Lepää rauhassa, Noki-Noora

06.2012 - 19.8.2026

Naukulan sviitin kuningatar on poistunut keskuudestamme 19.8.2026. Hän sai kotieutanasian tutun kissaklinikan eläinlääkärin avustamana. Omat mielikuvat rauhaisasta lähdöstä eivät toteutuneet, pieni sisukas villikissa sai hänessä vallan ja minä sain muistoksi haavoja, eläinlääkärimme onneksi ei. 

Viimeisinä kuukausina Noki-Nooralle tuli vatsavaivoja. Yritin niitä taltuttaa kaikin mahdollisin keinoin, sellaisin keinoin ja lääkkein, mitkä hän itse olisi nauttinut ruokansa yhteydessä. Yksi toi helpotusta hetkeksi, muut kolme kokeilua eivät toimineet, niihin ruokiin Noki-Noora ei koskenutkaan. Eutanasian jälkeen vein maalliset jäännökset Ruokavirastolle avaukseen. Niistä ehkä selviää enemmän, ehkä ei. Tuhkat tulevat kotiin ja aikanaan ne ripotellaan Noki-Nooran synnyinseudulle, sieltä mistä hän pääsi turvaan. 

Lepää rauhassa, Noki-Noora, pieni taistelijamme, rakas pieni herkuttelija. 

Mitä kuuluu?

Noki-Noora

Noki-Nooralle kuuluu hyvää. Ruoka maistuu, päivittäiset herkkuhetket ovat taattuja, nykyään hän myös kutsuu meitä, lähinnä Noomia ja Herttaa, höpsöttelemään kanssaan, verkko-ovet toiselle puolelle toki. 

Pientä pahennusta on herättänyt talvi. Parvekkeelle ei olla menty enää pitkiin aikoihin. Lieneekö syynä ensimmäisen ikävuoden talvi, jolloin hän asusteli ulkosalla emonsa kanssa? Vaikka Naukulassa on lämmin, kyllä ikkunoista silti hohkaa jonkin verran kylmyyttä. Siispä kesäpesästä on siirrytty nokosille talvipesään. 

Kesäpesä. 

Talvipesä. 

Talvipesän vällyt hän petaa itse. Jos minä yritän niitä suoristella, on ne takuuvarmasti pedattu uutteen uskoon mahdollisimman pian. Kyllähän nyt kissa parhaiten tietää nämä petausasiatkin. 

Päivittäinen leikkihetki kuuluu asiaan. Tällä kerralla hän oli valikoinut lelukseen tuollaisen rotan. Ja tietenkin hiekottaminen talvisäällä kuuluu asiaan, kuten kuvasta näkyy. 

Pieniä vatsavaivoja on  ollut ja niitä on yritetty setviä toistaiseksi kotikonstein ruokavaliolla ja ruuan sekaan murskatulla lääkkeellä. 

Vihdoinkin välähti

 Mammalla siis

Huomio, koko kissayleisö! 

Voinen kertoa teille, hyvä kissayhteisö, että ihmisten oppimiskyky säilyy koko niiden elämän ajan. Välttämättä yksinkertaisemmatkaan asiat eivät mene heti tajuntaan, vaan heille on annettava aikaa. Ihmisille siis. 

Täällä Naukulaksi kutsutussa paikassa on eilen tapahtunut suuri oivallus. Ihminen on ymmärtänyt, että lyhyin reitti kesähuoneeni pehmustetulle, suojaisammalle paikalle on reitti ikkunan kautta. Ihan niin kuin sviittini ulkopuolellakin asuvat kissat. Hekin kulkevat kesätarhaansa mieluiten ikkunan kautta. Paitsi se kirjavin höpsö, sehän nyt pyytää ulos mistä vaan. 

Levollisuutta siis, ihminen oppii. Välillä turhan hitaasti, mutta oppii silti. 

Rauhaa, rakkautta ja terveisin, 

Noki-Noora, 

jonka kuvitteellisia 13-vuotispäiviä tänään vietetään 

Pieni seikkailijatar

Kun toiset nukkuvat

Kun toiset nukkuvat omissa huoneissaan, suljen ovet hiljaa ja avaan yhden. Pieni seikkailijatar tietää jo ensimmäisen oven sulkemisesta mitä on tulossa. Rohkeasti hän lähtee tutkimusmatkalleen ja kun on tarpeeksi kokenut, nuuhkinut ja ihmetellyt, palaa omaan sviittiinsä. 

Silloin suljen hänen ovensa ja avaan muiden ovet. 

Näin meillä vältytään suuremmilta ongelmilta ja mahdollisilta kissatappeluilta. 

Oma koti on kaikille paras, mutta kannattaa aina avartaa näkökulmiaan ja tutustua joskus vähän vieraampiinkin paikkoihin. Eikä aina tarvitse lähteä kovin kauaskaan. 

Avustajakissat

tai viralliset valvojat

On selvää, että Noomin ja Hertan avustuksella Noki-Noora on oppinut paljon Naukulan elämästä. Sulo ja Namu eivät ole olleet yhtä kiinnostuneita tästä  opetustehtävästä. Ehkä ovat saaneet aikanaan tarpeeksi Namun, Noomin ja Hertan pentujen opetuksesta ja jättäneet nykyiset tehtävät Noomin ja Hertan harteille. Tasapuolisuuden vuoksi. 

Mitä ilmeisemmin sanattomassa viestinnässä on kerrottu, että olen ihan ok. Tilanne on nimittäin edennyt jo siihen pisteeseen, että saan silitellä ja rapsutella Noki-Nooraa vaikka kuvan kaksikko vetelisi sikeitä. Toki minun täytyy edelleen istua tuossa samassa paikassa verkko-oven lähellä. Muualla Noksun sviitissä olen edelleen hieman epäilyttävä tapaus. 

Noki-Noorakin on opettanut puolestansa jotain. Ennen joka päiväisiä yhteisiä herkkuhetkiä Noomi ja Hertta eivät perustaneet pätkääkään herkkutikuista, vaan niin ovat mielensä muuttaneet. 

Vaan ovatko Noomi ja Hertta avustajakissoja vai virallisia valvojia? 

Ruska ja Rauha ja Noki-Noora

Kylässä

Kävin sukuloimassa Sulon ja Namun mummun Ruskan (Pinkkitassun Bette, kilpikonnatabby) sekä Ruskan tyttären, Namun emon Rauhan (Pinkkitassun Edina, cremetäplikäs) luona. Meillä oli yhtä mukavaa kun aina. 

Leikittiin, syötiin ja muisteltiin menneitä, sitä aikaa kun Rauha sai Pinkkitassun H-pennut (eli Namun ja sisaruksensa) ja kaikkia muita kissoja ja pentueita, jotka ovat tiellemme osuneet ja tietysti myös Noki-Nooraa. Ruskan ja Rauhan emäntä Paula, liittyy tarinaan tiiviisti. Jos et tunne tarinaa, on se julkaistu täällä aikaisemmin ja pääset lukemaan kirjoituksen linkistä. 

Ruska-mummu

On vetreä mummu. 

Rauha, Namun emo. 

Ja tässä taannoin sain muutaman nuoruuskuvan Noki-Noorasta ja nyt sain kuvaajan luvan julkaista ne. Alla siis Noki-Noora, ennen kuin hänet loukutettiin. 

Pieni Noki-Noora aterioi Mustaksi-Miinaksi kutsutun emonsa kanssa. 

Silmäpeliä Paulan kanssa. Ikä n 1 v. 
Kesältä 2013.

Noki-Noora kirmaili keikistellen puuhun. 

Tässä Noki-Noora 2014 - 2015 vaihteessa kun hänellä oli pennut. 
Kuva: Katinhännän kasvattajan

On mukava muistella menneitä ja vierailla sukulaisten luona. 

Kiitos taas vieraanvaraisuudesta! 

Vielä tarkenee

Ainakin hetken

Aamun rutiinit ovat meillä selvät. Ensin ruokitaan kissat, sitten avataan ovi parvekkeelle ja siivotaan vessat. Noki-Nooralla niitä on kolme. Niistä yksi on selvä suosikki, toista käytetään satunnaisesti ja kolmas on käyttämätön. 

Parvekkeella kelpaa aurinkoisinä päivinä paistatella ja kun oven voi sulkea Noki-Noora ilmaisee sen selkeästi naukumalla. Kuuluvalla komentoäänellä. Kuuluva komentoääni on käytössä myös silloin, kun herkkutikkujakelu on ajankohtaista. Mitä ilmeisemmin hän tuntee kellon. 

Päivään kuuluu nykyään myös toinen tärkeä hetki, silloin vain rapsutellaan sylissä seisovaa Noki-Nooraa. Viralliset valvojat ovat paikalla silloinkin ja minä tietysti istun lattialla oven vieressä. Se on minun paikkani. 

Aurinkopedille kulku on raapimatolpan kautta. Sen päällä on hyvä hetken istua mietiskelemässä. 

Noki-Nooran kuulumisia

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa olisi varmasti hyvä kertoa myös Noki-Nooran kuulumisia. 

Kärsivällisyysharjoitteluni jatkuu, vaan on meillä taas vähän edistyttykin. Nykyään saatan saada Noki-Nooran rapsuteltavakseni jo ihan ilman herkkutikkujakin. Toki se edelleen edellyttää, että istun tutussa paikassa, sviitin puolella verkko-ovea. Viralliset valvojat, Noomi ja Hertta, auttavat myös, mutta onpa Noki-Noora pyörähdellyt iloisesti jo ilman heidänkin läsnäoloaan. 

Ei taida tuo rouva antaa periksi. 

Lisäksi Noki-Noora puskee otsaani, nuolee minua ja käy sylissäni säännöllisesti. Hänen sviittiinsä on tullut uusi pieni raapimapuu. Se löytyi alennuksesta kun siitä puuttui osa. Meille se on silti oikein sopiva ja Noksu tykkää makoilla portaillakin. 

Kaiken tämän lisäksi Noki-Noora on ryhtynyt komentamaan minua. Lähinnä ilmoittaa kovaäänisesti koska olisi saatava herkkuja ja toki hän kertoo myös, koska menee potalle. Sille isommalle hädälle. 

Leppoisaa viikonloppua, muistakaa tehdä sitä mistä pidätte! 

Itse pedattu

Talvikolo

Naukulan sisälämpötila on kohtuullinen talvellakin. Ei vedä ikkunoista, ei ovista. Vaan kun kovimmat pakkaset olivat, kävi Noki-Noora petaamassa itsellensä oman pesäkolonsa mieluisaksi. 

Kun ulkona keli on plussan puolella, ei pesäkolo ole käytössä. Se lienee sitten talvikolo. 

Herkut sen sijaan maistuvat oli keli millainen tahansa. Nykyään tarjoilua ryhdytään vaatimaan etätyöpäivinäni jo hyvissä ajoin. Yleensä herkut nautitaan kuitenkin vasta työpäivän jälkeen. 

Vähän vauhtia nyt, rouva! 
Ei tässä jouda koko iltaa seisoskelemaan. 

Herkkuhetken viralliset valvojat katsovat tarkasti kun sviitissä paijataan, pusketaan ja höpötellään. Joskus tuntuu jopa siltä, että ne herkut eivät enää olisikaan se pääasia, vaan se rapsuttelu ja paijaaminen. Jos silmäkulmassa on vähän rähmää, niin senkin saan jo poistaa. 

Tällä hetkellä turkki on hieman sähköinen, mutta varmasti kevät tuo muutoksen siihenkin. Kun vain ilmat lämpiäisivät niin, että parvekkeella tarkenisi ja sinne paistaisi aurinko. Sitä odotellessa Noki-Noora tyhjentää lelukoppansa päivittäin lempilelua etsiskellen. Välillä kelpaa joku ja toisina päivinä sitten joku toinen. Parasta kuitenkin kun saa sen itse tonkia kopasta esille. 

Uusinta uutta on myös se, että teemme välillä pääpuskuja, niin että Noki-Noora seisoo sylissäni. Välillä herkkutikut ovat niin hyviä, että Noki-Noora joutuu seisomaan sylissäni takatassuillaan ja pitämään etutassua rinnuksillani. Lienee ottanut mallia virallisilta valvojilta. 

Kun vastaanotto loppuu

Noki-Nooran kuulumisia

Elämä Noki-Nooran kanssa kulkee tuttuja ratojaan. Ja mitä enemmän päivät muistuttavat toisiaan, sen parempi se hänen mielestään on. Välillä toimintani todellakin pöyristyttää pientä mustasavurouvaa. Vai mitä sanotte seuraavista epäilyttävistä asioista: 

• tämän ihmisen ääni on erilainen (marraskuun lopun flunssa)
• tämä ihminen yskii (kuten yllä)
• tämä ihminen laskee herkkutikkupaperin vasemmalla kädellä alas kun yleensä se on tehty oikealla kädellä (kerran kävi tällainen vahinko)
• tämä ihminen laittoi pienen jakkaran keskelle huonetta (yritin ottaa herkkutikkuhetkestä videota missä omat kasvot eivät näy)
• tämä ihminen on pyytänyt toisia ihmisiä jakelemaan herkkutikkuja väärään aikaan (olen varma, että Noki-Noora tuntee kellon) 
• tämä ihminen on yrittänyt leudompina talvipäivinä tarjoilla ulkoiluhetkeä lasitetulla parvekkeella (vaikka tietää, että Noki-Nooran pakkasraja on + 10 C)
• Ns. nosta kissaa harjoituksista Noki-Noora ei vielä ole ihan varma (tällä yritän harjoitella sitä, jos joudun nostamaan Noksun kuljetuskoppaan eläinlääkärikäyntiä varten)

Kun yllä olevan kaltaisia epäilyttäviä tapahtumia tulee esiin, Noki-Noora marssii päättäväisenä häntä alhaalla valkoisen ison tuolin ja patterin väliseen turvakoloon. Silloin tietää, että vastaanotto on tällä kertaa loppu. 

Yllä mainittujen epäkohtien lisäksi, on täällä myös paljon hyväksyttäviä asioita: 

• molemmin käsin rapsuttelu ennen herkkutikkuhetkeä aiheuttaa paljon hyrinää ja hyvää oloa
• rähmän saa ottaa jo pois silmäkulmasta (ennen herkkutikkujakelua tietenkin)
• herkkutikkuhetken aluksi tulee Noki-Noora syliini ja melkein jo pusketaan päät yhteen
• Naukulan retkillä Noki-Noora tulee reippaasti tutustumaan myös siihen huoneeseen missä minä olen
• Noomin mäkätyksestä ei enää oikein välitetä, eikä Hertan satunnaiset taputtelut häiritse kuin ajoittain

Edelleenkin minä olen se tämän talouden outolintu, enkä missään tapauksessa ole luotettava paitsi kun istun sviitin ovenpielessä herkkutikut käsissäni. 

Noki-Noora asustelee sviitissään ja seikkailee muualla Naukulassa ajoittain. Tämä tilanne tyydyttää tällä hetkellä kaikkia enemmän kuin hyvin. Mahdollisen eläinlääkärikäynnin vuoksi Noki-Nooran sviitti on ainoa paikka mistä minulla on edes teoreettinen mahdollisuus saada hänet kuljetuskoppaan. Ensi kesänä tulee hänelle 13-vuotta täyteen, joten mistään ihan juniorista ei ole kyse. Iän vuoksi olen myös yrittänyt rakennella hänen huoneensa sillä tavalla, että korkeisiin paikkoihin pääsee eri tasoisten korokkeiden avulla. Hän voi päättää mikä milloinkin hänelle sopii.  

Kaikenlaisia testejä

Ihmiskokeita

Vastustamme eläinkokeita. Olemme kuitenkin ryhtyneet tekemään ihmiskokeita Naukulan ystävien suosiollisella avustuksella. 

Ensimmäiseksi koeihmiseksi suostui Täplätyttöjen Anni. Anni meni Noki-Nooran sviittiin, nojasi oikeaan kohtaan seinää, piti jalkansa oikein ja rapisutteli herkkutikkuja. Koe suoritettiin onnistuneesti ja Noki-Noora meni Annin syliin herkkujansa hakemaan. 

Luonnollisesti ihmiskokeen tekijä, Noki-Noora, katsoi Annia syvälle silmiin, luki ajatukset ja totesi Annin kelpo ihmiseksi. Viralliset valvojat seurasivat tätä ensimmäistä ihmiskoetta erittäin kiinnostuneina ja totesivat kokeen täyttävän kaikki siltä vaaditut kriteerit. 

Tänä viikonloppuna Naukulaan uskaltautui mamman niiskuttelusta huolimatta Saaripalstan Saila.  Oli aika suorittaa Ihmiskoe toistamiseen. Testaajana itseoikeutetusti Noki-Noora. Viralliset valvojat olivat samat kuin ensimmäisessä ihmiskokeessa, jotta voimme varmistautua koetulosten tasalaatuisuudesta. 

Tämä toinenkin ihmiskoe sujui mallikkaasti, vaikka hetkeen mahtui myös hitusen hämmentävä osio. Söikö Saaripalstan Saila todellakin meidän herkkutikkua, ihmettelivät niin Noki-Noora kuin viralliset valvojat. 

Näissä ihmiskokeissa ei vahingoitettu ihmisiä, päin vastoin, uskomme vakaasti, että koetilanne toi iloa myös ystäviemme päiviin. 

Seuraava harjoitus

Sviitissä

Nyt kun Noki-Noora tulee syliini päivittäin ja tänään jopa söi herkkutikkua kaikilla neljällä tassullaan sylissäni seisten, olen miettinyt mitä seuraavaksi yritän. 

Ai niinkö?
No, katsotaan nyt. 

Mielessä on ollut herkkujen syöminen muuallakin kuin vain siinä verkko-oven läheisyydessä ja pieniä harjoituksia jo tehtiinkin. Päädyin sitten kuitenkin siihen, että silitän häntä molemmilla käsilläni kyljistä. Tällä yritän harjoitella sitä, jos joskus joudun ottamaan hänet kiinni ja laittamaan kuljetusboksiin. 

Ei kannata kuitenkaan pidättää hengitystä tämän suhteen. Kuten muissakin asioissa, täällä edetään pienen pienin kissan askelin. 

Kaksi vuotta kotona

Noki-Noora

Tänään on kaksi vuotta siitä, kun Noki-Noora tuli kotiin ja siinä riitti ihmeteltävää. 

Aluksi laitoin näköesteen, jotta talouteen tullut vieras kissa ei aiheuttaisi siirrettyä aggressiota ja rikkoisi talouden omien kissojen välejä. Lisäksi oli tarkoitus antaa Noki-Nooralle rauha tutustua uuteen ympäristöön. Tämä onnistui niin ja näin, mutta mitään ongelmia ei koitunut. 

Kaikkea on kokeiltu ja tilanne on muuttunut huomattavasti tästä lähtöpisteestä. 

Yllä olevissa kuvissa Noki-Nooran ilme kertoo, että luottamusta meidän välillä ei vielä ole. Tästä lähti sinnikäs tutustuminen puolin ja toisin. Olisinko ryhtynyt tähän, jos olisin tiennyt kuinka kauan aikaa tutustuminen vie? Ehkä. Siitä voidaan olla yhtä varmoja, että tämä on ollut todella palkitsevaa. Noki-Noora elelee edelleen sviitissään ja lämpimillä säillä hänellä on käytössänsä myös lasitettu parveke. Kun asteet laskevat nollan tienoille, hän ei halua parvekkeelle. Lieneekö ensimmäisen elinvuotensa traumoja. 

Noki-Noora ei vielä annan minun lähestyä itseään. Kaikki silittely ja paijailu tapahtuu kun istun lattialla. Eli jos tulisi tarve eläinlääkäriin, olisi minun mahdotonta saada häntä kuljetusboksiin. Mutta kyllä tämä tästä, pikku hiljaa, Noki-Nooran määräämässä tahdissa. Kyllä täällä koko ajan kuitenkin tapahtuu, enkä ole antanut periksi, enkä anna. 

Luokattoman huono kuva taas, 
mutta kertonee kuitenkin tarinansa. 

Tässä tahtojen taistelussa voittaja on ihan varmasti herkkutikkukauppa. Niitä on nimittäin kulunut. 

Noki-Noora

Sylikissa

Noki-Noora muutti Naukulaan 9-vuoden kypsässä iässä 18.8.2021. Koska kyseessä on luonnosta noin yksivuotiaana loukutettu kissa, ei häntä ole sosiaalistettu 2 - 7 viikon ikäisenä. Tuo on se ikä, jolloin se on helpointa. Täällä sosiaalistamista on tehty kärsivällisesti ja pitkään, melkein kaksi vuotta. Ei Noki-Noora edelleenkään ihan kesy ole, joten harjoitukset jatkuvat. 

Aikaisemmin tällä viikolla Noki-Noora astui etutassuillaan syliini. 

Tänään on kuitenkin tärkeä päivä, sillä Noki-Noora astui kaikilla neljällä tassulla syliini. Höyhenenkevyt Noki-Noora. Herkkutikuilla on osansa asiassa.