Kesän merkki

 Ruohotuppoja tarhassa

Ostan Namulle säännöllisesti vehnänorasta myös talviaikaan. Satunnaisesti siitä nauttii myös Hertta. Namu syö kauniisti korsien päästä, Hertalla on hieman toisenlainen tyyli. Kieltämättä tämä tyyli kuvastaa Hertan luonnetta muutenkin. 

Karhulle laitoimme raikasta vettä kun Hertta oli ystävällisesti asiasta huomauttanut. 

Namu ei tällä kerralla osallistunut esittelyyn. Hän katsoi parhaimmaksi viettää sohva-aikaa. Minäkin saatan jossain kohdin sohvalle heittäytyä, sillä tänään minulla on vapaapäivä. 

Rohkeasti vaan, Pekka

Vehnänorasta

Haukkaat nyt siitä vaan ihan rohkeasti, Pekka. Mummu näyttää mallia.
Puhdistat sitten kielesikin samalla. 

Olemme hieman huolissamme, vehnänorasta on ollut ajoittain aika heikosti saatavilla. Ehkä nyt ei ole sen paras sesonki tai sitten innostus vehnänoraaseen on vähentynyt ihmisten kesken. Namu Naukula ei nimittäin ainakaan osoita kyllästymistä tuotteeseen. 

Syökää salaattia

Syökää salaattia

Paitsi, että kissa on lihansyöjä. Täällä nautitaan porsaan sydämiä, porsaan kieltä, seitä ja kanaa. Possun osat menevät pakkasen kautta, kana keitettynä ja sei sellaisenaan. Lisäksi täällä syödään (vähenevässä määrin) viljattomia raksuja sekä erinäisiä muita teollisia märkäruokia. 

Vaan kyllä täällä salaattiakin syödään, pääsääntöisesti Namu nauttii ennen ateriaansa vehnänorasta. 

Eikö täällä saa edes kieltään puhdistaa rauhassa?

Kukaan muu ei täällä vehnänoraasta pidä, mutta Namu rakastaa. Siispä sitä pitää lähes tulkoon aina olla tarjolla. 

Minä syön nyt persiljaa

Mummulassa

No ei syö, mummu ja pappa on valjastettu ostamaan Namulle vehnänorasta ja Sulo ymmärsi ottaa omat herkkutikkunsa mukaan. 

Reissunainen

matkallansa

Kevät on nyt virallisesti avattu. Vaikka tulisi pakkasta ja taivaalta räntää tai pieniä miehiä, kevät on silti nyt avattu. 

Ensimmäinen ulkoilu oli sunnuntaina, kuten Myrsky ja Minna yhdessä kommentissaan ennustivat. Maanantain retki kuvin, olkaa hyvät! 

"Tulkaa mukaan! 

Mä näytän teille jotain kivaa."

"Arvaatteko jo minne mennään?" 

"Kohde näkyvissä!"

"Tää on mun ruohotuppo." 

"Maistetaans jo vähän." 

"Ja sitten kotiin ku mamma sano nonih. 

Sitte me aina mennään." 

"Tuutkos jo sieltä?" 

Vaikka välillä vähän voi muistia epäilläkin, ruohotuppo ei ainakaan ole unohtunut. 

Villirucola

Ei kelvannut

Luin vehnänoraspostauksen kommenteista, että toiset kissat syövät talvella villirucolaa. Näin tekevät ainakin Myrtti sekä Molleyn kissat. Minä  olin tästä kovin hämmästynyt, sillä villirucolahan on aika voimakas. Mutta toisaalta Myrttihän myös kasvattaa chilejä, joten ei kai minun nyt niin kummissani pitäisi olla. 

Ostin siis Naukulaan purkin villirucolaa. 

Siinä kävi sitten niin, että Helmi tuli paikalle yhden valokuvanoton ajaksi ja poistui sitten paikalta vähin äänin. Ei kelvannut. 

Kommunikointia

Syksyisessä maisemassa

Aika: Syksy
Paikka: Naukulan syksyinen takapiha
Pääosassa: Helmi Orvokki Naukula
Sivuosassa: Mamma N
Vuorosanat: Äh ja no niin

Tarina saa alkunsa kun on aika mennä ruohotupolle. Helmi Orvokki sanoo jo ovella: "Äh." Mamma ymmärtää viestin, pukee kengät jalkaansa, heittää takin niskaan. Ovi avautuu ja sitten mennään. Ilma on kirpeä, talvi on selvästi tulossa ja pihavaahtera luopunut lopuistakin lehdistään. Reitti on tuttu ja niin myös päämäärä. Ruohotuppo. Sekin valmistautuu jo lepokauteen, eikä siitä oikein ole enää syötäväksi. 

Kun on aika palata takaisin, sanoo mamma: "No niin." Helmi pyörähtää tupolla ja ryhtyy matkaamaan kotia päin. Siellä he sitten elelivät onnellisena tämänkin päivän. Sen pituinen se. 

Syysretki

heinätupolle

Meidän elämä on niin jännittävää. Tänä aamunakin tehtiin syysretki. Heinätupolle. Hieman oli Helmin ihmeteltävä myös lehtien paljoutta.

"Oho."

"Tääl on mamma ihan sekasta!"

"Ruokarauhaa, kiitos!"

Eipä tuossa heinätupossa enää niin paljoa syötävää ole, mutta pääasia tuntuu olevan, että sen luo pääsee. 

Korvike

Heinätupolle

Heinätuppo alkaa olla huonossa kuosissa. Sen lisäksi aamuisin on ollut märkää jos ei peräti sadetta. Siispä yritän kiltisti keksiä Helmille korvikkeen. 

"Mamma, mikä toi on?" 

Nyt mukaan kaupasta tarttui vehnänoras. Se aiheuttaa kehräystä, muttei sitä juurikaan maistella. Eipä kyllä heinätuppoakaan enää maisteltu ole, pääasia, että sen luo pääsee. 

Arvoitus

Mutta minne menee Helmi? 

Tämä on nyt toooosi vaikea kysymys. Eikö? Kukaan ei varmasti arvaa missä Helmi on tänä aamuna käynyt. Sen lisäksi, että Helmi on käynyt sängyssä herättelemässä, toistamiseen herättelemässä, vessassa ja ruokakupilla. 

"Mamma, mä vähän hämään eka!"

"Enpäs mennytkään pation pöydän alle."

"No nyt te tiiätte!"

"Mä menin mun heinätuopolle!"

Todella yllättävä kahden minuutin ulkoilu. Mutta pääasia on, että ulkoilu suoritetaan. Ainakin Helmin mielestä. Vaikka syksy näkyy kyllä jo heinätupossakin. Viime vuonna ulkoilut jatkuivat lumen tuloon asti. Epäilen saman toistuvan tänäkin vuonna. 

Arvoitus

Mistä tiedän? 

Mistä minä tiedän milloin pieni "nurmikkoni" on viimeistään leikattava? 

"Siis täh?"

"Eiks näitä vieläkään ole leikattu?" 

"Tää on koht jo ihan extremelaji." 

"Mä uppoon tänne kokonaan.

 Hoitais jo hommansa!"

Vaikka hieman villiintyneestä pihasta pidänkin, rajansa kaikella! 

Huh hellettä!

Liian kuuma

Sisällä on lämpöasteita 26,8 ja ulkona 31,7 (puolet mittarista auringossa). Tämä on liian kuumaa meille. Onneksi ulkona käy asteista huolimatta tuuli, joka vilvoittaa hetkellisesti. 

Heinänsyönnin jälkeen onkin hyvä lepuutella patiolla! 

Paljon asiaa

linnulla

Aamumikstuurat on nautittu ja niiden jälkeen pakollinen ulkoilu. Ulkoilua säesti lintu, jonka mielestä olimme väärässä paikassa. Kun olimme heinätupolla, linnun säksätys oli melkoinen ja se johdattelikin meidät takaisin sisälle. 

"Mamma mitä toi meille huutaa?" 

"Mennään takasin pihalle sit." 

Minä tunnen niin huonosti lintuja, etten tiedä yhtään mikä tuo on? Tietääkö joku? Kuvat voi klikata isommaksi. 

PS: Helmin maha toimii ja taidammekin lopettaa mikstuuran tähän päivään. Onhan juhannuskin kohta ohi ja aika siirtyä tavallisten juomien pariin.  

Portti

Kaariportti

Helmillä on menossa villi vuosi. Ulos karkaillaan tuon tuosta. Näyttäisi kuitenkin onneksi siltä, että portista ei mennä ilman minua. Itsenäisen ulkoilunkin jälkeen löysin Helmin patiolta. Tänä aamuna minä katselin menoa vähän kauempana, mutta ulkona kuitenkin. Vasta kun tulin ihan viereen, meni Helmi alas heiniä haistelemaan. 

"Mä en voi mennä tästä pitemmälle ilman mammaa.

 Se on mun sääntö."

Heinien haistelu ja maistelu on joka aamuista puuhaa ja nyt on reviiri laajentunutkin siltä ruohotupolta jopa noin metrin kahden päähän. 

"Katsos kun olenkin kaukana."

Aamu-ulkoilut suoritetaan ilman valjaita, mutta kyllä meillä vielä valjaissakin ollaan. Niiden pukeminen aiheuttaa edelleen hurjan hurinan. 

Eritteitä

Väärissä paikoissa

Jos joku ei halua lukea ja/tai tietää kissan eritteistä, voi lopettaa lukemisen tähän ja tulla kuvioihin mukaan myöhemmin.

Eilen Helmi pissasi kaksi kertaa vessastansa ulos. Eli kissa oli kyllä sisällä, mutta pylly ei. Tänä aamuna sama toistui. Eli täällä on pesty kylpyhuoneen lattiaa urakalla. Myös viimeisin isompi hätä oli varsin löysähköä tavaraa ja se osui kyllä oikeaan osoitteeseen xl-kokoisessa vessassa. Tilannetta täytyy tarkkailla. Lieneekö vaikutuksensa nostetulla insuliiniannoksella tai juodulla (laktoosittomalla) maidolla.

Toisaalta sitten myös heinät käytiin oksentamassa vessassa, ehkä se vähän kompensoi tilannetta.

Yleensä näin ei käy, joten nyt lienee edessä ainakin perusteellinen vessan pesu.  Ehkä myös hiekan vaihto. Ja maidon sijaan täällä tarjotaan vain raikasta vettä.

"Oliko pakko kertoa?

Entä jos mun poikakaverit ei tykkää musta nyt enää?"

 

Muuten Helmi on kyllä oma itsensä.

Paitsi että eilen karkasi ulos kolmesti, ja yritti vielä useammin.

Ehkä pisu oli kosto? Pitäisi ehkä konsultoida Cisua.

 

PS. Ja tavatontahan on myös se, että heinäoksut käydään tekemässä vessassa. Senhän pitäisi olla keskellä mattoa!

Kesä tuli

Lumi suli

Vasta kuluneella viikolla lähtivät viimeisetkin lumet tämän taloyhtiön varjoisammalta paikalta. Helmin ulkoilumaastossa lunta ei ole onneksi näkynyt vähään aikaan ja heinätuppokin on kasvanut hurjasti. Sitä mentiin tänäänkin syömään kieli lipoen (huomioi tämä ensimmäisessä kuvassa).



Myös esikot ja valkovuokot ovat räjähtäneet kukkaan ihan yhdessä yössä!

Vappuna

juhlitaan!

Vappuna juhlitaan. Aamiainen nautitaan asianmukaisista vappulautasista ja sen jälkeen lähdetään haistelemaan vapun tuoksuja. Näillä kuvilla se tapahtuu Naukulan malliin.

Aamiainen vappukukkalautaselta.

 

Jälkiruoka.

Vappukävelyllä on aikaa haistella myös kukkia.

Toivottavasti teidänkin vappunne sujuu yhtä mallikkaissa tunnelmissa!

Tapoja

ja pöytätapoja

Koska kenellekään ei liene epäselvää, kuka on Naukulan johtajatar, voin hyvin paljastaa  lisää (huonoja?) tapojamme.

Se on Helmi, joka määrittelee missä kulloinkin haluaa nauttia ateriansa. Vaihtoehtoja on kolme: keittiön valkoinen pöytä, olohuoneen ruokapöytä ja lattialla olohuoneessa viinikaapin edessä. Määrittely toteutetaan niin, että mennään sille paikalle siksi aikaa kun minä valmistelen aterian (suoraan pussista) sekä insuliinineulan käyttökuntoon.

Tänään paikaksi valikoitui keittiön valkoinen pöytä.

 

Ennen aamiaistaan Helmi nautiskeli hieman maissia.

Mummo oli kasvattanut ja lähetti tuliaiseksi.

Seuraavaksi on mamman vuoro, vaikkapa kaurapuuroa auringon valtaamassa keittiössä? Ihanan auringonpaisteen varjopuoli tuntuu nyt olevan pakkanen, sitä on tänä aamunakin tässä hetki sitten katsottuna - 13 astetta Celsiusta.