Outo olo

Hertalla

Hertta: "Äippä, hei, mulla on ollu vähän outo olo vatsanpohjassa ja 

sit mun tekee vaan mieli sanoo koko ajan kurrr kuuurrr kurrr ja 

sit mä pyörin selälläni nii ja

 sit Sulo on musta yhtä äkkiä ihan sika komee."

Noomi-äippä: "Hyvänen aika, 

vasta hetki sittenhän sinä olit nisässä kiinni ja

 nyt sinusta on kasvanut nainen." 

Hertta: "Mutta sitten ku tää outo olo menee ohi, 

niin pääsenkö mä taas nisälle?"

Kurrr, kurrr, kurrr, kurrr, kurrr

sanoo Hertta

Vielä viime viikonloppuna Hertta oli vauva ja haki Noomilta "maitoa".

Eilisestä lähtien onkin mielessä sitten ollut pojat. Naukulassa on nuori neito, joka laulelee ja sanoo vaan kurrr kurrr kurrr kurrr kurrr. Hertan siskot ovat olleet tässä asiassa liikkeellä jo paljon aikaisemmin. 

Namu-mamma sanoi

ja Sulon tilanne

Namu-mamma sano, että mä saan istua nyt tässä.
En tiiä miks, mutta mulla oli kyllä pari päivää omituinen olo.
Mä unohdin ihan leikkiiki. 

Että se jaksaa. Mä oon jo ihan unohtanut kaiken. 

Entä Sulon idiopaattinen kystiitti? Muutaman päivän Sulo nautti kipulääkettä ja ravintolisä  (Cystaid Plus) kuuluu nyt ruokavalioon. Vaiva meni ohi nopeasti, sillä huomasimme Namun kanssa tilanteen nopeasti ja Sulo sai asianmukaista hoitoa. Sulosta otettiin kokeita ja jäljestäpäin on tullut tekstarilla tieto, ettei Sulon pissanäytteessä ole bakteerikasvua. 

Nyt tarkkaillaan tilannetta, mutta ilman stressiä. Mikäli kissalla on pissavaivoja, tulee kissa kiikuttaa eläinlääkäriin saamaan hoitoa. Mikäli kissa pissaa muualle kuin hiekkalaatikkoonsa, kannattaa silloinkin miettiä missä syy. Onko hiekkis likainen?  Onko taloudessa tarpeeksi hiekkiksiä kissojen lukumäärä huomioonottaen? 

Laulan sulle tämän laulun

ehkä sadannetta kertaa

Namu on menossa operaatioon (sterilointiin, hys, hys, ei kerrota Namulle), koska Namulla ei ole tarkoitus teettää toista pentuetta. Yksi aika oli kissaklinikalta jo varattuna, mutta kuinkas sitten kävikään. Namulla alkoi juoksu eikä sen aikana ole hyvä operaatiota suorittaa. Seuraava aika on varattuna, muttei yhtään voi sanoa onnistummeko nyt ajoituksessa vai emme. Edellisten juoksujen välissä oli kuusi päivää. 

Juoksujen aikana Namu ärhentelee Noomille. Ehkä ajattelee että yksinhuoltajamisun saumat kollimarkkinoilla ovat huonommat eikä siksi halua Noomia lähelleen. Noomi ei ole ärhentelyistä moksiskaan ja hyökkäilee leikkimielisenä Namun niskaan milloin mistäkin. Tämä ei ole Namu-rouvan mielestä lainkaan sopivaa käytöstä. Sulo toimii diplomaattina, kuinkas muutenkaan. Kun Namu ärhentelee Noomille, tulee Sulo ja puolustaa Noomia. Namu tietää tämän jo etukäteen ja lähtee ärhentelynsä jälkeen pois Noomin läheisyydestä ja pesee sitten itseään muina misuina. Sulo tietää kyllä homman nimen ja Namun juonen, eikä mene tähän halpaan. 

Kasoja

erilaisia kasoja

Olen ryhtynyt kuvaamaan kasoja. Tavoitteena olisi ollut saada yksi hyvä ryhmäkuva, mutta mutta... Kaikki viisi on kyllä päätyneet samaan kuvaan useammin kuin kerran, mutta samanlaista onnistumista kuin Pinkkitassun H-pentueen kohdalla ei ole tullut. Ei sitten. Ei väkisin. Näillä mennään. 

Neljä, oikealla Namu. 

Viides oli lähellä, Ikean kissapedissä jota kukaan ei ole halunnut aikaisemmin käyttää.
(Tällä hetkellä siellä pedissä on kolme)

Etualalla nukkuvat pojat, vasemmalla Pekka, oikealla Nacho.
Nalalla käsi Pekan päällä, taustalla Noomi ja oikalla kameraan kantsoon Lulu. 

Takana Noomi,
vasemmalta oikealle: Pekka, Nala, Lulu ja Nacho. 

Namulla on toinen juoksu, ensimmäinen oli pentujen ollessa 8-viikkoisia. Rakkaudennälkään tuntuu auttavan imetys. Sellaista herkkua Namu tarjoaa vielä(kin) muutaman kerran päivässä. 

Tänään vietetään viimeistä kokonaista sunnuntaita yhdessä (pentujen ollessa 13-viikkoisia). En ymmärrä mihin tämä aika katosi. En ymmärrä yhtään. 

Ihanimpia yhteisiä hetkiä vietämme aamuisin, kun herään ja huudan huomenta, tulee luokseni viisi pientä punanuttua riemukkaasti miukuen. Sitten me köllötellään hetki ennen kissojen aamiaista. 

Sunnuntai

Kuvina

Kaikilla pennuilla on omat perheet, on ollut jo pidemmän aikaa. Kaikilla pennuilla on omat kuljetusboksit ja kaikilla omat kutsumanimet. 

Nathan on Nacho. 

Natalie on Nala. 

Nanette on Lulu. 

Noël on Pekka. 

Noomi on, ehkä Noomi. 

Alunperin Noomi oli (paksu-)Bertta koska oli syntyessään suurin. Nyt Noomi on pienin. Vaikka hänkin on jo 10-kertaistanut painonsa. 

Valokuvissa tunnistus on vaikeampaa, ainakin silloin kun eri pennusta näkyy kuvassa eri osa. Luonnossa tunnistus on helpompaa, paitsi että tänään meni nolosti Nacho ja Pekka sekaisin, vaikka pojat ovat ihan erinäköisiä kasvoiltansa, Pekan turkki on tummempi ja Nacho suurempi. 

Bonusvideossa pennut valloittavat saunan, eikä Sulo anna sen häiritä itseään. 

Namulla on juoksu. Tästä huolimatta hän imettää ja hoitaa tänään kahdeksanviikkoa vanhoja pentujaan, välillä vain käy muissa huoneissa laulelemassa lemmenlaulujaan. Niitä laulellaan nyt kolmatta päivää. 

Pieni ulkoilu

valjastelua

Käytiin taas ulkona. Ihan pienesti vaan. Valjaiden pukeminen on jo todella helppoa ja Namu selvästi tietää mitä sitten tapahtuu. Tai onkohan se kuitenkin vielä se esimerkin voima? Siinä ne kuitenkin talon pimeimmässä kolkassa kauniisti odottivat ulospääsyä.  

Lähtö oli vauhdikas, molemmilla. Sulolla toki vauhdikkaampi. 

Noin kolmen neljän metrin päässä kotiovesta, Namulle tulivat muut asiat mieleen ja Sulo joutui kiskomaan minkä tassuistansa pystyi. Sulon kohdalla kannattaakin aina ulkoilukuvissa tarkkailla kuinka pinkeällä talutusremmi kulloinkin on. Aika pinkeällä väittäisin. 

Namu: Ai niin?! Nythän mä hokasin.
Sulo: Ja sitten meidän täytyy tarkastaa se sadevesikaivo ja oravapuu ja koivunrungon viestit ja ...

Namu: Löytyisiköhän täältä tälle prinsessalle prinssiä?

Namu: Huhuu, missä te kaikki prinssit ootte?

Sulo: No huh huh. Täällä mitään prinssejä nyt kaivata. Meillä on kiire. Hommia vaikka kuinka. 

Loppujen lopuksi kierrettiin Sulon tärkeät paikat pihalla taas niin, että Namu kulki kainalossa ja välillä maassa. Hitaasti edetään, mutta edetään. 

Aikamoinen yllätys

Namulta

Huhtikuussa kävimme harjoittelemassa yhdessä eloa ja oloa mummulassa. Silloin Namu yllätti ensimmäisen kerran. Viime viikon sunnuntaina Namu yllätti taas. Ai miten niin? No Namulla ovat alkaneet juoksut. Yllättävää, erittäin yllättävää, sillä ikää ei ole vielä puolta vuottakaan (tai no ihan kohta on eli 15 päivä eli huomenna). 

Mua niin laulattaa...lalalaalaalaa. 

...ja koko ajan. 

Kai se nyt täytyy sitten minunkin uskoa, ettei täällä enää asustele pentu. Täällä asuu Naukulan diplomaatti Sulo ja hänen kuningattarensa Namu.