Parvekkeella paistaa aurinko

Kylmää vaan

Pieni kissa ei voi aina ymmärtää. Vaikka aurinko paistaa jo (satunnaisesti) kevään lailla, sviitin parvekkeella on silti kylmä. Ihan jäätävä. 

Näen kevään. 

Mutta se on silti talvi. 
Rouva hyvä, voisitteko selittää?

Selitä siinä sitten. 

Tuumaustauko

Pesulla

Joskus voi käydä niin, että kesken pesuhetken täytyy pitää tuumaustauko.

Voisiko paparazzi häipyä, 
niin voisin viimeistellä pesun. 

Tänään täällä ei olekaan tuumailtu kuin sitä, että koska se kevät oikein lämpenee. Viheliäisen kylmää on ja sateistakin. 

Lisää lämpöä, kiitos

Sviitin lasitettu parveke

Rouva hyvä, 
oletteko unohtaneet laittaa lämmön päälle? 
Tännehän jäätyy. 

Kylmää

 ulkoilua

Hertta: "Äiti, ootko sä kipee?"

Noomi: "Ai miten niin?"

Hertta: "No kun täällä on pakkasta. Yli viis." 

Noomi: "Hertta, hyvä! Olemme kissoja.
Ei meidän pidä olla 
ennalta arvattavia."

Pysykää lämpiminä, ystävät! 

Reklamaatio

 Säiden haltijalle

Noomilla on asiaa. Hän haluaa reklamoida. Säiden haltijoille tai kuka tästä säästä nyt sitten päättääkään. Siellä näyttää kesältä, siellä kuulostaa kesältä, mutta siellä ei ole lämmin. Ei ainakaan tarpeeksi lämmin. Ei Noomille. 

Olen vakavissani. 

Että koska se kesä oikein tulee? Tai siis ne lämpimät ilmat, sellaiset Noomille sopivat. 

Omituisia perheenjäseniä

Sanoo vilukissa

Kuule mamma, pysytään me vaan täällä sisällä. Eihän siellä vielä ole edes kymmentä astetta, tuumaa Noomi. 

Lämpöä viikkoonne, ystävät! 

Sopimattomia ääniä

ulkotarhassa

Jaa-has, jos niitä hiiruloita sitten...

Mikä ääni toi on? Outo. Jos on hiiri niin on kyllä liian iso. 

No nyt ei taas kuulu. 

Taas? Siis mikä toi on? Rotta? 

Sitä mä vaan, että täällä ei oo tehty lumitöitä. 

Ei ollut hiiri, ei ollut rotta, vaan oli lumiaura. Ajaa jurrutteli ja aurasi lähes paljasta alfalttitietä. Kamala kolina kuuluikin. Ei tykätty. 

Pakkasennätys, jäätynyt canvas

sekä unohtuneet syntymäpäivät

************************************************************************

Aloitin Naukulan Kerho -blogin 6.1.2009, joten eilen meillä oli blogisynttärit. Unohdin ne tyystin. Paljon on näinä vuosina tapahtunut, hurjan paljon. 

Kiitos kaikille Naukulan matkassa mukana oleville! 

Ilman lukijoita ja kommentteja tämä harrastus ei olisi näin mukavalta tuntunut. Siis suuri kiitos. 

 **********************************************************************

Tänä aamuna Naukulassa mitattiin tämän talven pakkasennätys - 25 C. Tietoisena tästä, ulos ei pyydetty ihan heti aamukahviaikaan, vasta noin klo 10. Vaan eipä ollut lämpötila aamuisesta yhtään muuttunut. 

Enkka! Tää on mun enkka. Tiedän sen! 

...........................................??????!!!!!!!

Ulkona viivyttiin maksimissaan minuutin verran. Sen verran oli kylmä, että Namu muuttui ihan tuppisuuksi eikä sanonunt mitään. Ei yhtään mitään, vaikka yleensä ulkoillessaan kertoo sen koko lähitienoolle. 

Sulo sen sijaan halusi tarkastaa tilanteen myös parvekkeella. 

 Valitettavasti taiteilijan canvas oli pahasti jäätynyt, eikä tassutaiteilusta tullut yhtään mitään. Vanhojen taiteilujen jälkiä parvekelasissa silti näki, se lohdutti ja sekä taiteilija että muusansa vetäytyivät ansaitulle päivälevolle. 

Toinen rakastaa talvea

ja toinen...

Näyttää vahvasti siltä, että Sulo rakastaa talvea, kylmää ja lunta. Kun eilen kävimme ulkoilemassa reilun viiden asteen pakkasessa, heittäytyi Sulo heti ulko-oven edessä maahan ja ryhtyi kieriskelemään siinä betonilla. Ihan kuten tekee puhtaissa lakanoissa. 

Namulla on toisenlaiset intohimon kohteet. Eilen joutui tekemään ihan töitäkin päästäkseen harjoittamaan intohimoaan nakerrusta. Ihmettelin mitä Namu oikein meinasi kun raahasi pahvista kynsienraapimalautaa, vaan eipä tarvinnut ihmetellä kauaa. Ilman koroketta Namu ei olisi ylettynyt nakertamaan kissanlelua (jota yleensä säilytetään kaapissa ja joka on muuttanut takaisin kaappiin). 

Ongelmanratkaisukyvyssä ei ole Namulla ongelmia. 

Nyt meni hermot

Ja sen kyllä huomaa

Namulla meni hermot. Ottaa pattiin ja kovasti. Naapureillekin se kerrotaan auliisti ja mikäli ette tienneet - se on minun vikani. Ulkona on liian kylmä. Melkein kymmenen ja se ei ole sopivaa. Tarhassa ei voi olla kuin viisi minuuttia yhteensoittoon ja se on ihan liian vähän. 

Ja kun menee hermot, tarkoittaa se sitä, että telkkarin päälle hypätään ja usein hypätäänkin. 

Entä sitten Sulo? Rämpyttää minkä kerkeää, purkaa energiaansa hyppimällä korkean kaapin päälle ja pois, edestakaisin. Välillä rämpyttää kaapin takana olevaa taulua ja yrittää terottaa kyntensä lampunvarjostimeen. 

Tylsää mamma, tääl on niin tylsää. 

Pakkaset eivät kertakaikkiaan sovi meille. Ei sitten yhtään. 

Parvekkeella

kesäsäällä

Ulkona on ollut vähän liian kylmä istua ja lukea. Parvekkeella olisi ollut parempi. 

Joo. Täällä tarkenee. 

Tää on sit varattu. 

Ai miten niin säkin olisit halunnut tänne?

Ei kuule oo tilaa. 

Jos olisi ollut paikkoja. 

Kylmä

Liian kylmä

Täällä ei tarvitse lämpömittaria katsella. Helmi kertoo, että vielä on liian kylmä mennä ulkoilemaan. Ruohotupon kutsu ei kuulu ja pysyttelemme sisätiloissa. Ehkä sitten pääsiäisenä, jos luvatut aurinkoiset kelit pitävät paikkansa. 

"En mene, liian kylmä." 

Oikeastihan asteita on viisi, mutta ei tunnu vielä kelpaavan. 

Kattoterassilla

Aamuisin

Helmi on tarkka tyttö keksimään uusia rutiineja. Kun parvekkeen ovi on nyt ollut suljettuna öisin viime viikosta lähtien, ovat aamut parvekkeelle pyhitettyjä. Kun ovi avautuu, Helmi menee heti mökkinsä katolle, eikä sieltä hetkeen poistu. Ei, vaikka minä käyn tekemässä minulle aamiaisen. 

"Aukeshan se ovi vihdoin!" 

"Mut on tää mun huone muuttunut vähän viileeks." 

Onneksi loppuviikosta on luvattu taas vähän lämpimämpää. Torstaillekin yli kymmenen astetta. Parvekkeella on silloin mukavampaa! 

Kova hinku

ulos

Helmillä on maaliskuu ja ulos tekee mieli. Harmi vaan, että sääherra ei ole ollut suosiollinen. Yleensä nenää ei pistetä ulos lainkaan, helistetään vaan päätä rivakkaan ja poistutaan paikalta. Joskus käy kuitenkin vahinko ja ulos mennään kovallakin pakkasella. Aurinko varmasti hämää.

Kokovartalo jähmetys iskee kyllä nopeasti ja takaisin sisään on tultava vauhdilla. Vielä ei lekotella parvekkeella lempipaikalla vaikka aurinko pilkistelee kivasti. Helmi selkeästi kokee tulleensa huijatuksi.

Kerjäläinen

Uusia tapoja

Helmi on ollut ulkona yhteensä vain noin minuutin sen jälkeen kun lumi tuli. Silti ulos pyydetään säännöllisesti sekä ulkotarhan ovesta eli ikkunasta ja pihan puoleisesta ulko-ovesta.

Nyt kovemmilla pakkasilla ulos pyytäminen tapahtuu niin, että Helmi ei suinkaan istu oven vieressä niin kuin lämpimipinä vuodenaikoina, vaan Helmi istuu noin metrin kahden päästä ovesta. Siinä sitten käheällä äänellä, vienosti maukuen ilmoitetaan palvelijalle ulosmenoajan koittaneen. Uloshan ei toki mennä, eikä lähellä voi istua, ettei nenä palellu, mutta palvelijan taitoa täytyy pitää yllä myös talvella. Osaa sitten varmasti kun kevät koittaa.

"Mä tiiän et kertaus on opintojen äiti." 

 

Ja kevättä täällä selkeästi on ilmassa!

+3 C

Liian kylmä?

Kyllä nyt on taas pientä kissaa koeteltu.

Vaikka aamu alkoikin suhteellisen aikaisin omassa korissa haukotellen, on täällä koettu myös pieniä vastoin käymisiä. Ulkona on kylmä. Ei auttanut vaikka katsoi tilannetta usein, kylmä siellä vain oli.

Helmin hapen haukkaaminen jäikin sitten vain ikkunasta nuuhkutteluksi. Kyllä siitäkin ilmeisesti sai jonkinmoista väsymystä aikaiseksi, sillä päiväunet maistuvat sängyllä.