Ikkunan takana

Pihalla

Mitä noi vanhukset tuolla kökkii?
Miksei ne tuu sisälle jos kerran haluavat? 

Eilen Sulo opetti taas yhden kissanaisen avaamaan ulkotarhan ikkunaa herran mielen mukaan, tänään joutui tyytymään mamman palveluun. Noomikin käväisi tarhassa, vaikka upposi vatsaansa myöten lumeen. 

Viikonloppuna taidamme kuvata lumitilannetta Sulon kanssa. Sellainen olisi suunnitelma. Tuskin nimittäin sulaavat ennen sitä. 

Palloille kyytiä!

Lahjapallot

Eilisessä kisaraportissa tuli kerrottua, että saimme lahjaksi huovutetu pingispallot Naukulan ystävälliseltä lukijalta, joka piipahti tervehtimään meitä Noomin kanssa lauantaina Lahdessa. 

Kuten tapoihin kuuluu, yritin asetella pallot kauniiseen asetelmaan Naukulan valoisampaan paikkaan keittiön pyöreälle valkoiselle pöydälle. Minun ei tarvinnut puuhastella yksi. 

Sulo: "Siis mä ainakin valkkaan eka ja mä otan tän turkoosin." 

Namu: "Ja oranssi, oranssi on mun." 

Sinne meni Namu ja oranssi pallo.
Kuvan laadusta näkee, että kovaa menivät! 

Noomi: "Voiko olla?"

Noomi: "Jos varovasti pussaisin, niin muuttuisko tää komeaksi kolliksi?"

Noomi: "Höh. Ei muuttunut, leikitään sit!"

Sulo ja Namu ottivat pallot haltuunsa mestarin ottein ja peippailivat menemään kuin parhainkin jalkapalloilija konsanaan. Noomi puolestaan, niin noh, Noomilla on nyt muut asiat mielessään, mutta uskon pallon kiinnostavan heti kun tilanne normalisoituu! 

Kaunis kiitos lukijallemme näistä hienoista palloista! Todella hyvä idea huovuttaa pingispalloja. Kepeys säilyy, mutta kolina loppuu. 

Kisaraportti

Lahdesta 27.1.2018

Olimme eilen Noomin kanssa Lahdessa kissanäyttelyssä. Matka taittui molempiin suuntiin ystävämme Kermakupin emännän kanssa. Herätys oli aamulla klo 5.15 ja illalla kotiuduimme noin klo 20, koska jäimme paikalle jännittämään paneelia eli loppukilpailua. Ja onneksi jäimme, sillä siellä kategorian 3 kastraattiurosten Best in Show -tittelin nappasi valloittava eurooppalaisherrasmies Kissakallion Iscador eli Iiro. Iiro oli myös paras veteraani. 

Kyllä tämä näyttelyharrastus siis työstä käy. Jalat olivat päivän päätteeksi väsyneet ja viimeinen puolituntinen auton ratissa kului makoisasti haukotellen. Onneksi oli niin matkoilla kuin itse näyttelyssäkin mukavaa seuraa kuten yleensäkin. 

Noomi sai erinomaisen hyvät arvostelut ja käyttäytyi tuomarin pöydällä hyvin huolimatta pienestä jännitysmomentista. Noomilla kun oli enemmän mielessä komeat eurooppalaiskollit. Erinomaisista arvosteluista huolimatta pidemmän korren nappasi kuitenkin ystävämme Silkkiturkin Samettikukka.  Silkkiturkin kasvattajasivut löytyvät täältä. 

Ruoka maittoi Noomille tälläkin kerralla ja vesi,
vessaa ei tarvittu, sillä oikeaoppisesti Noomi hoiti lähtöpisut kotonaan.
Ehkä seuraavaksi kerraksi laitan matkaan pienmmän vessan.

Naapurimme oli Pinkkitassun Johanna eli Helmi Orvokki. 

Samasta rivistä  kanssamme löytyivät myös Waputtaren valkolaikkukaunottaret. 

Meitä kävi tervehtimässä myös yksi Naukulan Kerhon -lukija. On aina mukava tavata lukijoita ja blogin seuraajia! Saimme Noomin kanssa kotiin viemisiksi kolme taidokkaasti huovutettua pingispalloa, värit eivät valitettavasti pääse kuvassa oikeuksiinsa. 

Se miten pallot vastaanotettiin Naukulassa, selviää seuraavalla kerralla! 

Muistakaa äänestää presedentinvaaleissa, jos niin ette vielä ole tehneet! 

Hyvää sunnuntaita!

Syntymäpäiväpoika

Sulo Gilles Vallunpoika Naukula - neljä vuotta!

Tänään meillä juhlitaan Sulon neljävuotissyntymäpäivää. Pienimuotoiset juhlat tosin järjestettiin jo viime sunnuntaina kun Sulon syntymäkodin Tellis ja Puolu-täti tulivat kyläilemään yhdessä sukulaispoikien Nemon ja Merrin emännän kera. Oikeastaan syntymäpäiväjuhlaksi tämä vierailu muuttui kun Tellis muisti Sulon syntymäpäivän, tämä mamma oli auttamattomasti unohtanut sen. Hups. 

Noin kolmekymmentä sekuntia sen jälkeen kun Puolu pyyhälsi tulla sisään, Sulo esitteli jo selällänsä maaten täplämassuaan onnellisena. Luonnollisestikaan tästä ei ole kuvia, koska kamera lojui hyödyttömänä eteisen lipaston päällä. 

Koska ne likat oikein tulee?

Siis kuka toi on ja miks se möyhää meidän sohvan ja piilottaa sinne koiranherkkutikun?

Siis Sulon täti! Tää on jotenkin o-u-t-o-a...

No on se, on käynyt meillä ennenkin.
Varsin vaaraton, paitsi voi rosmota kissanruuat. 

Likaaaat! Tulkaa möyhään!

Kiinnostava! Tosi kiinnostava tuo on. 

Kaikki neljä! Samassa kuvassa. 

Syntymäpäiväpoika. Nelivuotias komistus. 

Paljon onnea Sulo-poika! 

Ihana diplomaatti, hyvätapainen rämpyttäjä, rakas rapsuteltava. 

Onnittelut myös Sipi-siskolle sekä Kapsu-veljelle merkkipäivän johdosta. 

Sipi eli Pinkkitassun Gertrude kuvattuna joulukuussa 2017. 

Hidasteet

Siivouspäivänä

Lauantai oli siivouspäivä. Siihen kului lähes koko päivä. Eikä meillä kiire mihinkään ollut. Hieman ulkoiltiin siivouksen lomassa ja sitten punatabbytytöt söpöilivät. Ei voinut muuta kun käydä kurkistelemassa niitä tuon tuosta. Varsinaisia siivouspäivän hidasteita. 

Toinen (nuorempi) veteli sikeitä yläpetillä ja vanhempi haaveili alempana ties mistä. Ehkä paikastansa korkeammalla. 

Vanha kori

Uusi paikka

Niinhän se menee, että kaikille asioille ja tavaroille on paikkansa. Jos jokin tavara on väärässä paikassa se ei kelpaa, ei sitten millään. Jos tavaran onnistuu sijoittamaan kissojen mielestä sille kuuluvaan paikkaan, niin johan alkaa tapahtua. 

Mitä?

Tämä täytyy nyt tutkia!

Joo, tosta mahdun kyllä.

Juu, hyvin mahtuu. 

Ekaks yks takatassu.

Ja sit toinen.

Häntä kans. 

Joo, tämä hyvä. 

Kukkuu!

Kun joku kissoista on seuraavan kerran kateissa, tiedän sitten mistä hakea. Tänä aamuna tuolta korista löytyi Sulo. Namu siellä vielä ei ole todistetusti majaillut. 

Ulkoilua

Lauantain pakkasissa

Pienellä pakkasella on mukava ulkoilla. Joko koko perheen kesken tai sitten reippaasti yksin. 

Kermakupin emännän kanssa tilkitsimme syksyn pimeinä iltoina pääsyn Naukulan takapihalle väliaikaisella kevyellä aitavirityksellä. Hyvin on toistaiseksi toiminut. Vierasta kissaa ei ole näkynyt Naukulan kissatarhan ulkopuolella uhittelemassa. Erään ruskeatäplikkään pojan korvien asennosta ja eleistä päätellen aita on epäreilu ratkaisu, sillä se estää myös komeita ruskeatäplikkäitä kissoja poistumasta patioalueelta. 

Ja kerrottakoon vielä, että tällä kerralla tytöt eivät säikähtäneet Sulon ulkoilua puutarhan puolella, kuten edellisellä kerralla.