Lapset hiljaa

Sulo leipoo

Punatabbytytöt Noomi ja Namu pistävät välillä tassulla niin koreasti, että pitää vähän toppuutella. Leipuripojalle täytyy järjestää leipomisrauha. 

Saisinko hiljaisuutta, kiitos! 

No okei. 

Kiitos tytöt.

Sen verran on nyt hyvä olo, että pitää leipoa hetki. 

Kylläpä tämä virkistääkin. 

Oletko sitten unirauhasta kuullut, mamma?

Yllättäen Sulo on kelpuuttanut paikan myös iltapäiväuniinsa. Yleensä tuossa ilmeisesti nukutaan silloin, kun odotetaan tätä mammaa saapuvaksi töistä. Ainakin sen verran nopeasti väliovea ryhdytään rämpyttämään kun minä avaan ulko-oven. 

Kissanristiäisissä

Kiskateilla

Tänä aamuna lähdimme yhdessä Trio Miumaun & Nilssonin Tarun kanssa kissanristiäisiin Kiskateille. Matka kului joutuisasti ja määränpäässä meitä odotti Tassulinnan Tuija, Miukumaan edustaja sekä Ivanin ja Anyan mamma sekä yhdeksän hurmaavaa Vinhaviikseä. Vinhaviikset ovat eurooppalaisia, kuten Naukulankin jäsenet. 

Rokkimimmit Eddie, Pate ja Rudi esiintyivät edukseen. Esiintymisestä tosin huolehtivat lähinnä Pate ja Rudi, sillä Eddie oli hieman varattu. Siitä pitivät huolen Eddien marraskuussa pyöräyttämät kuutoset. Kyllä, luitte aivan oikein, kuutoset. 

Nimet oli pidetty tarkasti salassa ja ne paljastettiin juhlallisesti salamavalojen räiskyessä (no oikeasti eivät räiskyneet, vaan minunkin salamani oli suunnattu muualle kuin kissoihin). 

Tässä siis kutosten nimet syntymäjärjestyksessä, olkaa hyvät: 

Vinhaviiksen Rytmihäntä. 

Vinhaviiksen Soittakaa Paranoid.

Vinhaviiksen Komppikatti.

Vinhaviiksen Riimikäpälä. 

Vinhaviiksen Sävelkarva. 

Vinhaviiksen Tahtitassu.

Ristiäisruokaa koko pesueelle ja emolle. 

Rudi. 

Pate. 

Kiitos kutsusta ja hienoista kissanristiäisistä Kiskateille ja hyvästä seurasta kaikille kissabloggareille! 

Punainen karvakuorrute

Sulon pesässä

Joo. Mun peti on kuorrutettu punaisilla karvoilla. 

Se tekee siitä tosi lämpimän.

Että paree siirtyy tähän lauteille...

...vähän vilvottelemaan.
Ja sit tossa alempana on mun jättikuljetusboksi. Se on vaan mun ja mä tykkään siitä. 

Sauna on kissojen. Siellä on ylälauteella kolme pesää, keskilauteilla yksi ja lauteiden alla vielä yksi kori. Noomille on tuollaiseen muhkeaan pesään jo kangaskirjaimet hankittu, seuraavaksi metsästän kangasta. 

Virtuaalinen käynti

Hammaslääkärillä

Pikaisella diagnoosilla sanoisin, että Namu Naukulalla on reikiä nolla. 

Onnellista ja parempaa

Uusi vuosi 2018

Vuodenvaihde on ollut vaihteleva. Hauska, maukas ja dramaattinen. Yöllinen paukuttelu häiritsi eniten, yllätys yllätys, Noomia. Sulo pysytteli lähettyvillä ja Namu puuhaili omiaan eli nukkui kuljetuskopassa, johon olin edellisenä päivänä laittanut sellaisen Namun rakastaman Ikean kylpyhuonematon.

Pyysin kyllä etuovesta, en päässyt. 

Draattisimmat käänteet on nähty tänään. Meidän pienellä takapihalla oli KISSA. Namu tuli ulkotarhaan huutelemaan: "Täällä, täällä, minä olen täällä, tule tänne komea kolli." Noomi puolestaan oli varsin järkyttynyt ja silmät lautasen kokoisena katseli KISSAA ulkotarhan ikkunalta. Tarhaan ei Noomi uskaltanut tulla lainkaan. 

Sitten vasta kummia tapahtui. KISSA tuli sisään. Noomin mielestä KISSAssa oli jotain tuttua, mutta lähestyä silti piti vatsa lattiaa hipoen. Vasta viiksityynyjä haistellessa Noomi uskoi sen todeksi, kissa oli Sulo! 

En nyt tiiä, tätä täytyy miettiä. 

Varsin kummallinen alku uudelle vuodelle. Mitä tänä vuonna voikaan vielä tapahtua? 

Toivomme kaikille hyvää ja parempaa uutta vuotta! 

Paljon leikkiä ja naurua, herkullisia hetkiä ja sopivasti mukavaa jännitystä. 

Tervetuloa vuosi

2018!

Kuka osaa lukea?

Sulo, Namu vai Noomi?

Naukulan joulukoristeluun kuuluu asianmukaiset koristelut myös ruokailun yhteydessä. Plaseerauskortit ovat olleet sievässä rivissä raksukupin vieressä. Paitsi Sulon pallo. Se on aina kaadettu nurin, eikä tekijä ole jäänyt kiinni. 

Kuka pallon kaataa ja miksi? Minun arvaukseni osuu herraan itseensä. Epäilen, että Sulo käy Salamatassullaan näpäyttämässä pallon nurin ajatuksella "tämä olen mä".

Mikä on sinun arvauksesi? 

Tunteita ja tuoksuja

Blogiystäviltä

Blogiystävämme ovat muistaneet meitä kortein ja joulutervehdyksin. Kaunis kiitos jokaisesta muistamisesta. Tervehdykset ilahduttavat kovasti. Eräässä pehmeässä kuoressa oli kauniisti tiiviiseen muovipussiin pakattu joulunpunainen kangas. Hetken asiaa ihmeteltyäni luin kuoressa olleesta kortista viestin ja se kuului näin: 

"Hei Sulo, Namu, ja Noomi (ja Mamma), 

Kiitos tästä menneestä vuodesta ja kaikkea parasta tulevaan! Tuossa kangaspalassa on vähän hevosentuoksua kokeeksi teille kun mietitte miten sitä saisi jos mamma ei tohdi koskea hevoseen. Laitoin sen kankaan H:n mukaan tallille, toivottavasti tuoksu ei ole kokonaan häipynyt. Kiitos kun olette niin ihania ja kaikkea parasta ensi vuodelle! 

Toivoo Friede ja Figo ja H" 

Joo, tuttua, tuttua....

Vähän samanlaista kun mä olin huomaavinani siellä Vermon näytelmissä.

Mutta ei oo ne samat ku näin.

Hmm....tätä pitää tutkia. Onhan mua näytelmissä sanottu niin poniksi kuin hevoseksikin! 

Onpa....aika isoja!
Erittäin mielenkiintoista, sanoisin. 

Samanlainen yllätys oli mennyt myös Miukumaan ladyille, Sofialle ja Olgalle. 

Erinomaisen ajattelevaista Friedeltä ja Figolta järjestää tällainen yllätys! Kiitämme kovin 💗