Rokotus ja kontrolli

Kaikki hyvin

Nyt on Helmin rokotukset saatettu kuntoon!

Samalla vaivalla ja käynnillä otettiin sitten jälleen diabeteskontrollin verikoe. Helmin sokerit ovat pysyneet aisoissa, arvo nyt 8,88 mmol/l (kissan viitearvo 4.11 - 8.83). Vaikka yläarvon yli mentiin, niin tilanne on Helmin osalta silti hyvä. Pahimmillaan Helmin glukoosi oli yli 30. Insuliinipiikit lopetettiin kokonaan toissa lauantaina. 

Pientä protestointia varhainen aamukäynti aiheutti ja Helmi oli kuorinut kyntensä kuljetuskoppaan matkan aikana. Suuremmilta vahingoilta kuitenkin vältyttiin!

"Eläinlääkäritäti hei! Mä tuun sit taas joulun aikoihin." 

Kiire

Aamupuurolle

Helmille tarjoillaan yksi pussi pehmeää ruokaa päivässä, puolet aamulla ja puolet illalla. Muu ravinto onkin sitten diabetesraksut. Niistä kelpaa vain Royal Caninin Diabetic. Hyvin maistuu ja aamupuurolle onkin aina kova kiire.

Mutkia matkassa

Helmin rokotukset

Kävin tänään Hesyssä ystävän kanssa. Siellä oli kissoja ja onneksi myös paljon kissaa havittelevia ihmisiä. Siellä asioita selvitettyäni, sain tietää, etteivät Helmin rokotukset ole kunnossa. Kyllä sitä ihminen voikin olla tyhmä, siis minä näköjään voin. Nyt on rokotusaika varattu ensi tiistaiksi ja samallahan voi kontrolloida sitä verensokeriakin.

Hesyssä pyydetään jo olemassa olevan kissan rokotuskorttia nähtäväksi, ettei sieltä tullut uusi tulokas tartuta mitään helposti leviävää tautia. Varsinkin kun kissojen alkuperästä ja perimästä ei ole tietoa. Ihan hyvä sääntö. Naukulalle se tarkoittaa sitä, ettei uusi tulokas sieltä tule, jos on seuraavan kahden viikon aikana tullakseen.

Naukulaan kelpaa sellainen pieni poika, jonka tausta on selvillä, eikä siellä ole sairauksia. Etsinnät jatkuvat.

Häiriöitä

ja mietelmiä

Ilmat viilenevät ja Helmi siirtyy saunaan. Ei tunnu haittaavan, vaikkei sitä ole lämmitetty. Häiriötä sen sijaan aiheutti mamma, kukas muu. Saunan valo on ollut pimeänä jo keväästä asti ja tänään sitten sen muistin vaihtaa valoisan aikaan. Kesken päiväunien. Sanomista tuli.

Sanomista tuntuu olevan nykyään vähän enemmänkin. Suu käy vähän väliä, ja välillä sieltä tulee juttua välillä ei. Ymmärtää ilmeisesti minun rajalliset kommunikointitaitoni.

Olen myös tullut siihen päätökseen, että kaverin se Helmi tarvitsee. Hakusessa olisi nyt pieni pentu poika. Toivottavasti oikea osuu kohdalle pian, kaksi viikkoa olisi aikaa tarkkailla yhteiselon alkutaivalta.

Kyllä vai ei?

Kerro, Helmi, kerro

Olemme asustelleet Helmin kanssa kaksin vasta vajaan viikon. Se on lyhyt aika se. Olen kuitenkin ryhtynyt jo pohtimaan pitääkö Helmin saada kissakaveri. Helmi ei ole koskaan ollut ainoana kissana. Eläinsuojeluyhdistyksestä (omasta pesueestaan) Helmi tuli kahden kissan talouteen.

Kun tässä aamutuimaan googlailin asiasta, olin kirjoittanut hakusanaksi "kissalle kaveri" (ei ole kovin lennokas haku, tiedän!). Helmi tuli viereen ja lisäsi hakukenttään numeron 1. Hmm...sepä pulmallista! Ilmoittiko Helmi haluavansa olla ainoa kissa vai ilmoittiko haluavansa yhden kaverin? Kysyin tätäkin sitten Helmiltä ja Helmi lisäsi hakukenttään sen ykkösen perään liudan numeroita neljä. Eli ei Helmi ainakaan neljänä kissana voi olla, enkä usko, että haluaisi 144444444444444444444444444 kaveria. Vai haluaisiko? Tämän tiedonannon jälkeen Helmi käveli ylväästi pois kirjoituspöydältä, joten lisääkään en voi kysellä.

Mikäli hankin Helmille kaverin, sen täytyy tapahtua nopeasti! Olen kotona toistaiseksi ja takaisin töissä kahden viikon kuluttua. Seuraavasta lomasta ei sitten olekaan tietoa. Tässä olisi seuraavat kaksi viikkoa aikaa totutella mahdollista uutta tulokasta Naukulan tavoille, vaikka se suurin työ tulisi kyllä tietenkin Johatajatar Helmille.

Tapahtui sitten niin tai näin, Wilman muisto säilyy sydämessä ikuisesti.

"Tiedän mitä haluan, mut mammapa joutuu vain arvailemaan."

Ensimmäiset

Pele ja Miska

Kuka muistaa 80-lukua? Minä muistan. Vuonna 1980 oli Moskovan olympialaiset ja minä olin silloin 14-vuotias. Seurasin silloin(kin) urheilua ja aika luonnollista (?) olikin, että ensimmäiset kissani saivat nimensä urheilusta.

Pele tuli ensin. Nimi tuli brasilialaiselta jalkapalloilijalta Peleltä. Olin juuri lukenut Pelen elämänkerran. Moskovan olympialaisten kisamaskotin (karhu) nimi oli  Misha, niinpä Pelen seuraksi tullut tyttö sai nimensä tämän kisamaskotin mukaan, vähän muunneltuna tosin. Tytöstä tuli Miska.  

Pele pantteri.

Miska karhu.

Pele ja Miska huoneessani kirjoituspöydällä.

 Katsokaa Miskan pyllynpäällä ollutta sydänkuviota ja minun 80-lukulaisia rillejäni.

Pele eli 10-vuotta ja Miska komeat 17-vuotta.

Kotona

Kiitos Tasha ja Kissasirkus

Viime aikoina sanat eivät ole riittäneet. Ne eivät riittäneet eilisiltanakaan kun Tasha vieraili Naukulassa ja toi upean, upean maalauksensa Wilmasta. Maalaus oli myös kehystetty kauniilla sinisillä kehyksillä. Kerrassaan uskomattoman ihanaa saada tuollainen maalaus Wilmasta oman kodin seinää koristamaan nyt kun Wilmaa ei enää ole.

Maalaus pääsi Naukulan aulaan ja siitä näen sen usein. Oikea paikkahan sillä olisi toki kirjastossa Wilman lempipaikan näköalatornin yläpuolella, mutta pelkään, että aurinko tekisi sille tepposet. Sellaista en suinkaan halua. Aulan matto oli toinen Wilman lempipaikoista ja siinä se nyt on. Ihan lähellä.

Kiitos vielä kerran Tasha. Sanat vain eivät riitä kiittämään tarpeeksi.