Ystävä

Naapurissa

Meidän naapurissa asuu 11-vuotias saksanpaimenkoira. Hänestä on tullut meidän ystävä. Kun hän käy pihalla, kääntyy hän kuulemma ensin häntää heiluttaen meidän aidan puoleen. Tällä kerralla koiraystävää ei näkynyt. 

Viime kesänä naapurit olivat todistamassa tilannetta, että ruskeat kissantassut olivat hyvän viisi senttimetriä aidanrakosesta naapurin puolella ja 

koira haisteli tassuja häntä heiluen. 

Koska Sulon miehekkäät tassut eivät aidanraosta mahdu, jäi jäljelle vain yksi mahdollinen eli Hertta. Mitä ilmeisemmin Hertan mielestä se oli hyvä idea tehdä tuttavuutta niin. 

Tule apuun, Hertta

Pian pian

Kukaan ei varmasti halua saada naapurikyttääjän mainetta? No niin, ei Namukaan. 

Tule apuun, Hertta!

Tatadadaa, täällä ollaan!

Kaikkien mummujen sankari, Hertta sirkuskissa. 

Pystyitkö hämäämään kaikkia, Hertta, pystyitkö?

Tunnen kesän tuoksun nenässäni, 

ja ehkä pienen tuoksahduksen naapurin saksanpaimenkoiraa.

Eipä tarvitse miettiä koska ulkoillaan samaan aikaan kun naapurin hoitokoira. 

Ulkoilua

Lauantain pakkasissa

Pienellä pakkasella on mukava ulkoilla. Joko koko perheen kesken tai sitten reippaasti yksin. 

Kermakupin emännän kanssa tilkitsimme syksyn pimeinä iltoina pääsyn Naukulan takapihalle väliaikaisella kevyellä aitavirityksellä. Hyvin on toistaiseksi toiminut. Vierasta kissaa ei ole näkynyt Naukulan kissatarhan ulkopuolella uhittelemassa. Erään ruskeatäplikkään pojan korvien asennosta ja eleistä päätellen aita on epäreilu ratkaisu, sillä se estää myös komeita ruskeatäplikkäitä kissoja poistumasta patioalueelta. 

Ja kerrottakoon vielä, että tällä kerralla tytöt eivät säikähtäneet Sulon ulkoilua puutarhan puolella, kuten edellisellä kerralla.