellaista. Aktivointilelu on ollut täällä jo edesmenneen Helmi Orvokin aikana, joten uusi hankinta se ei ole. Välillä se on piilossa ja välillä se otetaan käyttöön. Tällä hetkellä Sulo, Noomi ja Hertta hallitsevat pelin salat. Namu hallitsee toisella tavoin. Kävipä nimittäin niin, että kun täytin peliä Herttaa varten ja poistuin paikalta hetkeksi, niin pääsin takaisin tultuani todistamaan sitä, että Hertta availi luukkuja reippaasti ja Namu pisteli raksuja napaan ihan yhtä reippaasti, jollei peräti reippaammin.
Videolla Hertta ja Noomi ja taustalla jääkiekkoselostus. Eli jos ei sitä halua kuunnella, niin äänet sitten pois.
Yhteistyössä on voimaa.
(Video ladattu uudelleen Naukulan You -tube kanavalta kun ei ensimmäisellä yrittämällä kaikille näkynyt)
Huh, hellettä! Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, oli niin kuuma, että petasin itselleni suosiolla pedin alakertaan. Siellä on sentään vähän viileämpää kuin yläkerrassa, vaikka viileää ei toki ole missään. Luonnollisesti moinen kummastutti Naukulan kissaväestöä erittäin paljon.
Lämpötilan puolesta nukuin hyvin. Noomi nukkui jalkojeni päällä koko yön, Hertta osan aikaa. Namu kävi välillä istuskelemassa vieressä ja tuijotti minua herkeämättä. Sulo nousi takajaloilleen ja nuuhkutteli kasvojani. Totesivat ilmeisesti kuitenkin kaiken olevan hyvin, vaikka näin kummallisella tavalla käyttäydyinkin. Yläkerrassahan täällä nukkua pitäisi.