keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Lisää vaikeusastetta

Halvat huvit

Vaikka raksut maistuvatkin hyvältä kun mamma rouskuttaa pähkinöitä, on niiden helppoon saatavuuteen nyt ilmeisesti kyllästytty. Muutamana pähkinäiltana, on Helmi siirtynyt rappusille odottamaan, että raksuja heitetään rappusille. Sieltä niitä on sitten kiva metsästää ja kai tässä niitä kaloreitakin jonkin verran polttaa.

Helmi ilmoittaa halunsa tähän raksumetsästykseen varsin selvästi. Sitä ei voi olla huomaamatta oli sitten itse sohvalla tai muualla huushollissa.

"No tuleeks niitä sieltä vai ei? Mä jo ootan." 

Vaikka osalle meistä on lapsena varmasti sanottu, ettei ruualla saa leikkiä, kissoihin tämä ei ainakaan päde!

maanantai 2. tammikuuta 2012

Pähkinöitä

ja kissanruokaa

Minä tyttö olen pistellyt poskeeni joulun ja uuden vuoden tienoilla suuret määrät pähkinöitä. Niin paljon, että voisin ajatella jopa pähkinätöntä tammikuuta (paitsi että juuri äsken söin pari kourallista maapähkinöitä).

Kun minä syön pähkinöitä, on Helmi mielestäni hieman huolestuneen oloinen ja tulee viereen kerjäämään. Niinpä sitten olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun, että pähkinäkipon vieressä on aina muutama raksu. Vielä ei ole mennyt "raksut" sekaisin ja vääriin suihin.

Kuvitteleekohan Helmi minun pistelevän napaani kissanraksuja, vai mistä kyse?

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Uusia kujeita

Vuonna 2012

Uuden vuoden aatto vierähti ystävien seurassa. Naurua riitti ja Helsinki-muistipeli sai jälleen ansaitsemansa riemukkaan vastaanoton. Kuinka huono muisti sitä voikaan  ihmisellä olla! Raketteja räiskähteli pitkin iltaa, keskiyöllä seurasimme naapuruston ilotulitusta kuohujuoma käsissä.

Aamusella oli vuorossa lempeä herätys. Makuuhuone on saanut jo aikaisemmin romanttisen ilmeen äidin vanhojen lakanoiden ja pitsiverhojen ansiosta. Mamman saikin kovin hienosti ylös aamuruokaa tarjoilemaan kun omasta korista käsin tassutteli pitsiverhoja kynsillä.

"Ai mitä? Minäkö?" 

Hyvää vuotta 2012 kaikille! Tuokoon vuosi tullessansa pelkkää hyvää.

lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää uutta vuotta

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Paljon on mahtunut vuoteen 2011.
On ollut matkoja, arpajaisvoittoja, naurua, iloa, surua ja paljon kyyneleitä. 

Tapahtumia vuoden varrelta:

Ulkotarhasta lähti katto tammikuussa.

Helmikuussa Ystävänpäivänä iloittiin Wilman toipumisesta ja yllätyttiin iloisesti Kirsikan paketista.

Maaliskuussa mietittiin vielä himmeliä, syyskuussa ajatuksenpoikasesta oli kehittynyt kristallikruunu.

Ensimmäinen blogiystävä vieraili huhtikuussa. Kummitus käväisi Naukulassa ensimmäinen kerran ja lisäksi muun muassa Naukulan nalle täytti 45-vuotta.

Ensimmäisten (ja toistaiseksi ainoan) Naukulan arpajaisten voittajat julkistettiin toukokuussa.

Kesäkuussa Naukulassa vieraili kissakuiskaaja ja vanhempien Minni-kissa nukkui pois vakavan diabeteksen vuoksi.

Helmillä todettiin diabetes heinäkuussa. Myös ensimmäinen Koratialainen valtiovierailu ajoittui heinäkuulle.

Elokuussa tarjoiltiin elävää kuvaa ja kas, kas, silloinkin Naukulassa oli kummitus kylässä.

Syyskuussa Wilmaa käytettiin eläinlääkärissä ja oltiin huolestuneita.

Wilma nukkui pois kotonaan lokakuussa. Naukulaan tulvi suruvalitteluja ja blogiystävämme Tasha yllätti ihanasti maalauksellaan Wilmasta. Myös Tarmo Tiikeri piipahti Naukulassa, ennen oman ihanan kodin, nimen ja kaverin löytymistä.

Joulukorttikuvaukset olivat marraskuussa, kuten myös saunaremontti.  

Joulukuussa pidettiin sadetta, kestitettiin vieraita ja vietettiin joulua.

Tulevalle vuodelle toivon kaikille enemmän iloa, onnea ja naurua!

Koska kertaus on opintojen äiti
ja koska tuskin osaan parempia ohjeita antaa,
tässä vielä linkki Naukulan ohjeisiin uudelle vuodelle!  



PS: Ja jos joku jaksaa kaikki tämän postauksen likitykset lukea, täytyy onnitella, antaa kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

perjantai 30. joulukuuta 2011

Diagnoosi: Tyhmä

Tyhmä, mamma, tyhmä.

Tänään tuli pitkäaikaisen sokerin tulokset. Kohollahan ne olivat, oikein reippaasti. Tulos oli 600. Elokuussa trallateltiin hyviä tuloksia, silloin olivat viitearvon lähellä 404. Arvon pitäisi olla siis alle 400.

Olenkin diagnosoinut itseni tyhmäksi ja olo on sen mukainen. Miksi minä en nyt osannut tarkkailla Helmin vointia? Tai tarkkailinhan minä, mutten huomannut mitään. Olisiko pitänyt?

Helmi ei diagnosoi mammaa tyhmäksi, ainakaan tänään - katkaravut ovat jo sulamassa. Kunhan ne vielä saadaan tarjolle, on mamma Helmistä varsin ihana.

"Oisko ne valmiita jo?" 

torstai 29. joulukuuta 2011

Kuva-arvoitus

Helmi taiteilee

Helmi on järjestänyt tänne pienen kuva-arvoituksen. Koska taiteilijalla ei ole niin paljon välineitä käytössänsä, tehtiin tämä taideteos käytössä olevalla materiaalilla, ja vielä oikeaan paikkaan.

Mitä sinä näet kuvassa? Oikea vastaus ei välttämättä ole pissasta paakkuuntunutta kissanhiekkaa.


Toiset ovat erikoistuneita sydämiin, mutta Helmipä ei. Myös Wilma kokeili aikanaan sydänpissejä.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Kahden kirjan taktiikalla

Nukkumaan

Minun on aina luettava ennen nukkumaan menoa.

Jouluna tartuin vihdon kirjamessuilta saakka hyllyssä odottaneeseen teokseen Vieras kartanossa (Sarah Waters). Jostain syystä elämä Englannin kartanoissa ja kylissä on aina kiinnostanut minua tunnelman takia. En tiedä miksi, mutta niin se vain on.

Eilen pääsin tässä kirjassa sivulle 198 ja tein jotain hyvin poikkeuksellista. Hain toisen lukuvuoroaan odottaneen kirjan Vieras kartanossa -kirjan rinnalle. Kun uni oli tulossa silmään, oli pakko lukea hetki kirjaa nimeltä Huono Karma (David Safier), jotta saisin nukutuksi ilman painajaisia tai ainakin ilman liian vauhdikkaita unia.

Mieleen tuli jossain vaiheessa iltaa myös se, että Naukulan ulkotarhassa asustelee kummitus. Tämänhän Mustan ja Harmaan ihminen tallensi kameraansa. Kummituksesta, vai mistä lie johtunut, myös Helmi heristi korviaan ja tuijotti monesti makuuhuoneen oven suuntaan ennen kuin nukahti huristen viereeni.

"Ei siel mitään oo. Kunhan vähän juksutan mammaa ku lahjatki on nyt saatu."