Lumettoman laudan arvoitus

Mysteeri vailla ratkaisua

Kissatarhan laudoitus on vähintään 16 vuotta vanha. Laudat on sinä aikana pesty, muttei käsitelty millään. Kissat eivät pissi ulkotarhaan, eikä ulkotarhan alla kulje lämminvesiputkia eikä sähköjä. En ymmärrä, miten on mahdollista, että viikonlopun myräkän jälkeen yksi lauta on täysin sula ja ilman lunta. Minäkään en ole sitä putsannut. 

Meille tämä on mysteeri, eikä ratkaisu ole tiedossamme. 

PS: Sulolla on ollut pienet lumihepulit ja haluaa lähettää terkkuja lumipantterille Saaripalstalle. 

Valtterin tekosia

Ulkotarhassa

Tuli talvi. Myös ulkotarhaan. Valtteri-myrsky teki tekosiaan ja sitä käytiin vilkuilemassa vähän väliä. Paitsi Noomi, syyn tietänette. 

Siis missä se Valtteri oikein on?

Ai se on tää myrsky? 
No miksei sen nimi vois olla vaikka Pörrö? Tai Misu? 
Tai vaikkapa Söpö? 
Kuka on päättänyt, 
että myrskyllä pitäisi olla ihmisen nimi?

Tällä hetkellä tulee lisää lunta. Saas nähdä pääsenkö kohta tekemään lumitöitä kissatarhan katolta. Se tehdään näppärästi makuuhuoneen ikkunasta. 

Lauantai-illan mysteeri

Mistä se tuli ja minne se meni - Naukulan Kerho selvittää

Oli synkkä ja myrksyinen yö, no ihan oikeasti oli. Jos nyt iltayhdeksää voi yöksi sanoa. Mutta tuuli kyllä ulisi Naukulan nurkissa ja sade hakkasi ikkunapeltejä. Sitten meille tuli ötökkä. Naukulan Kerho lähti selvittämään mysteeriä täydellä kokoonpanolla. 

Huolimatta uutterasta tutkimuksesta selvittämättä jäi ötökän saapumisreitti. Oliko se saunan avoin ikkuna vai lennättikö tuuli sen sisään ulkotarhan kautta? Jossain kohdin ötökkä katosi, noin vain, pufff, kuin savuna ilmaan. Vai olisiko kuitenkin kadonnut parempiin suihin? 

Mysteeri jäi selvittämättä, ainakin osittain. Mutta se on varmaa, että tämän tutkimuksen aikana Hertta lihoi ainakin gramman verran. 

Kukin juhlii tavallaan

Riemukas syntymäpäivä

Eilinen syntymäpäiväsankari sai mitä halusi; ulkoilun ja mahdollisuuden hypätä lumihankeen. Sulo nautti riemurinnoin. 

Yleensä lähdemme ulkoilemaan ihan normaalia reittiä, tänään Sulo päätti hypätä hankeen eturapun edessä olevan ritilikön läpi. Siinä ei sitten auttanut muu kuin heittää fleksi perään samasta aukosta. Arvelin, ettei kauas ehtisi ennen kuin pääsen paikalle. 

Jostain syystä Sulon piti käydä tarkastamassa pihapuun tilanne. Kotiin mentiin lähes samaa reittiä. Vastatuuleen. 

Ehkei Sulon mielestä kävelytiellä ollut tarpeeksi hankea? 

Tuulee

ja myrskyää

Helmi ihmettelee myrskytuulta. Ulos ei ole haluttu, sisällä on nyt mukavampaa. 

Tämä mamma taitaakin seuraavaksi pyyhkiä tuon pölyisen ja murusen pöydän. Mutta kuten tapoihin tuntuu kuuluvan, täällä julkaistaan vain näitä ennen kuvia! 

Kahden kirjan taktiikalla

Nukkumaan

Minun on aina luettava ennen nukkumaan menoa.

Jouluna tartuin vihdon kirjamessuilta saakka hyllyssä odottaneeseen teokseen Vieras kartanossa (Sarah Waters). Jostain syystä elämä Englannin kartanoissa ja kylissä on aina kiinnostanut minua tunnelman takia. En tiedä miksi, mutta niin se vain on.

Eilen pääsin tässä kirjassa sivulle 198 ja tein jotain hyvin poikkeuksellista. Hain toisen lukuvuoroaan odottaneen kirjan Vieras kartanossa -kirjan rinnalle. Kun uni oli tulossa silmään, oli pakko lukea hetki kirjaa nimeltä Huono Karma (David Safier), jotta saisin nukutuksi ilman painajaisia tai ainakin ilman liian vauhdikkaita unia.

Mieleen tuli jossain vaiheessa iltaa myös se, että Naukulan ulkotarhassa asustelee kummitus. Tämänhän Mustan ja Harmaan ihminen tallensi kameraansa. Kummituksesta, vai mistä lie johtunut, myös Helmi heristi korviaan ja tuijotti monesti makuuhuoneen oven suuntaan ennen kuin nukahti huristen viereeni.

"Ei siel mitään oo. Kunhan vähän juksutan mammaa ku lahjatki on nyt saatu." 

Syytön

Puu kaatuuuu

Pientä puhuria on ollut. Eikä niin pientäkään. En tiedä mihin aikaan Naukulan takapihan rajaavan pienen metsikön puu on kaatunut. Valitettavasti se puu kaatui tähän suuntaan ja tiedän sitten mitä keväämmällä teen. Oma saha on sellainen pieni käsisaha ja se tuskin tähän touhuun riittää. Tällä hetkellä kaatunut puu retkottaa vaahteran päällä, eikä sekään ole kyllä vaurioitta selvinnyt.

"Mamma, en se ollu mä. Se oli joku muu, ehkä myrsky." 

Helmi vakuuttelee syyttömyyttään ja ihmettelee ulkona riehuvaa tuulta.

Aurinko sentään pilkottaa.