Haloo, Arttu, haloo

 Täällä soittaa mummu

Haloo, haloo, *mitenkäs tämä nyt menikään* onko Arttu pesukoneessa, vai menikö tämä nyt sinne pyykkikoriin talteen? Mummu täällä. Kuuluuko? *kuuntelee, ei vastausta* No jos minä sitten kerron siitä höpöydestä vähän? Sillä lailla se höpöys, että se niin kun on kaikissa meissä kissoissa ihan syntymälahjana. Kyllä se on noissa meidän palvelijoissakin, mutta niistä se aina välillä katoaa, eikä se niiden höpöys ole samanlaista kun meidän viisaampien, siis meidän jotka tiedetään mikä on elämän tarkoitus. Höpöys siirtyy sukupolvelta toiselle, mutta kyllä se meissäkin välillä vaihtelee. Toiset nyt vaan on höpsömpiä kuin toiset ja toiset sitten taas eivät ehdi, kun pitää joskus syödä ja nukkuakin. Mutta täällä se on mennyt niin, että höpsöys on vaan lisääntynyt. Niin kuin minä mummu se olen viisas mummu ja höpsöilen vaan ajoittain, päivittäin kyllä, mutta en niin usein kuin minun tyttäreni, sinun mummisi Noomi, Noomi on höpö. Ja sitten Noomi mummin tytär sinun äippäsi Hertta vasta höpö onkin. On vielä sellainen nuorikko ja höpöilee tuon tuosta ja sitten Hertan jälkikasvu, että sanoisin teitäkin sitten vielä höpsömmiksi. Ja jos nyt sitten vielä höpsöyden määritelmän tähän laittaisin, niin sitten sanoisin, että *tuut, tuut, tuut* No nytköhän se pyykkikori tuli täyteen, hämmästelee Namu. 

Pena ja Lissu

Kylässä 

Tänä kesänä olen päässyt käymään kaikkien Hertan poikien, eli Pinkkitassun U-pentueen, luona. Ensin kävin Artulla ja sitten Milolla. Ja viime sunnuntaina kävin Penan luona ihastelemassa Penan ja kämppiksensä Lissun yhteiseloa. Jokaiseen talouteen vein sohvan (ja sotkin lattiat kissanmintulla, mutta tästä ei puhuta. Hys hys.) Ensimmäisenä Lissu, pieni sinitiikeriprinsessa, tutustui siihen ja tykästyi kovin. Pena antoi neidin tutustua sohvaan herrasmiehen tavoin. 

Pena on lupsakka seuramies ja komea kuin mikä. Pena on iso raaminen äijä, jolla ei ole grammaakaan ylimääräistä. Osittain siitä varmasti pitää huolta pieni ja pippurinen Lissu, jonka kanssa painitaan hyvässä sovussa päivittäin. Niin, ja ne matot. Ne ovat oikeaoppisesti rullalla joka päivä, ihan niin kuin kissakodeissa kuuluukin. 

Kuka sä oot ja mitä sä tulit tänne möbleeraamaan. 
Vaik on tää kyl nyt aika hyvä, tää sohva. 

Mä tunnen ton tyypin, Lissu. 
Se on ihan ok. 

Ruoka-aika

Jälkkäri raksut. 

Ruoka oli Penan mielestä näin hyvää! 

Ruokailun jälkeen Pena suunnittelee kokeilevansa uutta sohvaa. 

Vaan Lissu on eri mieltä. 

Mitä mä nyt keksin?

Pyytäisinkö nätisti? Penaa...

Etkö usko?

No vaihdettaisko?

Jos sä saat tän punaisen pallon, niin mä voisin saada sohvan. 

Kerrassaan valloittava kaksikko, jotka sopuisasti hoitavat kaikki asiat. 

Kiitos, että sain vierailla Katja ja Mikko! 

Milo

Hertan poika, Pinkkitassun Urmas

Kesälomalla on hyvä tehdä päiväretkiä ja minnekäs muualle kuin kissaperheiden luo. Seuraavana esittelyvuorossa on Pinkkitassun Urmas eli Milo, Hertan poika. Kovasti on poika äitinsä näköinen, vaan koko on kyllä kunnon kollin. Milolla on kuulemma kovasti asiaa ja vierailunkin aikana hän selitti ummet ja lammet ja vielä vähän päälle. Milo on ystävällinen, reipas ja vallan mainio tapaus, aina siellä missä tapahtuu Milolla on myös paras kaveri, Nipsu. Nipsu on Pinkkitassun F-pentueesta. 

Hei, mä oon Milo ja tulin käymään täällä Naukulassa.

Osaan nää valokuvamallinhommat kans. 

Toisaalta voisin toimittaa uutisiakin, 
ihan niin kuin mun velipoika Arttu. 

Erinomainen hiiri, mun kasvattajasetä toi sen. 

Taidan syödä tän hännän eka.

Kuva: Roosa Kantola. 

Viimeisessä kuvassa Milo poseeraa Nipsun kanssa. Hämmästyttävän ihanaa, että nämä Pinkkitassun pojat olivat heti kavereita! Tapaamisia on ollut sekä Nipsun kotona, että mökillä ja niin vain on Milo toivotettu tervetulleeksi. 

Kiitos, että saimme vierailla Milon luona Roosa ja Emil! 

Eräänä kauniina päivänä

 Triolan täti ja Naukulan Mamma matkustivat

Eräänä kauniina sunnuntaipäivänä Triolan täti ja minä, Naukulan Mamma, lähdimme kesäretkelle. Polkaisin aamutuimaan pienen kulkuneuvoni liikkeelle ja kävin poimimassa tädin mukaan ja sitten me lähdimme. Matka sujui jouhevasti rupatellen, eikä eksytty kertaakaan. (Toki ajoin Triolan tienristeyksen ohi, mutta siitä ei puhuta)

Perillä meitä odottivat herrasmiehet Arttu (Hertan poika), Figo, sekä K ja tietenkin Henna. Kuvasaldoa luonnollisesti kertyi ja Arttu on jo vierailusta uutisetkin toimittanut. 

Ehkä huomaan teidät, ehkä en. 
Olisi vähän päivystettävää täällä tarhassakin, 
tuumaa Arttu. 

Arttu tutustuu sisustusinfluenser Nilssonin
mielenkiintoisiin sisustusvinkkeihin.  

Kissanminttu todettiin tuoreeksi. 

Puhuiko joku kissanmintusta? 

Ai tämäkö se nyt on sitten se uutisstudio?

Kyllä sillä lapsella on vilkas mielikuvitus, tuumii Figo. 

Vaan on se lapsi terve silloin kun se leikkii. 

Voishan sitä itsekin tässä vähän...

On tää aika hyvä majakin. 

Me syötiin hyvin, leikittiin, rakennettiin maja ja toiset toimittivat uutisiakin. Lisäksi meikämamma istui kissanminttukasaan ja oli tyytyväinen kun Arttu tuli viereen hengailemaan. Lisäksi vaikutti hyvinkin siltä, että Arttu muisti ainakin kamerani äänet ja vastasi niihin todella usein. Kaikkinensa ihana päivä. 

Kiitos Arttu, Figo, K, Henna ja Triolan täti! 

(Arttu on Hertan poika, Pinkkitassun U-pentueen Ursus. Ruskeatabby eurooppalainen eli EUR n 22, Figo on 13-vuotias Artun kämppis, sinitäplikäs Ocicat, diplomaattien diplomaatti)

Paljon onnea

 Arttu, Pena ja Milo

Paljon onnea Pinkkitassun U-pojille, jotka tänään, Hertan nimipäivänä, täyttävät kuusi kuukautta. 

Nimipäiväsankaritar Hertta

Ursus eli Arttu, Uuno eli Pena ja Urmas eli Milo vasemmalta oikealle.

Etualalla Urmas eli Milo, 
punatabby Uuno eli Pena
ja Ursus eli Arttu. 
Sekä Hertan jalat. 

Pena, Arttu ja Milo maitobaarissa. 

Milo, Pena ja Arttu. 

No nythän te jo tunnistattekin? 

Ikäväkseni täytyy myös todeta, että poikien syntymäkuukauden, toukokuun, kuvat eivät olleetkaan ulkoisella kovalevyasemalla. Nyyh. Täytyy etsiä niitä pilvestä ja mahdollisesti vielä yrittää käynnistää vanhaa konetta. 

Hyvää matkaa, pojat

Pinkkitassun U-pentue

Hertan pojat ovat nyt kaikki muuttaneet uusiin koteihinsa reilun 14-viikon ikäisinä. Viime torstaina kävimme vahvistusrokotuksilla ja eläinlääkäri tarkasti toistamiseen poikien kunnon. Koska kaikki näytti, kuului ja tuntui hyvältä, pojat olivat valmiita uusiin koteihinsa. 

Pena

Milo

Arttu

Pena muutti torstaina tätinsä, Hertan siskon, luo. Milo muutti lauantaina Turkuun ja Arttu tänään Figo-kissan kaveriksi keski-Suomeen. 

Me olemme nyt muutaman tunnin ajan totutelleet uuteen normaaliin. Aikalailla hiljaiseen elämään. Aihetta on kuitenkin epäillä, että kunnon torkkujen jälkeen täällä vedetään kunnon rallit. 

Sen vielä sanon, että olipahan kerrassaan ihanat pojat Hertalla! Niin, ja kutoset Noomilla ja punatabbyt Namulla. 

PS: Koska kuvia riittää, saatatte saada kuvia pojista aina silloin tällöin jatkossakin täällä Naukulan Kerhon -blogissa. 

Hiirikoulua

Jo neljännessä sukupolvessa

Ensimmäisen kerran tutustuin hiirikouluun Namun emon Rauhan toimesta. Namu piti myös hiirikoulua, Noomin piti pistää paremmaksi ja hän piti rottakoulua. Viimeisimmät viikot ovat olleet Hertalla äärimmäisen kiireisiä, sillä poikien koulu on alkanut. Mutta millainen koulu? 

Selvästi Hertan metodit ovat hieman erilaiset kuin aikaisemmilla sukupolvilla, joissa emot kantoivat vaan sitä yhtä ja samaa lelua , siis anteeksi, opetusvälinettä suussaan erikoisesti maukuen. Hertta aloitti hiirikoululla, siirtyi sen jälkeen oravakoulun kautta omenakouluun, palasi hiirikouluun. Sen jälkeen alkoi ravustuskausi ja ravustuskauden jälkeen Hertta aloitti sienestämisen. Sienestämisen jälkeen alkoi taas hiirestys ja ties mihin tässä vielä päästääkään. 

Opetusvälineistä löysin vain ravun ja sienen. 
Muut lienevät jossain opettajan tai oppilaiden säilöissä. 

Oppilaat ovat olleet hieman laiskoja. Välillä he eivät ole Hertan opetuksista välittäneet lainkaan vaan touhunneet omiaan. Viime aikoina on kyllä ollut havaittavissa, että yksi veljeksistä suostuu uhrautumaan koulutukseen, jotta toiset kaksi voivat jatkaa touhujaan. Kun yksi opiskelee, niin Hertta yleensä katsoo tätä joko pöydällä tai jossain muualla korkealla loikoille. 

Täältä lähtee maailmalle oppineita poikia. Pena lähtee 13.8 ja Arttu 16.8. Milon aika sovitaan pian. 

Kirje Artulle

Omasta kodistaan

Arttu on saanut jo hyvän aikaa sitten kirjeen tulevan kotinsa kissakaverilta, Figolta. Niin, siltä blogistaniasta tutulta Figolta. Koska asia on nyt Hennan, Figon ihmisen, taholta Instagramissa uutisoitu, voin minäkin tämän täällä kertoa. 

Olen lukenut kirjeen Artulle muutaman kerran, jotta viesti varmasti menee pienen kissanpojan päähän. Eikö kertaus ole tässäkin opintojen äiti? 

Tykkääköhän se Figo musta? 

Taaimmaisena Arttu, keskellä Milo ja etummaisena Pena. 

Ei ole enää montaa viikkoa siihen, kun pikkupojat muuttavat. Maanantaina tuli 12 viikkoa täyteen ja Kissaliiton uusi luovutusikähän on 14 viikkoa. Täällä menee vähän yli, koska poikien täytyy saada vielä vahvistusrokotus ja sopia luovutusaika kasvattajan kanssa. 

Ihmelääke

Madotukseen

Pinkkitassun pojat ja muut täällä syntyneet ja kasvaneet pennut on madotettu kolmen ja kuuden viikon ikäisinä Mirrixillä ja yhdeksän ja nyt 12 viikon ikäisinä Axilurilla. Mirrixin antaminen pienille on ollut helppoa (kunhan saa suun vaan auki) ja tahnan työntäminen kitalakeen sujuu hyvin. Emon kanssa toki hieman hankalampaa kun Mirrixiä joutuu kuitenkin laittamaan isommalle kissalle aikalailla. 

Axilurin kanssa on ollut hieman haasteellisempaa. Ensin saa tarkkaan laskeskella kuinka paljon kukin sitä tarvitsee ja sitten sopivan määrän antaminen on ollut haasteellisempaa kuin pillerin antaminen isoimmille. Edellisten pentujen aikaan sain neuvon liottaa Axiluria veteen ja antaa ruiskulla. Se toimi suhteellisen hyvin. Edellisen madotuksen aikaan keksin ihan huippujutun ja vielä ihan itse! 

Edelleen liuotan Axilurin veteen ja pilleristä (tai nyt jo kahdesta) tahnan, jonka jaan painon mukaan Hertalle ja pojille. Sen jälkeen liotan sen uudelleen veteen ja sekoitan herkkumaitoon! Ja kas, kaikki hoitavat lautasensa putipuhtaiksi ihan itse. 

Yllä olevassa videossa pojat ovat jo herkkunsa saaneet ja Hertta näyttää miten homma hoidetaan. Suurin ongelma onkin nyt ollut se, miten saan valmistettua annokset kaikille niin ettei kukaan saa enempää kuin tarvis. 

Poseerausta, pojat

Ryhmäkuvia

Kuvien ottamisessa kissoista on haasteita, puhumattakaan ryhmäkuvista. Tästä triosta ryhmäkuvia on kyllä saanut, mutta laatu ei aina vastaa odotuksia tai toiveita. Ja sitten kun on tarkkoja kuvia, niin sitten...

Äiti, miksi sinulla on niin isot korvat?
En tiedä, teidän mekastuksenne kuulisi kyllä pienemmilläkin. 

Virnistelijä Arttu, poseeraaja Pena ja helikopterikorva Milo. 

Mutta hei, hauskaa on silti! Onnistumisen pakkoa kun ei ole ja näistäkin kuvista aistii tunnelman. 

Milo ja osa Penaa

Arttu ja Penan häntä

Kuvien ottamisessa on hyvä käyttää apuvälineenä vaikka huiskaa. Silloin tosin saattaa olla toisenlaisia haasteita. Pinkkitassun kasvattajan olkapäällä Milo ja kuvattavana Pena. Tämä mamma heilutteli huiskaa helpottaakseen kuvausta.