sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Liian viileää

päikkärit parvekkeella

Nyt on hieman hankalaa. Lämpötila on jossain lämpimän ja kylmän välimaassa eikä pieni kissa oikein tahdo päästää kesästä irti. Siksipä päikkäreitä yritetään aloitella viikonloppuisin vieläkin parvekkeella, mutta hetken kuluttua sieltä on  tultava sisään. Vähän jo tulee vilu.

"Mamma! Lämppäri päälle ja sassiin." 
Naukulan parvekkeella olisi myös lämmitin katonrajassa. Siinä menee kuitenkin raja. Parvekkeen lämmittäminen olisi mielestäni jo vähän liikaa. Kun on syksy, niin sitten on syksy!

lauantai 29. syyskuuta 2012

Yhtämatkaa

Alakertaan

Kuten arvoisa lukijakunta jo tietää, on meillä Helmin kanssa tosi monia rutiineja. Vaikka niin kai niitä on perheessä kuin perheessä. Onhan se hyväkin, kun asiat ovat asettuneet paikoilleen, niin tekeminen ja oleminen tuntuu kotoisalta ja turvalliselta.

Tiedossa lienee sekin tosiasia, että Helmi hieman huijaa. Aamuyöstä on saatettu saatella matkaan naapureita ja tarkkailtu pihan elämää. Mutta kun minun kelloni on soimassa, astettu Helmi omaan koriinsa sängyn viereen.

Siitä sitten on kiva terhakkaana herätä ja pöristä uusi aamu hyvään käyntiin.

Alakertaan ei toki voida astella yksin ja juuri tämä rutiini olikin se ,mikä nyt piti paljastaman. Mieluiten kävelemme rappuset yhdessä alas, siitä tulee sellainen mukava yhteenkuuluvaisuuden tunne. Matkalla voi toki hieman myös venytellä aamukankeuttansa pois.



 

Pääasia kuitenkin on, että Helmi on alhaalla ensin. Tästä se touhukas lauantai lähtee hyvin liikkeelle!

perjantai 28. syyskuuta 2012

Aurinko armas

tule pian

Sateista, sumuista ja syksyistä. Huomenna halutaan valoa, aurinkoa ja kirpakkaa syksysäätä. Keinovalo on jotenkin niin ikävä, eikö?


Toisaalta, kun on tähti, niin kai sitä nyt pitää kestää parrasvaloissakin.


torstai 27. syyskuuta 2012

Tuuli toi

terveisiä

Mistä? Keneltä? Mitä terveiset kertoivat?

Tuulen tuomat terveiset olivat selkeästi hyviä! Minunkin uteliaisuuteni heräsi. Kuka meille terveisiä lähetti?

PS: Eikä tullut naapurin makkaragrillistä! Eikä ollut orava tai tirppa. Eikä edes kummitusta näkynyt!

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Karkuri

Eiks Mamma tuukaan?

Ilman selityksiä - näin se meni.








The End.

tiistai 25. syyskuuta 2012

Kissojen Suomi

Kissojen Suomi - Katit historian poluilla
Minna Keinänen & Harri Nykänen (SKS, 2012)

Kirja on ollut Naukulassa jo hetken ja sitä on selailtu, luettu ja ihasteltu. Yksi sen tuomista viisauksista on se, että "kissa opettaa elämäntaitoa" (sivu 163). Helmin mielestä tässä ei ole mitään outoa. Tietenkin se on näin. Naukulassa näin on tehty jo vuosikausia. Suurta kissamaista viisautta en vieläkään ole pystynyt saavuttamaan, joten Helmillä riittää työsarkaa.

Kirja väittää myös, että kissat ovat internetin suosituin aine! Jos näin on, niin minä väittäisin, että maailmassa on edelleen toivoa! Toivoa on myös, jos kyseessä on mikä tahansa eläin - koira, lintu, kirahvi tai vaikkapa perhonen. Kirjan mukaan Teksasin yliopiston tutkimuksessa kerrotaan, että kissaihminen seurustelee kotona tietokoneensa kanssa, kissa makoilee vieressä sohvalla ja vaihtaa asentoaan mukavammaksi. Eihän se nyt näin mene, sanon minä! Kissa puolittain istuu tai makaa tietokoneen näppäimistön päällä ja satunnaisesti  painaa virtakytkintä ilmoittaakseen session päättyneen! Selkeä asiavirhe siis tutkimuksessa. Koirien sanotaan vievän omistajansa lenkkipoluille muita tapaamaan, joten kyllä Teksasin yliopiston tutkimus varmasti osittain on oikeassakin, eikä täällä pienessä kissablogissa muuta tohdittaisi kovin suureen ääneen väittää. Sitä vaan ihmettelen, Teksas hohoi, että oliko tämä uutinen jollekin?

Kirja on äärimmäisen kaunis ulkoasultaan, sisällöltään mukava, paperi käteen sopivaa, kuvat kauniita ja ehdottomasti kuuluu Naukulan kirjastoon.

Osassa lukuja oli kuitenkin mielestäni hieman asenteellisuutta, tai liekö ollut tarkoitus humoristisesti käsitellä aihetta? Vaikkapa nyt "mainioita, turhia kissatuotteita". Oli tuote sitten käpy, glitterpallo tai mikä hyvänsä, mitä väliä sillä on jos se tuottaa iloa ja saa aikaan leikin? Uskon, tai ainakin toivon, että suuri osa kuluttajista osaa katsoa kissatuotteidenkin mainoslauseiden taakse. Vai uskooko joku muka, että käyttämällä tiettyä ripsiväriä saa aikaan mainoksen ripset?
"Mamma mä haluun kans semmoset ripset.
Onks sul sellast ripsarii?"



Pienestä kritiikintyngästä huolimatta, suosittelen kyllä tätä kirjaa sivistäväksi teokseksi kaikkiin koteihin!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Uusi harja

myös Plantagenista

Helmihän tunnetusti pitää harjaamisesta. Silloin kun sen suorittaa äitini  (Helmi mummo) tai veljeni (Helmin eno). Minun suorittamana harjaus aiheuttaa kahden - viiden harjanvedon jälkeen sähinää. Tämä on todettu ainakin kolmella eri harjalla. Se ei kuitenkaan estänyt minua yrittämästä jälleen.

Tämän harjan piikkien päässä on sellaiset pienet valkoiset tulpat. Mietin josko ne hieroisivat mukavasti.



Pitkällisen tutustumisen ja harkinnan jälkeen, Helmi antoi minun harjata itseään ilman suhinoita. Kelpaisikohan tämä?