Muotokuvastudio

kotona

Joskus kun vähän huonekaluja pyöräyttää, voi käydä sellainen vahinko, että saa kotiinsa erinomaisen muotokuvastudion. Toki studio on avoinna vain kissoille. 

Vielä kun vähän tätä valaistusta ja kameran säätöjä korjailisi, niin luulisin tuossa kohdin tulevan kohta parhaimmat kuvat tästä huushollista. 

Viikonlopun sijoitus

Kuljetusboksi pienelle koiralle tai Naukulaan

Täällä on kaksi kuljetusboksia, Clipper 2 ja Ferplast (en tiedä kokoa). Olen yrittänyt etsiskellä isompaa boksia, sillä molemmat ovat vähän liian pieniä. Kumpikaan kissoista ei pysty istumaan boksissaan niin, etteivät korvat osuisi kattoon. Nettikaupoista ei löytynyt mieluisaa ja halusin kuitenkin nähdä sen boksin ensin. Sunnuntaina kävin kaupoilla ja löysin yhden, joka oli mielestäni tarpeeksi iso. 

Joo, just mulle hyvä. 

Joo, kyllä mäkin sit taidan tälle joskus käyttöä keksiä. 

Me mahduttais matkustamaan täällä yhdessäkin! 

Kassin saa pieneen tilaan ja se on hyvä se. 

Hyväksymme ostoksen, joten voisitko nyt mamma siivota loppuun. 

Kuljetuskassissa on nyt vierailtu ahkerasti ja Sulo on ottanut siellä torkutkin. Ottivat ostoksen omakseen, joten ei ollut turha hankinta. 

Sopimattomia ääniä

ulkotarhassa

Jaa-has, jos niitä hiiruloita sitten...

Mikä ääni toi on? Outo. Jos on hiiri niin on kyllä liian iso. 

No nyt ei taas kuulu. 

Taas? Siis mikä toi on? Rotta? 

Sitä mä vaan, että täällä ei oo tehty lumitöitä. 

Ei ollut hiiri, ei ollut rotta, vaan oli lumiaura. Ajaa jurrutteli ja aurasi lähes paljasta alfalttitietä. Kamala kolina kuuluikin. Ei tykätty. 

Oppivat sitten lukemaan

nimet

Minulla on syytä epäillä, että Sulo ja Namu ovat oppineet lukemaan. Jos ei muuta, niin ainakin omat nimensä. 

Pahoittelen kuvien laatua, mutta käsillä oli väärä kamera, eikä tässä muutenkaan nyt ehtinyt säätöjä ajattelemaan kun tällainen tilanne piti ikuistaa. 

Suloista sunnuntaita kaikille! 

Kissojen miniloma

Mummulassa

Sulo ja Namu olivat minilomalla mummulassa. Siellä oli juostu rallia, tarkkailtu tipuja, aseteltu verhoja ja muutenkin hauskuutettu mummulan väkeä. 

Minua ilahdutti erityisesti, että saapumiseni mummulaan tänä aamuna ilahdutti kaksikkoa kovin. 

Kesti noin 30 sekunttia ja Sulo oli selällään pötköllä keskellä olohuoneen lattiaa ja Namu ryhtyi selittämään mummulan tapahtumia antaumuksella. Selitti niin kovasti, että äitini ihmetteli mikäs Namulle nyt tuli. 

Lisäksi pitää mainita, että äitini ymmärsi säilyttää kaukosäädintä oikeaoppisesti tuolilla, eikä pöydällä mistä se rämpytettäisiin alas. Sen verran on huomauttamistakin, että Namua ei kerran huomioitu. Se kostettiin heti hyppäämällä television päälle. Onneksi mitään ei tapahtunut, sillä mummulan televisio on erittäin ohutta mallia...

Miltä sulka näyttää nyt?

Lahja Cheriltä ja Nerolta

Reilu vuosi sitten Sulo sai lahjaksi merikotkansulan. Sulka oli iso ja komea. Ehjä. Cheri oli tuonut sen matkoiltansa. 

Sulka on vielä olemassa ja se on erityisen rakas. Ties mitä mielikuvaharjoituksia Sulo sen kanssa tekee. Ainakin sulkaa kuljetetaan ympäri Naukulaa illan pimenevinä tunteina, juuri ennen nukkumaan menoa. Ja kun Sulolla on sulka suussa, juttelee Sulo erityisen paljon. En tiedä kenelle, en tiedä mitä. Eikä Sulo kerro. 

Kun toinen lopetti

niin toinen aloitti

Sulon lempipaikka pentuna oli sohvan päällä olevalla tyynyllä. Tyynyllä makoiltiin kunnes se ei enää kestänyt Sulon painoa, eikä sohvan selkänojakaan tukenut nukkujaa tarpeeksi. 

Namu puolestaan ei ollut lainkaan tästä paikasta kiinnostunut silloin kun sohvatyynyt olisivat vielä neitiä kannatelleet. Nykyään tilanne on aivan toinen. Makuja on monia. 

(Sulon kuvat toukokuulta 2014, Namun kuvat tammikuulta 2016)