Vähän villasta

ja sen ominaisuuksista

Minä käyttäisin mielelläni villasukkia kesät talvet. Sulo on asiasta toista mieltä. Vaikka villasukkien vieressä onkin ihan hyvä lepäillä, tilanne muuttuu heti kun villasukat lähtevät liikkeelle. Silloin niistä tulee suurriistaa.

Kuva 7. toukokuuta 2014. 

Onhan se toki pienen pojan vaikea ymmärtää, miksi toisen villan kanssa saa möyhiä, riehua ja nukkua ja kun villa sitten lähtee liikkeelle, sen kimppuun ei voisi hyökätä. 

Kuva 14.5.2014.

Villan ominaisuus kutistua on myös tullut tutuksi. Vai mitenkä muuten tämä muka olisi selitettävissä? 

Kuva 17.5.2014.

Kuva 15.6.2014.

Kaksi seuraavaa kuvaa 13.7.2014. 

Ja kuinkas sitten kävikään?

Kuva eiliseltä 16.7.2014. 

Suruja ja iloja

tunnustus ja liukuvärjätty nenä

Onkohan joku jo huomannut? Jos ei, niin tunnustetaan se nyt ihan virallisestikin. Minä olen rakastunut Suloon. Ihan koko kissaan. Kaksivärisistä viiksistä liukuvärjättyyn nenään ja hännän päähän asti. Ruskeisiin polkuanturoihin ja jokaiseen täplään ja tassuun. Tätä rakkautta on kestänyt pitkään ja kuten aidoissa rakkauksissa muutenkin, tämä tunne vain vahvistuu päivä päivältä. 

Ajatukset ovat palanneet myös Helmiin. Ikävä ja suru Helmin poismenosta ovat läsnä aina. Oman rakkaan menettäminen on sanoinkuvaamattoman vaikeaa ja haluankin lähettää lämpimiä ajatuksia ja voimia Kristalle, jonka Topi-kissa nukkui pois eilen. 

Helmi. 

Hammaskeiju ja muita vieraita

Naukulassa

Tompan, Jerryn ja Caleanan ihmiset pistäytyivät Naukulassa. Sulo oli erittäin tyytyväinen ja esitteli taas joka paikan. Vierailusta voi lukea täältä. Tämän vierailun jälkeen epäilen kyllä entistä enemmän, että Sulo ymmärtää kaiken. Kun kerroin kirjastossa, että Sulo menee joskus kirjojen taakse piiloon, niin Sulo paineli sinne samoin tein. Tompan, Jerryn ja Caleanan blogissa on tästä nyt todistusaineistoakin. 

Seuraava vieras meillä varmasti onkin hammaskeiju. Sulolla on vaihtumassa kulmahampaat isojen poikien kulmahampaiksi ja maitohampaat ovat kohta historiaa.  

Nyt pitää tarkkailla tilannetta ja katsoa lähtevätkö maitohampaat itse irti. Lisäksi mietin vierailevatko hammaskeijut kissakodeissakin? 

Mitä isot edellä

sitä pienet perässä

On varmasti käynyt selväksi, että me ihailemme Kassua ja Kekeä. Veljekset ovat kuin kotonaan niin meren äärellä kuin metsässä. Meille on toistaiseksi riittänyt oma kotipiha. Mutta se ei tarkoita sitä, että kotipihassa ei voisi ottaa oppia isoista pojista. 

"Ensin näitä pitää mittailla." 

"Täst se sit lähtis." 

"Jos mä sit vaikka mamma seuraavalla kerralla ku mä oon viel niin pieniki." 

Mäntyyn tekisi kovasti mieli kivuta, mutta toistaiseksi takajalat ovat pysyneet maassa tai olleet noin viiden sentin korkeudessa. 

Lisäksi lähetämme terveiset kasvattajalle. Hanskaa kyllä ihmeteltiin ja haisteltiin tovi, mutta sen kanssa ei viitsitty leikkiä. Ainakaan vielä. 

Mukavaa viikkoa kaikille! 

Mamman kesäretki

Mummulaan

Minä kävin kesäretkellä Sulon mummulassa yhdessä Telliksen ja Puolu-tätin kanssa. Se tarkoitti myös sitä, että Puolu-täti ja Sulo tapasivat toisensa kaksi kertaa. Ensimmäisellä tapaamisella en ymmärtänyt edes ottaa kameraa esille, toisella kerralla ymmärsin, mutta kuvat ovat aika tuhrua. 

Ystävyys ei ole kadonnut minnekään. Sulo hämmästeli noin sekunnin kuka sieltä sisälle tulla touhotti, mutta Puolu-täti kertoi asian oikean laidan heti. Sen jälkeen meno olikin tutun letkeää ja riehakasta. 

Tässä on Sulon Ruska-mummu, aina yhtä kaunis, kilpikonnaruskeatabby Pinkkitassun Bette (EUR f 22).  

Tässä puolestaan Sulon suloinen Rauha-täti, cremetäplikäs Pinkkitassun Edina (EUR e 24). 

Ja jos mietitte, mitä Ruska ja Rauha niin tarkasti katsovat, niin vastaus on Puolu-täti. Puolu-täti on todellinen kissakuiskaaja. Osaa ottaa tilanteen kuin tilanteen haltuunsa, Sulon kanssa riehutaan ja näihin sukulaistyttöihin tutustuttiin rauhallisesti. 

Kiitos mukavasta kesäpäivästä Paula, Tellis ja Puolu-täti!

Ja jos Puolu-tätille toista ammattia (kissakuiskaajan lisäksi) miettisi, 

niin voisi hoitaa ansiokkaasti myös navigaattorin virkaa.

 Kun minä ajoin jossain kohdin harhaan, Puolu tuli levottomaksi.

 Kun olimme oikealla tiellä, Puolu oli rauhallinen.   

Shoppailua verkkokaupasta

PetsGo

Sulo sai noin viikko sitten sähköpostia PetsGo-verkkokaupan tädiltä. Meiltä kysyttiin kiinnostusta vastaanottaa lahjakortti ja blogata ostotapahtumasta rehellisesti. Tartuimme syöttiin. Tänään hain paketin postista. 

Plussaa ovat mielestäni: 

+ ilmainen kuljetus (jos ostos yli 19 eur ja nouto Postista tai postiautomaatista) 
+ tekstiviestitse tullut ilmoitus paketin saapumisesta 
+ ystävällinen palvelu
+ selkeät nettisivut
+ noudettu paketti oli hyvin pakattu, eivätkä tuotteet hölskyneet siellä valtoimenaan

Toisista tuotteista olisi mukava saada useampi kuva ja vaikka tuotteesta olisi ilmoitettu sen mitat olisi mukavaa jos tuotekuva olisi sellainen josta saa käsityksen tuotteen koosta. 

Uudesta verkkokaupasta on lisäkseni kirjoittanut mm Karvahelvetti. 

Mitä Sulo sitten hankki? Raksuja, uuden raapimatolpan sekä pienen rapisevan putken. Yllärinä mukaan oli laitettu kolme palloa, joista Sulo valitsi itsellensä yhden. 

"Tää on mulle! Koko loota."

"Oikein hyvä laatikko ja hyvät tuoksut." 

"Mä voin harkita tätä sen mammas keinutuolin sijaan." 

"Mä otan tän, kiitti." 

"Tykkään." 

Kaikkinensa ihan miellyttävä kokemus. Saatan tilata täältä toisenkin kerran. 

Fanikortin saa....

*rumpujen pärinää*

Arvottu on! 

Minä kirjoitin lapuille kaikkien täällä blogissa ja Facebookissa kommentoineiden nimet. Laitoin laput kulhoon ja kutsuin mestarin paikalle. 

Mestari kierteli kulhoa mietteliäänä. Oli tarkkaa puuhaa tämäkin. 

Oikea kohta on löytynyt. 

Ei muuta kuin pää syvemmälle kulhoon ja lappu ylös. 

Tässä nousee voittajan nimi. 

Ja se on.....Krista! 

Onnea Krista! Sulon fanikortti lähtee sinulle. Laita osoitteesi tulemaan sähköpostitse. 

Kiitos kaikille osallistujille!