Miten sujuu yhteiselo?

Pojat

Säännöllinen lukijakunta tietää kahdesta aikaisemmasta Naukulassa syntyneestä pentueesta, että Sulo jännittää alussa pentuja. Voisi sanoa, että jopa hieman pelkää. Sulo näyttää tunteensa murisemalla ja sähisemällä. Kun pennut sitten ovat siinä iässä, ettei niitä enää pitele mikään, Sulon elämä muuttuu ja hän suorastaan nauttii. 

 

Kun pennut ovat pieniä (n 6 viikkoon asti), Sulo ei edes halua tulla pentuhuoneeseen. Muuten hän elelee Naukulassa ihan kuin aina ennenkin. 

Kuvissa Sulo ja Arttu. 

Että kuviako?

Söpöjä, suloisia, pieniä riiviöitä

Vauhti kasvaa ja tiedetäänhän sitä sitten miten siinä käy? 

Niin, kuvausolosuhteet muuttuvat varsin haastaviksi niin mallien kuin taustankin osalta. Paitsi silloin jos sattuisivat nukahtamaan johonkin sopivaan paikkaan, niin kuin nyt sängylle. 

Kuuluisat kissat

ja heidän ihmisensä

Pitäisköhän meiän olla siinä kirjassa? 

Hah, hah, antakaa mun nauraa nappulakerho,
kukakohan täällä oikein se kuuluisa on?

Bazar Kustannukselta tuli tiedote kirjasta, joka kiinnosti heti! Siispä lähetin viestiä ja kysyin voisinko saada arvostelukappaletta. Sellainen tulikin hyvin pian ja siitä lähtien olen kirjaa hipelöinyt ja odottanut koska pääsen sen kimppuun. 

Kirjan ovat kirjoittaneet Heike Reinecke ja Andreas Schlieper ja siinä on kolmisenkymmentä tarinaa kissoista ja heidän kuuluisista ihmisistään. Mukana ovat mm. Ernest Hemingway, Freddie Mercury, Isac Newton ja Frida Kahlo muutamia mainitakseni. 

Kirjaa selatessani jäin miettimään miksi kirjassa ei ole kuvia kissoista lainkaan? Edes piirrettyjä? Kansikuva on varsin viehättävä. Toisaalta, tarinat varmasti vievät mennessään joten mielikuvituksellekin on jätetty tilaa. 

Yläkerrassa

ja alakerrassa

Alakerta on vallattu eilen Hertan poikien, Artun, Penan ja Milon toimesta. Rohkaisijoina toimivat Naukulan kissanaiset, ketkäs muutkaan. Rappuset sujuvat hyvin ja yö on mitä ilmeisemmin vietetty yläkerrassa. No, minä ainakin, kunnes klo 7 heräsin siihen, että Sulo herätti. Herralla itsellään ei kyllä nälkä ollut, mutta Herta ja pojat tarvitsivat aamupalaa. 

Antakaas kun mä esikoisena mietin, mitä me oikein tehtäis.
Mentaiskö nukkumaan vai seikkailtaisiko?
(Arttu)

Hei nyt mulla välähti!
Lähdetään sinne minne ne kaikki muutkin aina häippää!

Heh heh heh, joo!
(Kuopus Milo)

Joo, mua ei ainaskaa *haukotus* 

*haukotus* väsytä yhtään! 

Sulo ja Milo
Ette ehkä olis arvannut kuin täplikkäästä kuviosta,
että toinen on Sulo?

Vauhdikasta ja leikkisää juhannusta kaikille! 

Villitsijät

ja harkitseva valjastelija

Maanantaina se alkoi. Yläkerran valtaus. Työpäivä sujui vielä suhteellisen rauhallisesti, mutta sitten. Sitten Naukulan kissanaiset olivat kaikki sitä mieltä, että nyt on aika, eikä minulla sitten ollut mitään sanottavaa siihen. Rappusissa riekkumista olen vähän yrittänyt estellä ja toistaiseksi olen siinä vähän voiton puolella. Saas nähdä kuinka kauan. 

Etpäs vielä tiedä mitä ajateltiin illalla tehdä.

Me huilataan nyt vaan eka

Tääl menee hei yksi, raportoi Namu

No onneks tuli yks punanenkii,
sanoo Noomi-mummi emolleen Namulle.

Sulo on menosta kovin kiinnostunut, mutta käy vielä välillä sanomassa pari valittua sanaa. Se ei valitettavasti kiinnosta enää ketään. Omaa aikaa Sulo saa kyllä, ja uimareissut ovat edelleen yhtä riemukkaita. 

Niin ja osallistuttiin me oikea-aikaisesti myös Kissaliiton turvaulkoilu-flashmob tapahtumaankin. 

Olen tapahtumassa, omalla uimapaikallani. 

Ylös, ylemmäs ja vielä vaan ylemmäs

Pojat treenaa

Tällä hetkellä suunta tuntuu olevan ylöspäin. Ylös korin päälle, ylös työtuolille, ylös parveketuolille ja ylhäällä pienen kiipeilytelineen luolaan nukkumaan. 

Mitä höpötät, täti?

Mitä se höpöttää jotain ryhmäkuvista?

Eiks sen ekä pitäis harjata tää tuoli? 

Nii, ettei paljastuis että meiän Noomi-mummi nukkuu joskus tässä. 

Arttu, hei, pidä nyt se pää paikallaan , että sä näytät terävältä, huomauttaa Milo (vasemmalla)

No sihtaa nyt täti! 

Musta täytyy ainaki ottaa passikuva ku mä muutaan Turkkuusee päi. 

Aika kuluu nopeasti ja joka päivä opitaan uusia taitoja. On tämä kuulkaa ihanaa aikaa. 

Parvekkeella

ja työhuoneessa

Meillä on avattu parvekekausi. Pennuilla ja Hertta-emolla on nyt päivisin käytössänsä työhuone ja parveke. Parvekkeen ovi on kuitenkin auki vain silloin kun olen kotona, mutten pennut pysyvät visusti työhuoneessa lukkojen takana. 

Aluksi parvekkeelle meno jännitti, kynnyksen yli piti oikein hypätä. Nyt kun joka nurkka on nuuskittu ja tutkittu, niin siellä on mukavaa. Pöydän alla on iso tyyny, jonka pennut ovat ottaneet sekä painitatamikseen että päiväunipaikakseen. Isomummu Namu viettää aikaa myös parvekkeella, Noomi-mummi käy välillä sanomassa jotain sanoja kasvatuksesta ja Sulo tarkkailee tapahtumia huoneen ulkopuolelta. Vielä jännittää. 

Ensimmäinen parvekeulkoilu kesti ehkä minuutin, sen jälkeiset päiväunet useamman tunnin. Sen verran jännittävää oli.