Vieraita

Naukulassa

Eilen oli toinen järjestämäni bloggaritapaaminen Korkeasaaressa. Sitä varten saimme vieraita vähän kauempaa, Maxin ja Pepsin emäntä kävi tervehtimässä Suloa lauantaina ja Cheri Autuaasta Olosta sunnuntaina. 

Sulo suhtautui vieraisiin hyvin ja toivotti kissatädit tervetulleeksi myös Naukulaan. Parempia vieraita ei olekaan, kuin kissoja ihailevat ihmiset. Sulo tykkää, vaikka helteet vähän pistävätkin nukuttamaan. 

Korkeasaaren kuviani pääsee katsomaan Muistikirja-blogissani. 

Kiitos vieraille, että kävitte myös Naukulassa! 

Blogihaaste

Just Kittying -blogista

Kiitos haasteesta! 

Tämän haasteen säännöt ovat seuraavat: 

♥ Kerro, keneltä sait haasteen
♥ Ensimmäinen kuva on tärkeä kuva tai pieni kollaasi blogistasi

♥ Haasta ne, jotka mainitset haasteessa

Yleistä: 

Koska perustit blogisi: Naukula sai alkunsa tammikuun 6. päivänä 2009. 

Mistä blogin nimi tulee: Kun matkasin veljeni kyydissä kissojen kanssa, kuului kuljetuskopista aina aikamoista naukumista, lähinnä Wilman toimesta. Tokaisin sitten kerran, että täältä tämä Naukulan kerho taas tulee. 

Mikä on nimimerkkisi tarina: Naukula tulee blogin nimestä ja siihen sitten vain lisäsin perään mamman. Äidinäitini muistoksi. Hän oli kaikille mamma. 

Arkisto: 

Näytä joku vanhoista bannereistasi: Minä en ole bannereita harrastanut, joten sellaisia ei ole. 

Viimeisin kommentti, joka sai sinut hymyilemään: Kaikki kommentit saavat minut yleensä hymyilemään. Pieni tervehdys kommentin muodossa saa hyvälle tuulelle. 

Muutama kuva sinusta eri vuosilta: Vanhempia kuvia näkee Muistikirja-blogistani, osallistuin siellä kahdesti valokuvahaasteeseen. 

Minä, eilen. 

Postaus, josta olet erityisen ylpeä: No huh! Postauksia on vuosien varrelta sen verran runsaasti, etten kyllä niitä muista läheskään kaikkia. Esimerkiksi peilailukuva toukokuulta 2012 on kiva, mutta en siitä nyt varsinaisesti ylpeä ole. Helmi vaan tuntuu kovasti nauttivan peilailusta ja on ehkä ylpeä omasta ulkomuodostaan. 

Postaus, joka oli kuukauden suosituin: Se löytyy nykyään aina oikealta sivupalkista. Nyt suosituin on vierailuni Mesin ja Puolun luo. 

Postaus, jonka haluat kaikkien näkevän: Enpä nyt tätäkään oikein osaa valita, kun en muista kaikkia, enkä niitä jaksa lähteä käymään läpi. Ehkä tämä uuden vuoden postaus ja sen ohjeet toimivat edelleen. 

Sekalaista: 

Oletko tehnyt teemaviikkoa? En. 

Onko sinulla yhteistyökumppaneita? Ei. 

Oletko ikinä ollut blogitapahtumassa: En vielä. Nyt olen itse järjestämässä retkeä Korkeasaareen.  Lähdetkö mukaan? (EDIT: Bloggareita olen kyllä aikaisemminkin tavannut kotoani, kissanäyttelyissä ja toisten bloggareiden kotona)

Tilastot: 

Kävijämäärät ja rekisteröityneet lukijat löytyvät myös oikeasta sivupalkista ja Facebookissa meistä tykkää 83. 

Lukuluettelo: 

Blogi, jonka postauksia odotat eniten: Odotan kaikkien postauksia! Ei voi mainita vain yhtä. 

Blogi, joka on luettelon ensimmäinen tai viimeinen: Listaus päivittyy postaus ajankohtien mukaan, eli elää omaa elämäänsä. 

Blogi, johon liityit lukijaksi viimeiseksi: En muista, epäilen vahvasti, että oli kissablogi. 

Kuvia: 

Näytä kolme tärkeää kuvaa blogistasi. 

Siinä olikin sitten haastetta kerrakseen! Kiitos, Me Like ja sinä, joka jaksoit lukea tämän loppuun! 

Bloggariretki?

Korkeasaareen

Kävin sunnuntaina Korkeasaaressa ja Muistikirja-blogini puolella Pepi esitti bloggaritapaamisen järjestämistä siellä. 

Jos olet kiinnostunut, käväise kommentoimassa Muistikirja-blogissani tai lähetä minulle viestiä Naukulankerhon sähköpostiosoitteeseen (osoite löytyy oikeasta sivupalkista). 

Katsotaan löytyykö kiinnostuneita! Olisiko tässä ideaa? Mitäs sanot?

"Kääk, mä en pääse mukaan! 

Mulla on sinne porttikielto, sanoo mamma."

Kukoista ja peleistä

Ja vähän vielä Korkeasaaresta

Kun eilinen postaus oli tehty, päätti Wilmakin sitten ryhtyä tositoimiin.

Helmi sai pelata aamulla, imuroinnin jälkeen.

Kun kirjoitin Korkeasaaresta, unohdin kertoa, että siellä on ihana, uusi (ainakaan minä en ole nähnyt) kanala. Varsin viehättävän pihan olivat aikaiseksi saaneet. Jos joku siellä käy, niin etsikääpä tämä paikka!

Tästä taisi tulla uusi lempipaikka Kissalaakson ja Karhulinnan lisäksi!

Kuin kaksi marjaa?

Korkeasaaressa ja Naukulassa

Leijonanpoikanen vai kotikissa?

Minä kyllä pidän lapsista, mutta en silti taida mennä toiste Korkeasaareen heinäkuussa. Liika on liikaa. Ja jos nyt ihan totta puhutaan, niin kovempi ääni niistä vanhemmista lähti. Enemmän vanhemmat minua tönivät, astuivat varpaille ja ajoivat vaunuilla päin. Aika vaikeaa tuntuu olevan siihen suuntaan katsominen mihin kävelee. Tämä kyllä pätee myös kaupoissa. Oletteko huomanneet? Aika moni katsoo ihan muualle kuin kulkusuuntaansa.

Kauppatorin lokit lienevät myös varsin eksoottisia eläimiä turisteille, mutta pakkoko niitä on syöttää? Odottelin pommia päähäni Korkeasaaren venettä odotellessa, mutta onneksi sen täysosuman sai vasta varpunen Korkeasaaressa. Oli vähän pienempi läjä.

Kaikesta huolimatta, päivä oli onnistunut!

Papukaijamerkki Ellalle

It's raining cats & dogs

Ella tiesi vastauksen eiliseen kysymykseeni ja kommentoi asiasta Saaripalstalla (http://saaripalsta.blogspot.com/).

Tässä vielä selitys tässäkin foorumissa. Karmaiseva sanonta "It's raining cats and dogs" on siis saanut alkunsa niistä ajoista kun katuviemäröinnin "toinen pää" oli avoinna ja johti minne lie ojiin ja jokiin. Rankkasateen tullen kulkukoirat ja -kissat menivät suojaan viemäristöön. Kun sade oli tarpeeksi rankka, eivät sitten raukat ehtineet ajoissa pelastautua ja hukkuivat viemäreiden täyttyessä. Kun sadevesi valui viemäreistä niihin ojiin ja jokiin, tuli mukana hukkuneita kulkukoiria ja -kissoja. Nyyh :(

PS. Papukaijamerkki ei nyt ole kummoinen. Kuvaamista haittasi hiukan Korkeasaaren lintuhäkin edessä oleva pleksi. Huom! Tämä lintupari ilahtui poikasestaan niin, että hellyydenpuuskassansa ovat nyppineet pikkuisen melkein kaljuksi :) Tässäkin kuvassa hoivataan <3

Kävelyllä

Korkeasaaressa

Mamma ulkoilutti tänään itseään Korkeasaaressa. Jostain syystä se on yksi Mamman lempipaikoista Helsingissä. Tänään tosin vierailu ajoittui hieman väärään aikaan, sillä ruoka-aika oli jo ohi. Kissanomistajathan tietävät mitä sen jälkeen tehdään.

Lisää kävelyä kaupungilla ja limuterassilla Ystävän kanssa. Piti rohkaistua käymään Rajalassa. Sitä piti ihan harjoitellakin: "Päivää, mul on tällainen kamera ja haluaisin nyt siihen jotain uutta kivaa."

"Jaahas, tätäks tää nyt taas on?"

 Uusi linssi, vanha linssilude.

Hieman Helmiä suurempia

Ja Naukulalaisia nälkäisempiä

Tänään oli jälleen pakko päästä Korkeasaareen! Edellisen vierailuni aikanahan iso osa kissoista oli odottelemassa perheenlisäystä ja nyt sitten riittikin hulinaa leijonilla, ilveksillä, metsäkissoilla... Ainakin.

Korkeasaaressa

Karhuja, karhuja, karhuja

Eilen vietin sen pakollisen lomapäivän Korkeasaaressa! Kissalaaksossa ei tänä vuonna tapahtunut juuri mitään. Naaraat kuulemma ovat onnekkaan vuoden jälkeen sisätiloissa odottelemassa jälkikasvua ja tulevat ulos vasta keskikesän jälkeen. Tänä vuonna parastansa antoivat taas Karhut. Niillä vasta riemua olikin.

Minua jäi kuitenkin koko reissusta eniten mietityttämään äiti, joka sanoi noin 4-5 v lapselleen:"Mee hyppimään siihen riikinkukon eteen, josko se sit pelästyis ja nousis ylös." Tämä sanottiin vielä varmuudeksi kahdesti. Mitäköhän äiti olisi sanonut jos olisin huutanut hänen korvaansa vaikkä PÖÖÖÖÖ!!! Olisikohan pelästynyt ja vaikka hypännyt ilmaan? Kyllähän nyt eläintarhassa täytyy yksi hyppivä ihminen olla? Käsittämätöntä käytöstä ja kasvatusta!

PS. Ja taas on ikkunanavaaja kateissa.... Viime vuonnahan sain jo uuden naapureilta.... Kuka niitä syö??!!