Suljettuja ovia

Hankalaa, hankalaa

Kyllä on pienen kissan elämä tehty vaikeaksi. Liinavaatteetkin suljetun oven takana ja sielläkin vielä tällaisissa säilytyslaatikoissa. 

Miten näitä nyt pystyy karvastamaan, hämmästelee Hertta. 

Vauhtia nyt

Lukkoseppä

Onkohan heillä joku juoni? Yhteinen sellainen.

Vauhtia nyt, lukkoseppä

Joo, joo

Ei tää kuule niin helppoo oo

Ku täs on tää turvavyöki

Nopeesti nyt, johan tässä ehtii piemeäkin tulla! 

Hyvää viikkoa, arvoisat Naukulan lukijat! 

Jäähyllä

Parvekkeella 

Välillä on niin, että kun yrittää saada jotain aikaiseksi tietokoneella, niin pöydälle ilmestyy punatabby tai kaksi. Silloin mistään ei tule mitään ja työnteko on kerta kaikkiaan lopetettava tai ainakin siitä on pidettävä tauko. Nyt etätyöaikana tauot eivät valitettavasti aina ole silloin kuin punatabby tai kaksi niin haluaa. 

Tapahtui sitten niin, että viime viikolla tuli eteen tilanne, että oikeat työt olivat vielä pahasti kesken ja pöydälle ilmestyi kaksi punatabbyä. He eivät millään ottaneet kuuleviin korviinsa, että vielä ei ole rapsutusten aika. Nostin heidät ulos parvekkeelle, yhteen lempipaikoistaaan. Mutta kun laitoin oven perässä kiinni, oli tilanne kerta kaikkiaan hämmennystä herättävä. 

Namu istui ja katseli suljettua ovea pyörein hämmästynein silmin. 

Noomi oli maansa myynyt. 

Ovi pysyi suljettuna kriittiset viisi minuuttia ja kun vapaus sitten koitti, niin kiirettä sisälle ei enää ollutkaan. Mutta se ovi, se ei saa olla kiinni. 

Ollaan vaan ja hengaillaan

ei mennä nukkumaan

Kissojen jälkeen paras sijoitus hyvinvoinnin eteen on ollut ulkotarhan uusiminen, ei puhettakaan muusta. Autokin tosin neljän kissan taloudessa, eläinlääkäri- ja näyttelykäynteineen helpottaa, mutta auto on mielestäni erilainen käyttöesine. Ulkotarha tuo erilailla hyvää oloa ja tunnetta. Joka päivä. 

Ja jos minulta kysytään niin

 sijoituksena ne Metabolic-laihdutusraksut ovat sieltä huonommasta päästä,

 tuumii Namu. 

Namu-mummu on mun paras ruokaseura,

mutta painia se ei osaa. 

Siinä paras kaveri on Sulo ja 

äipän kanssa me juostaan sataa.  

Onnellinen Namu keikistelee.

Noomi haluaa nukkuessaan aina tyynyn. 

Ja mul olis se yksi juttu, viitsitkö kirjata sen seuraavaks, mamma?

Sellainen huomio ulkotarhasta kirjaan myös, että vaikka ovi tarhaan olisi sepposen selällään, niin Sulo on silti jatkanut kaikkien Naukulassa käyvien vieraiden kouluttamista siihen, että ulkotarhaan vievä ikkuna on avattava silloin kun sitä pyydetään. Toistaiseksi täällä on käynyt vain erittäin oppivaisia vieraita. 

Ei nyt hötkyillä

uusien asioiden kanssa

Sulo on harkitsevainen poika. Uusien asioiden kanssa ei hötkyillä. Uusi ulkoilutarha on kyllä erinomaisen hyvä, mutta sinne on edelleen parasta mennä ikkunasta. Niin, ja se on epäilyttävää jos oma ihminen on siellä samanaikaisesti. 

Sulo on nimittäin oppinut, että ulko-oven lukon kääntäminen on johtanut vanhan tarhan aikaan siihen, että kissa saatetaan nostaa sisälle. Silloin varsinkin, jos kissalla on ollut valikoiva kuulo. 

Namu puolestaan on oppinut oven käytön heti ja hänen mielestänsä uudessa tarhassa sopii olla myös ihmisen. 

Tapahtui tänä aamuna

Naukulassa

Minä päätin aamusta tehdä kyssäkaalimantelilaatikon kohta saapuville ystäville. Ajattelin olevani kovinkin viisas kun suljin itseni liukuovilla keittiöön. 

Ja kuinka sitten kävikään? 

Ollaan syyttömiä. Aina ja kaikkeen. 

Sulo Naukula koputti yhdestä sisään ja toisesta ulos. Sitten sama yhä uudelleen ja uudelleen. Kovin tyytyväiseltä näytti itseensä kun opetti minut tähänkin hommaan. Avaamaan liukuovia silloin kun hän niin haluaa. Ja halusi hän. 

Me ainaksin ollaan nukuttu tässä tosi sikeästi vaikka kuinka kauan. 

Namu Naukula lauleli, eikä ymmärtänyt moista lainkaan. Hänen mielestä pennut olisi voinut sulkea eri puolelle ovea kuin hänet. Kuuden emona ei aina ole helppo olla! 

Eikä olla mitään tehty eikä meinatakaan. 

Namu Naukula se vasta tempun keksi. Hän ahkeroi yhdessä Papun kanssa eteisenpuoleisen liukuoven auki, tai ainakin niin raolleen, että pennut mahtuivat siitä mitä mainioimmin sisään. Kun nostin pennut pois (kolme kerrallaan) jäi Namu sisäpuolelle ja sitten se vasta hauskaa olikin. Näin taidonnäytteen siitä kuinka nopeasti kissat oppivat asioita. Liukuovi oli avoinna tuon tuosta. 

Oli kova työ estää pentuja hyppimästä hellalle, jossa keitin kaaleja. Mutta selvisin. Hiki otsalla tosi. Huh huh. 

Näkikö kaikki nyt kuinka nätisti ollaan?
Ja toi mamma heitti ton tonttulakin tohon,
se ei ollu me. 

Varovasti sitten niiden jouluvalmisteluiden kanssa, joohan? 

Maanvaiva

Ihan pieni riesa

Naukulan ovi- ja ikkunaremontti vetelee viimeisiään ja hyvä niin. Tiedotteen mukaan loput pellitykset olisi tultu tekemään huomenna, mutta ovi kello kilahti jo tänä aamuna. Hyvä niin. 

Jostain syystä remppamiehen vaatteissa olevat henkilöt saavat Sulon liukenemaan paikalta. Punatabbytytöt sen sijaan ovat äärimmäisen kiinnostuneita. Niin paljon, että heidät voisi jopa nimetä uudelleen Maanvaivaksi ja Pieneksi Riesaksi. 

Noomi ei tiennyt miten päin olisi ollut ja keikistellyt kun remppamies oli (suljettuna) parvekkeelle. Olisi halunut mukaan e-h-d-o-t-t-o-m-a-s-t-i. 

Namukin vahti työmiestä työhuoneesta käsin, mutta eritoten kun hän hoiti makuuhuoneen ikkunapellit kuntoon. 

Olisiko se niin, että Noomi oli se Maanvaiva ja Namu puolestaan Ihan Pieni Riesa?  

Kotona jälleen

Naukulassa

Nyt ovat asiat sen verran mallillaan Nauklassa, että Pinkkitassun kolmikko palasi kotiin veljeni ja äitini tuomina. Namu ja Noomi olivat menneet kuljetukoppiinsa hienosti, Sulo ei ollut ihan heti antanut ottaa itseään kiinni. 

Muuten mummulassa oli mennyt oikein hyvin. Jos mummu katsoi telkkaria, hyppi Noomi telkkarin edessä ja takana. Jos mummu puhui puhelimessa, silloin Noomi hyppäsi isoon kukkaan keikistelemään. Jos mummu luki sanomalehteä, se silputtiin. Muina aikoina nukuttiin nätisti mummun sylissä. Ja jos Noomia komensi, tuli Namu paikalle ja katsoi komentajaa äkäisesti. Ihan kuin sanoakseen, että minä se täällä olen se kun minun lastani kouluttaa. Sulo käyttäytyi erinomaisesti, kuten diplomaatin kuuluukin.

Vaikka mummulassa viihdytään, koti on aina koti. Kolmikko ei tiennyt miten päin olisi ollut kun pääsivät kotiin. Ja millaiseen kotiin! Tutkittavaa oli ja kodissa oli vieraita tuoksuja. Myös kynnysten puuttuminen huomattiin ja Sulo poika nakkasi yöpöydältä uuden lampun, vaan minäpä oli käärinyt sen johdosta kiinni, eikä päätynyt lattialle asti. 

Sitten kuvamateriaalia uudistuneesta Naukulasta. Kissojen kera. 

Makuuhuoneen tuuletusikkuna ja hyttysverkko. Ja Noomi.
Sulo poika avasi ikkunan. Pitää hankkia vissiin tukevampi verkko. 

Namu ja kuningattaren paikka kirjastossa.

Noomi olohuoneen lattialla. 

Sulon uusi lamppu!
Selettin MouseLamp - hankittu Stockmannin Hulluilta Päiviltä. 

Ihan kuin meidän koti, mutta valoisampi, tuumaavat tytöt.
Ja mamma saa kyllä harjoitella taas valokuvaamista näissä muuttuneissa olosuhteissa. 

Hyvä on, mamma, mutta koska me saadaan meidän kynnykset takaisin?

Hyväksyntä on saatu, vaikka saunan ikkunaa ei toistaiseksi voi aukaista. Siitä puuttuu ainakin seuraavan kuukauden ritilä ulkopuolelta. Onneksi kirjaston ja makkarinikkunoista saa raitista ilmaa ja parvekkeelta myös. 

Mummulassa

Pienellä matkalla

Tänä aamuna kolmikko kyydittiin muutamaksi päiväksi mummulaan. Huomenna Naukulassa on se päivä. Ikkunat ja ovet vaihdetaan uusiin, eikä kotona voi turvallisuussyistä olla. Vaan ei hätää, mummula on hyvä paikka. Siellä voi nähdä oravia, fasaaneja, sepelkyyhkyjä ja ehkä jopa puluja. 

Parasta mummulassa on kuitenkin mummu itse. Kun kuljetusboksin ovi aukeaa, Sulo ryntää heti tervehtimään. Sen jälkeen on vuorossa mummulan tarkastus. Namu tarkastaa ensin, onko ruoka jo paikallansa, sitten tervehditään mummu. Noomi puolestaan ei tiennyt mitä tehdä, kiipeili meidän kaikkien syleissä, riehui ja yritti yllyttää Suloa ja Namuakin riehumaan. Sulo ei kerennyt, mutta punatabbytytöt pistivät tassulla koreasti ja matot rullalle. 

Minä olen nyt muovittanut kotiani ja saanut jo terveisiäkin. Mummu ei kuulemma voi tehdä mitään kun Noomin pitää saada olla sylissä koko ajan. Ja jos mummu erehtyy avaamaan television, Noomi kuulemma menee sen taakse ja yrittää sitä käpälöidä. Mummu sitten meni ottamaan huiskan, joten nyt on sitten sekin jo opetettu. TV = huiskaleikki. 

Viime yö

villi yö

Olen nyt nukkunut kaksi yötä makuuhuoneen ovi auki. Se on sujunut yllättävän hyvin. Heräilen kyllä, mutta nukun myös. Suloa ja Namua ei portaiden portti pidättele ja ensimmäiselle alas vievälle portaalle hypätään sujuvasti kaiteen päältä. Ylös tullessa molemmilla on sama taktiikka, molemmat puskevat itsensä yläkertaan. Muutamia kertoja hyppäsivät portin yli, mutta sitten opettelivat tuon toisen tyylin. Siihen herään. Heräsin viime yönä myös siihen, että Namu oksensi. Kolme kertaa, kolmelle eri matolle. En tiedä mikä oli syynä, nyt kaikki on kuitenkin hyvin. 

Joku tai jotkut ovat päättäneet käyttää Sulon kylpyhuoneessa sijaitsevaa hiekkavessaa. Sieltä löytyi tänä aamuna parit minipissat ja -kakat. Aamuyön tunteina heräsin myös siihen, että kaksi pentua nukkui rintani päällä ja kolme kainalossa, siihen asentoon nukahdin sitten minäkin. Reilun tunnin kuluttua heräsin siihen, että jalkani oli puutunut. Namu oli siirtynyt imettämään jalkani päälle. 

Mistään kerrotuista ei tietenkään ole kuvia, mutta pennuista on. 

Etkä sitten kerro, että mä oon viettänyt aikaa niitten kanssa sängyn alla. 

Pennut keksivät kaikenlaista hupia itselleen, kuten esimerkiksi sen, että hyppäsivät sängyltäni lattialla olevaan tyynykasaan, kiipesivät takaisin sängylle ja hyppäsivät uudelleen. 

Minä puolestani ihmettelen edelleen sitä kuinka onnistun saamaan näistäkin minikissoista kuvia, joissa näyttävät suurelta.