Tällaista ohjelmaa

 Tarjoaa Namu

Voisi luulla, että kaikki ohjelma tulisi televisiosta, mutta ehei. Tarjoillaan sitä ohjelmaa muualtakin. 

Hertta: "Äiti, mitä mummu tekee?"
Noomi: "Niin joo, sun mummu tunnettiin nuorempana Namu Nakertajana"

Namu: "Heh heh, osataan sitä vieläkin"

Namulla on kyky saada huomionsa silloin jos massussa on yhdenkään raksun mentävä kolo. Tällä kerralla hampaista saanut johto toimii vielä, ainakin hetken. 

Kilot kurissa ja grammat myös

Noomi

Noomi kävi eilen rokotuksella eläinlääkäriasemalla, siellä samalla missä yleensäkin käymme. Samalla ell-asemalla Noomi steriloitiin vuonna 2020. Tuon käynnin yhteydessä Noomi oli saanut tietoihinsa merkinnän arvaamaton. 

Kuulemma osa kissoista kiukuttelee kun omistaja on mukana ja osa taas silloin kun omistaja ei ole mukana. Noomi kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Eilen kaikki sujui moitteettomasti. Hampaat olivat kunnossa ja painoakin tullut vain 300 grammaa lisää sterilisaation jälkeen. Se on huippujuttu! Mutta Noomi ei olekaan ruokaorientoitunut, kuten äitinsä. 

Kirjoitettiinko sinne lappuun mitään mun komeista viiksistä?
Varmasti ovat Naukulan komeimmat! 

Ainoastaan matkalla tuli sanomista, mutta se ei nyt mikään ihme ollutkaan. Vaikka kuljetuskoppa oli suojattu pyyhkeellä, ulkona oli silti Noomin mielestä liian viileää, satoi ja tuuli ja lisäksi vielä tie eläinlääkäriasemalle oli kuin perunapeltoa. Sen verran lumentulo ja sen jälkeinen plussakeli toivat haasteita matkaan. 

Terkkuja vaan sinne eläinlääkäriasemalle ja kiitos taas mukavasta käynnistä ja rupattelutuokiosta odotustilassakin! 

Uusia harrastuksia

Hertalla

Ennen Herttaa täällä ei ollut talouspaperista kiinnostunutta kissaa. Hertta muutti tämän, vaikka kiinnostus on huomattavan ajoittaista ja talouspaperirulla edelleen keittiön pöydällä. 

Ei täällä ennen ollut myöskään kissaa, joka tulee tupeeraamaan minua aamulla. Tai kissaa joka menee kissankorin alapuolelle rämpyttääkseen siellä olevaa tukirautaa. Hampaillaan mitä ilmeisemmin. 

Nyt on. Hertta on monitoimikissa. Ei tee tee vain yhtä asiaa, kuten rämpytä tai nakerra tai sen sellaista. 

Virtuaalinen käynti

Hammaslääkärillä

Pikaisella diagnoosilla sanoisin, että Namu Naukulalla on reikiä nolla. 

Toisenlainen hammaskeiju

Kissaklinikalla

Sulo tässä moi. Mä kerron nyt kaikesta erityisen kummasta mitä täällä on tapahtunut. Ensinnäkin, meiltä katosi raksubaari. Vähän rupes sitten huikoon yhdeltä ja kolmelta ja pistin ne punatabbyt hommiin. Mamma oli saatava ylös korjaamaan asia. Noomi ei oikein vielä ymmärrä ettei viiksillä nenän kutittelu välttämättä tehoa, Namu sitten kävi puremassa kantapäitä, kyynärpäitä ja mistä nyt vaan kiinni sai. Ei tehonnut. Erittäin omituinen juttu. Ruokaa ei tullut aamullakaan ja oltiin jo ihan nääntyneitä. Mä menin sit ulos ja kun tulin takaisin kiltisti, kuten aina, olin haistavani hyvän tonnikalan tuoksun, mutta mutta. Mut napattiin koppaan. Sit me lähdettiin sinne missä oon ollu aikaisemminkin. Mamma siellä höpötteli mun korvaan ettei se laula mut oli sit pakko niitä sanoja kumminkin lausua. Mutta laululta vältyttiin. Sit tuli se blondi, luulen että oli se hammaskeiju? En tiedä varmaksi, mutta sellainen vissiin on olemassa kun niin on Noomille kommenteissa kerrottu. No se hammaskeiju nipisti mua vähän pyllystä ja pisti kirjahyllyyn. Kirjahylly on ihan jees, mutta miksi siinä oli ovet? En ymmärrä. Sit mä nukahdin ja sit kun mä heräsin mamma tuli kohta. Se makso siitä, että se blondi hammaskeiju nipisiti mua pyllystä, säilytti kirjahyllyssä ja otin siellä torkut. Sit me mentiin kotiin. 

Punanutut tuli heti vastaan ja ne oli aika hiljasta tyttöä. Namukin, vaikka on viime aikoina laulellu minkä on kerenny. Sit mamma ihaili lappua minkä sieltä sai mukaansa. 

Hammaskeiju oli kirjottanut, että mä olen normaalipainoinen, hyväturkkinen, komea kissa. Mikä uutinen toi nyt sitten oli? Kaikkihan sen tietää. 

Oli siinä sitten jotain juttua hammaskivestä, mutta siitä en tiedä muuta. Kun hampaat kuitenkin mainittiin, mietin, että oli pakko olla se hammaskeiju. 

*väläyttää hymyn* 

Tämän teille kertoi, 

Sulo Naukula, komeaksi diagnosoitu

Käykö kissanpennuillakin hammaskeiju?

Kysyy Noomi.

Tilanne viikonloppuna - kaksi kulmuria.

Mul on enää kolme kulmuria ja sitä mä vaan mietin,
että käykö kissanpennullakin hammaskeiju
 ja jos niin koska ja mitä se tuo vai voiks siltä toivoo vai miten tää homma oikein menee.
Mun on nyt funtsittava. 

Hups

Kiinni jäi

Sellaisia uutisia nyt vain, että Naukulasta on tavoitettu myös toinen nakertaja. 

Herätyyyyyyys! 

Aamiainen ON myöhässä. 

Että täytyykin nyt ilmeisesti sitten avartaa katsantokantaansa ja oppia ajattelemaan asioita myös toisesta näkökulmasta. Laatikon ulkopuolelta sanoisin. 

Seikkailu

ilman Suloa

Mä kävin pitkällä. Hurjan pitkällä. Mentiin autolla. Mamma ajo. Sitten me odotettiin ja leikittiin ja sitten tuli sellainen valkotakkinen ja yritti antaa mulle nameja. En ollu ennen sellaisia just maistanu. Kävin vaa'alla (4,3 kg) ja yritin mennä vaa'an taa - sinne patterin päälle. Mun emo kerto että se on hyvä paikka. Mut en mä sit kumminkaa kun mut saatiin kiinni. 

No sit mä olin nätisti mut se valkopaitanen pisti mua. Takajalkaan! Outoo. Sit tuli yks täti rapsuttelee ja sit mamma ja sit se valkopaitanen räpläs jotain. Mut mä oli vaan ihan okei. Sit se toinen lähti ja se valkopaitanen ryhty silittää mua harjalla. Oli aika pikkusten pentujen harja, ois voinu harjaa suuremmallakin. 

Näättekö, mamma on laittanu mun boksiin taulun seinälle.?

Sit me lähettiin taas ja sit mul tuli kauhee ikävä Suloa ja käskin kovaa mamman painamaan kaasua. Oltiin me kotona nopeesti sit. 

Sulo oli meitä heti vastassa ovella. Mä näytin sille et oli hyvä reissu, en meinannu tulla kopasta ulos ja Sulo tuli ihan uteliaaksi ja yritin vähän pihdata sitä missä oltiin. Vaik en kyl tiedä ihan ittekään. Sanoin vaa että naisten pitää aina välillä vähän käydä kylillä. 

Mä sain sielt heijastimen ku olin ollu nätisti. Oisin mielummin ottanu hammasharjan kun Sulollakin on oma. Mut se yks täti sano, et ne on nyt loppu koko Suomesta (se on vähän isompi paikka ku Naukula, jos ette tienny). Et mun oli sit tyydyttävä siihen heijastimeen. Niin ja ne namit sain mukaan boksiin. Söin ne sit heti. 

Tämän teille kertoi, 

Namu Hagar Rauhantytär Naukula

Uusi harrastus - ei toivottu

Namu Nakertaja

Namu on ryhtynyt petaamaan sänkyä ja syömään torkkupeittoa. Eikä mitä tahansa sänkyä tai torkkupeittoa, vaan Sulon omia. 

Tänä aamuna löysin sängyn patjan (punainen räsymatto) makuuhuoneestani ja torkkupeiton makuuhuoneeni oviaukosta. Petasin sängyn uudelleen Sulolle. Töistä tullessani löysin torkkupeiton kylpyhuoneen oviaukosta ja patjan kylpyhuoneesta. 

Torkkupeittoon oli ilmestynyt uusi nakerrettu reikä.

Sanomattakin on selvää, että olemme Sulon kanssa järkyttyneitä viimeaikaisista tapahtumista. Mikä avuksi? 

PS: On se kyllä sisukas likka kun tuota räsymattoa raahaa ympäriinsä. 

Ohjeita

pienemmälle

Sulo: "Namu..."
Namu: "Joo"
Sulo: "Ootko sä miettiny sitä nakertelua?"
Namu: "En kauheesti, miten nii?"
Sulo: "Kato ku ei siitä oo oikeesti mitään hyötyä."
Namu: "Ai miten nii?" 
Sulo: "No se on niin hiljaista touhuu, ettei mamma sitä kuule. Sun täytys kuule opetella se rämpyttäminen. Se tehoaa paremmin." 
Namu: "Ahaa. No mä mietin tota nyt." 

Tässä vain yksi vaihtoehto vuoropuhelulle, joka käytiin sunnuntaina parvekkeella. Vaihtoehtoja on varmasti muitakin. 

Hampaat

Ison pojan hampaat


Sulon maitokulmahampaat ovat lähteneet. Toiselta puolen yläleukaa oli maitohammas poissa jo toissa iltana ja toisen lähdön huomasin eilen. Kuten yleensä, niin onneksi myös meillä, hampaiden vaihtuminen ei aiheuttanut ongelmia. Pieni veripisara kulmahampaan kohdalla näkyi, mutta siinä se. 

Aamu-ulkoilu on suoritettu. Tänään näimme pienen siilin. Emme jääneet tekemään lähempää tuttavuutta vaan minä kannoin Sulon toiselle puolelle pihaa heinien sekaan. Tämä kohta pihalla on yksi Sulon suosikeista. 

Hammaskeiju ja muita vieraita

Naukulassa

Tompan, Jerryn ja Caleanan ihmiset pistäytyivät Naukulassa. Sulo oli erittäin tyytyväinen ja esitteli taas joka paikan. Vierailusta voi lukea täältä. Tämän vierailun jälkeen epäilen kyllä entistä enemmän, että Sulo ymmärtää kaiken. Kun kerroin kirjastossa, että Sulo menee joskus kirjojen taakse piiloon, niin Sulo paineli sinne samoin tein. Tompan, Jerryn ja Caleanan blogissa on tästä nyt todistusaineistoakin. 

Seuraava vieras meillä varmasti onkin hammaskeiju. Sulolla on vaihtumassa kulmahampaat isojen poikien kulmahampaiksi ja maitohampaat ovat kohta historiaa.  

Nyt pitää tarkkailla tilannetta ja katsoa lähtevätkö maitohampaat itse irti. Lisäksi mietin vierailevatko hammaskeijut kissakodeissakin?