Pieni projekti

Hertta auttaa

Eräs Naukulan ikuisista projekteista on kirjahyllyn siivous. Kun pölyt on pyyhitty viimeisestäkin hyllystä, niin aina voi aloittaa alusta. Kun tasolle kertyy isoja kirjapinoja, tulee Hertta apuun. Urheasti hän kiipeilee kasoissa ja hups vaan, kaataa ne lattialle ja tällä tavoin tulee kasoista suorempia ja ehkä sieltä joku teos sitten kiertoonkin lähtee, kun Hertta auttaa. 

Onneksi talouden viherkasveja hoidan vain minä. Namulla toki aina vehnänorasta tarjolla. Salaatiksi ennen ruokailua. 

Mukavaa viikkoa, ystäväni! 

Mahtuu mahtuu

Sulon paikka

Kirjasto/työhuoneen nurkassa nököttävän tornin kolmas taso on aina ollut Sulon. Ehkä siinä on hyvä olla, kun laidat pitävät kissan tasolla ja silmää raottamalla näkee mitä taloyhtiön sisäpihalla tapahtuu. Siellä kun voi kulkea koiria, pupuja ja oravia. 

Vähän ahtaaltahan tuo saattaa vaikuttaa, mutta on mitä parhain paikka. Johan se näkee verhojenkin karvaisuudesta. 

Leppoisaa sunnuntai-iltaa ja mukavaa alkuviikkoa! 

Ahkerointia kirjahyllyssä

 Pölyt pois

Kaiken leikkimisen ja sylittelyn lisäksi kyllä täällä välillä siivotaankin. Tai no, siivotaan aika usein. Imurointi kerta viikkoon ja lattioita lakaistaan joka päivä. Jostain syystä eniten kissanvessojen lähistöltä. Yleensä lasketaan, että kissoille pitäisi olla vessoja yksi enemmän kuin on kissoja, täällä on kaksi enemmän. Yksi alakerrassa ja viisi yläkerrassa ja molemmissa kerroksissa oma harja ja rikkalapio. Mutta aiheeseen. Täällä on myös kirjahylly ja siitä täytyy pyyhkiä kunnolla pölyt, siis myös kirjojen takaa, aika ajoin. Useamminkin voisi, mutta en ajatellut asiasta stressata. Operaatiossa on toki aina apulaisia. 

Kirjahyllyä on kaikkinensa neljällä seinustalla, joten tekemistä riittää edelleen. Jatkamme sitten kun meitä huvittaa. Meistä on tullut vähän sellaisia. 

Huomiota, kiitos!

 Täällä määrää Hertta

Täällä asuu päämäärätietoisia kissoja ja itsepäinen mamma. Päämäärätietoisimmista päämäärätietoisin on viime viikkoina ollut Hertta. Hän on päättänyt, että hän määrää tahdin ja on ottanut tavakseen hakea huomiota keinoilla millä hyvänsä. Se on onnistunut hyvin esimerkiksi kukkaruukussa istumalla (ei kuvamateriaalia). Verhojen kanssa temppuilu on ollut hieman tuloksetonta (kuvia alla). 

Tämä ei tunnut tehoavan

Mietin tätä nyt hetken

Siis eikö tämäkään?

Tänä aamuna Hertta keksi uuden hyvä tavan. Se pieni hylly kirjahyllyn päällä missä ennen oli se kukkaruukku missä istuen sai huomiota, saattaisi kelvata muuhunkin. 

Jos siitä oikein ponnistaisi ja juoksisi pystysuoraan hyllyn reunaa ylöspäin, niin reitti kirjahyllyn päälle olisi selvä. 

Matka tosin oli aika pitkä, mutta mitäpä sitä ei määrätietoinen pieni kissa tekisi saavuttaakseen päämääränsä? Aikansa hän tuolla kekkuloi ja sitten hän sai ilmaisen kyydin alas (ettei sattuisi vahinkoja). 

Nyt meillä on sitten ylimääräinen Lundian pikkuinen hylly. Sanomattakin on selvää, että se ei voi hetkeen olla pakallaan, kukkaruukulla tai ilman. 

Kun kello lyö neljä

 Valpastuu työnjohto

Ensi kuussa tulee vuosi etätöitä täyteen. Aluksi tein töitä toisessa huoneessa, mutta pian kaipasin hieman avarampaa näkymää eteeni. Niinpä työhuoneesta tuli lepohuone ja kirjastosta työhuone. Kun tein töitä entisessä työhuoneessani, sain satunnaisesti seuraa. Nyt uudessa työhuoneessani seura on taattu. Toki se tilanteesta riippuen hieman vaihtelee, mutta kun kello lyö neljä, tulevat kaikki pörisemään ja tassuttelemaan kuka mihinkin. 

Tämä sopii kyllä mulle. Tarpeeksi tilava. 

Reunat tuovat turvallisuutta, toteaa Sulo. 

Ja jos ei toi työnteko lopu, niin saatan nakertaa johdon poikki. 

Sinänsä hassua tämä, sillä olen sellainen kello yhdeksästä viiteen työntekijä ja toimistolta en takuuvarmana koskaan vielä neljältä kotiutunut. 

Tänään ei kuitenkaan tehdä töitä, paitsi kotitöitä ja kaikkien iloksi jopa sitä kaikkein kiinnostavinta eli lattioiden luuttuamista. 

Syksy ja läheisyys

 Naukulassa

Kaikesta päätellen syksy lähestyy ja läheisyys myös. Sen jälkeen kun tämä mamma pisti täällä ystävänsä Annin kanssa hyrskyn myrskyn, on tuntunut siltä, että olemme aikalailla samassa paikassa. Kirjoituspöydästä lähtien. Kuvatodisteita löytyy. 

Ainoa yksityinen paikka tuntuu tällä hetkellä olevan makuuhuoneeni vaatekaappi. Noomi aukaisee sujuvasti liukuovet, heittelee mielestään turhat vaatteet pois hyllyltä ja asettuu mustien housujen päälle nukkumaan. Minä harkitsen hankkivani liukuoviin stopparit ja ihan varmasti tarvitsen hyviä hermojakin, kun Noomi kuitenkin taitaa sinne stoppareista huolimatta haluta. Ja Noomi on päämäärätietoinen, etten sanoisi että erittäin päämäärätietoinen. 

Rentoutumishuone

 Ihmiselle vai kissoille?

Perjantain muutoksen jälkeen olen usein pyrkinyt uuteen rauhaisaan huoneeseen, mutten ole päässyt. Sitten olen ajatellut, että teenpä vaikka valmiiksi muutaman blogipostauksen, mutta tuoli on ollut sielläkin varattuna. Pieni muutos, mutta vähemmän tilaa? Vai miten se nyt menikään? 

Vaikkuttaa kyllä siltä, että täällä ollaan tyytyväisiä. 

Etätyön riemuja

 Kissataloudessa

Viimeiaikoina etätyössä on ollut haasteita. Enemmän haasteita nyt neljän kissan kanssa kuin silloin kun täällä oli kissoja seitsemän. Nyt näillä aikuisilla on virtaa vaikka ja kuinka. Eikä aina ihan oikeassa paikassa. Noomi haluaa hoitaa kasvojani, Namu tulee nuolemaan käsiäni, Sulo patsastelee työpöydälläni ja kävelee koneen edessä kuin catwalkilla konsanaan ja varastaa työtuolinen heti, jos teen töitä seisten. Ja Hertta sitten? Niin Hertasta on tullut papukaija. 

Viimeaikoina olenkin lähes päivittäin joutunut jossain kohdin poistamaan kissan työhuoneesta ja laittamaan oven kiinni. Tänään kun sitten muutin yhdessä ystäväni kanssa työhuoneen kirjastoon, niin sehän siinä sitten unohtui, että täällä ei ole ovea. Hups.