Hiiriä, onko niitä?

Kissatarhassa 

Ei voi tietää, jos ei katso. 

Mummu, voiks tuolla maton sisällä olla hiiriä?

Näyttää oivalliselta paikalta, Hertta. 

Sun täytyy ottaa asiasta selvää. 

Ei näy, ei täällä hiiriä näy, mummu.

Uusi kissatarha on edelleen ihana, harmi vaan, että talvikelit tulivat uudelleen ja siellä eivät viihdy kuin kissat. Minä juon aamukahvini hytisten sisällä. 

Uusi elämä

Ulkotarhasta

Kyllä se niin on, että meille on koitunut uuden ulkotarhan myötä myös uusi elämä. Tavarat löytävät paikkansa pikku hiljaa ja nurkat siistiytyvät. Ja kun yksi nurkka siistiytyy, aiheuttaa se ketjureaktion. Vielä ei ole valmista kuitenkaan, tässä taloudessa kun asiat ottavat aikansa. Ei kannata hötkyillä. 

Ulkotarha on edelleen ihana ja antaa aivan uusia mahdollisuuksia. Nyt nenätaidetta voi tehdä molemmin puolin näitä kahta ikkunaa, jotka ovat tarhan kohdalla. Uusi puhdas kanvaasi, mikä sen parempaa. 

Hauskaa vappua!

Söpöysvaroitussöpöysvaroitussöpöysvaroitus

Pinkkitassun S-pennut

Söpöysvaroitus annettu, oletteko valmiit? Olette? Siispä asiaan. Pääsiäisenä kävin vierailemassa myös Pinkkitassun S-pentueen kotona (sijoitusperheessä). 

Ensin sukulaisuussuhteet, S-pentueen emo on Pinkkitassun Jóhanna, kutsumanimeltään HelmiOrvokki, hänen emonsa on Sulon sisko Gertrude ja isä Feronian Cajanus, joka on myös Namun pentujen eli Pinkkitassun N-pentueen isä. S-pentueen isä puolestaan on Namun veli, Pinkkitassun Harvey. Eli Namu on pentueen täti ja Sulo on pentueen isoeno. Menikö oikein? Sukulaisia siis. Ja millaisia? Täältä pesee: 

Pikku-Piun Baby Brown, lempinimeltään RosaMari esittelee kauneuttaan. 

Emo, Pinkkitassun Jóhanna, eli HelmiOrvokki. 

Perheessä asustelee myös Pinkkitassun Ilppo eli OnniOskari. 

 Kolme punaista ja yksi sininen. Aikamoinen pentue! Tarvitseeko edes erikseen mainita, että ihania olivat ihan jokainen. 

PS: Pennuilla on kaikilla jo uusi koti. 

Hiljaa hyvä tulee

ja muriseva työnjohto

Vuosikausia (!?) jatkuneiden puheiden jälkeen Naukulassa alkoi viimein tapahtua. Kunnollisia ennen ja jälkeen kuvia ei tietenkään ole, kun olin jo ryhtynyt kasailemaan tavaroita nurkkiin, jotta tarhanrakennus voisi sujuvasti alkaa. Mutta muistin sentään jossain vaiheessa muutaman kuvan napata. 

Vanha, 14-vuotta palvellut, ulkotarha. 

Oli todellakin parhaat päivänsä nähnyt ja kaikki ratkaisut olivat tilapäisratkaisuja. 

Sitten kun -ratkaisuja. 

Sulo esittelee mistä tarhaan ennen kuljettiin. 

Uuteen tarhaan hain luvat taloyhtiön hallitukselta sekä naapureilta molemmin puolin. 

Lisäksi informoin, koska rakentaminen tapahtuu. 

Uusi tarha on yli kaksi kertaa suurempi ja aiheuttanut suurta riemua kaikissa. 

Olen niin onnellinen uudesta tarhasta, sillä nyt minäkin voin tarhailla yhdessä kissojen kanssa. Nyt pääsen maalaamaan vanhan tarhan takana olevat seinät ja saan muutenkin yleisilmettä siistittyä. Itse asiassa jo nyt, näyttää erilaiselta, kiitos myös ystävien Täplätyttöjen Annin ja Kermakupin Jonnan, jonka vierailivat eilen Naukulassa. 

Niin, ja arvaatteko kuka oli muriseva työnjohto? No tietenkin Sulo, joka on saanut murinaoppinsa vastikään 10-vuotta täyttäneeltä Puolu-tädiltä. 

Onnea Puolu-täti myös tätä kautta! 

Killellä ei ollut kotia

Muisto 24.4.2014 vierailulta

Viisi vuotta sitten kävin ystäväni Paulan kanssa kylässä Telliksellä. Katsomassa Paulalla syntyneen Pinkkitassun D-pentueen Dorothyn Pinkkitassun G-pentuetta. Tämä oli toinen vierailuni kyseisen pentueen luona. 

Voin vaikka vannoa, ettei minulla ollut minkäänlaisia ajatuksia kyseisen pentueen suhteen ennen vierailua, vaikka tämä olikin jo toinen kerta kun kävin katsomassa Gertrudea, Ganymedesiä ja Gillesiä. Tiedä mistä niitä ajatuksia sitten päähäni oikein tuli? 

Gertrude hei, kato nyt tota tätiä. Oisko siinä mulle hyvä mamma?

Kapsu, kato nyt tota tätiä. Sä katot ihan väärään suuntaan! 

Tässä on kyllä nyt se vaara, että se pussaa mua niin, että mun korvat kastuu.

Puolu-täti, mitä mieltä sä oot? Älä nuku nyt, tää on tärkeetä. 

Olikohan se tuo ruskeatäplikäs ipana, joka epäluuloisesti minua tuijotteli, 

joka syötti ajatuksen aivoihin?

Heh heh heh, mä löysin mun mamman. Ihan ite. 

Ou jee. 

Joka tapauksessa tuon vierailun jälkeen olin kuin tulisilla hiilillä. Ensin lähetin jäsenhakemuksen Suomen Eurooppalaiskissarengas ry:lle ja ilmoitin olevani kiinnostunut rodusta, sitten haastattelin silloista Naukulan valtiatarta Naukulan Helmi Orvokkia asian suhteen ja sitten lähestyin kasvattajaa sähköpostilla. Gilles hoiti itselleen mamman. 

Tyttöjen välisistä suhteista

ja rauhanrakentaja Sulo

Mummu, saanko mä tulla siihen kans?

No näköjään tuut

Varo nyt ettei emos aja sua pois

Katso nyt, siihen se vaan tuli. 

Taidan lähteä menemään. 

Kattokaa nyt, tää on mun pikkunen vauva.

Kun Noomi jäi Naukulaan muiden pentujen muuttaessa omiin koteihinsa, alkoi Namu ärisemään Noomille. Ryhtyi tekemään hieman hajurakoa. Kun Noomista tuli emo, tilanne muuttui. Kun Hertta jäi, niin nyt Noomi ärisee Hertalle. Namu ei enää ärise Noomille ja Hertta vähät välittää kuka ärisee ja kenelle ja jos liikaa äristään, niin sitten tulee paikalle Sulo joka sanoo shäää ja kaikki lopettavat ärinänsä. Satunnaisista ärinöistä huolimatta, täällä osataan olla myös nätisti. 

Sulo pyytää ulkotarhaan

Ulos, ulos, ulos

Silloin kun Noomi odotti pentujaan ja näytti siltä, että synnytys käynnistyisi, soitin paikalle kasvattajan. Petasin hänelle sängyn olohuoneen sohvalle. Kun mitään ei yöllä tapahtunut ja kysyin aamulla miten hän oli nukkunut, kuulin, että Sulo oli pyrkinyt yöllä telkkariin. Vihdoin sain tämän myös videolle. 

Ja ei, Sulo ei haaveile TV-tähteydestä, vaan pyytää ulkotarhaan.  Tämä järeämpi komento on tarkoitettu niille, jotka eivät hienovaraista pyyntöä ymmärrä. Siis sitä kun Sulo istuu ulkotarhaan vievän ikkunan edessä pienellä jakkaralla ja katsoo lähellä olevaa ihmistä syvälle silmiin.