Ehei, ei ne hiihtäjät siellä ihan itsestään kaadu

 Noomi avustaa

Ai liian ylivoimainen?

Sano vaan kuka, niin mä hoidan!

Selvä, punainen puku ja numero oli...

Pahoittelemme tapahtunutta. Naukulaa ei kuitenkaan taideta hylätä, sillä punapukuinen, se ylivoimainen voitti silti. 

Noomi kävi rokotuksilla

 Eläinlääkärissä rutiinikäynnillä

Noomin edellinen eläinlääkärikäynti oli viime vuoden huhtikuussa ja siitä voi lukea täällä. Otin siitä opikseni ja olin Noomin kanssa tutkimushuoneessa koko ajan, ja hyvinhän homma sitten hoituikin. Meillä oli sama lääkäri kuin huhtikuussa ja huhtikuinen hoitaja paikalla myös, vaikka tutkimushuoneessa ei ollutkaan. Ero Noomin käytöksellä oli kuulemma kuin yöllä ja päivällä. 

Toiset kissat ovat hoidettavissa paremmin omistajan läsnä ollessa, mutta jos omistaja jännittää, niin sitten kissakin yleensä jännittää. Minä ilmeisesti osasin ainakin tällä kerralla olla rauhallinen. Ainoa mitä ei kunnolla pystytty katsomaan oli Noomin paino. Vaa'alta oli niin kova kiire pois. Se näytti suurin piirtein 4,8 - 4,9 kg, kun sen lukema huhtikuussa oli 4,325. Painoa on siis kastroinnin jälkeen kertynyt, muttei liikaa. Noomi on täydellinen, tämä tosin voi olla hieman puolueellinen näkökanta, koska se on omani. 

 

Palkkioksi hyvästä käytöksestä lupasin Noomille paljon syliaikaa. Tässä näyte päivittäisestä tassuttelusta. Keskustelemme videolla rokotuksesta ja juuri kun olin sanomassa kuinka kiltti hän oli, video päättyi. Eli sanottakoon nyt täällä vielä kerran, Noomi oli kiltti tyttö. 

Turkoosia, kiitos

 Lakananvaihtolauantai

Lauantai on Naukulan virallinen lakananvaihtopäivä. Tällä kerralla kaikki tytöt auttoivat kiitettävästi ja lakanoidenvaihto kestikin tästä syystä aika tovin. 

Mamma, missä meidän turkoosi lakana on? 
Se sopisi mun turkkiin niin kauniisti, miettii Namu. 

Erityistä riemua lakananvaihtolauantai aiheutti tällä kerralla Namussa. Ehkä oli hänen vuoronsa. 

Rattoisaa viikkoa kaikille lukijoille! 

Synttärisankari Sulo

 Seitsemän vuotta

Naukulassa on tänään juhlat. Ruskeatäplikäs hurmuri, Pinkkitassun Gilles eli tuttavallisemmin Sulo Naukula täyttää tänään seitsemän vuotta. Syntymäpäivän kunniaksi tänään on nautittu aamuruuaksi seitä (paitsi mamma veti perinteiset kaksi leipää, viilin ja kahvin). Lisäksi aamutuimaan on jo leikitty huiskakepillä, sellaisella missä ei ole päässä huiskaa lainkaan. Ei kuitenkaan liian aikaisin, sillä Sulo on hieman aamutorkku. 

Paljon onnea, Sulo 7 vee! 

Naukula onnittelee myös Sulon Sipi-siskoa sekä Kapsu-veljeä. Muistakaa pistää tassulla koreasti ja syödä paljon herkkuja. 

Pientä yritystä

 Sisustusta

Joulukuusen poistuttua sen paikalle siirtyi jykevä raapimatolppa. Se, jota kukaan ei juuri ole omakseen ottanut. Päätin sitten raahata sen yläkertaan. Työpöytäni vieressä ollut tynnyri jäi sitten siihen viereen, kun en vielä keksinyt minne sen sijoittaisin. Työpöydän vieressä se ei kiinnostanut kuin satunnaisesti. 

Niin ja kuinkas sitten kävikään?

Niin. Näyttää siis siltä, että tuo raapimatolppa on nyt sillä paikalla mille se kuuluukin. Jykevän raapimapuun osalta harjoitukset jatkuvat. 

Pakkanen paukkuu

 eikä sitä ymmärretä

Viikonloppuna Naukulassa paukkuivat pakkaset, eikä sitä tahdottu millään ymmärtää. Pyrkimys tarhaan oli kova ja kyllä siellä sitten osa jengistä kävikin. Vaikea varmasti arvata ketkä. 

Ulkoilijoiden joukonjohtaja. 

Ei ulkoilija. 

Päästin kyllä tarhaan pari kertaa, vaikka pakkasta oli yli 20 astetta. Ajattelin, että ulkoiluhalut vähenisivät. Väärässä olin. Sinne haluttiin usein, ehkä tarkastamaan josko pakkanen jo olisi lauhtunut. Ovimiehen hommien sijaan päätin sitten heiluttaa ahkerasti huiskaa. Se vei huomion muualle. 

Sydänultra

Namulla 

Namun kasvattaja on toivonut, että kävisin Namun kanssa sydänultrassa siitä lähtien kun Namu täytti viisi vuotta. Sydänultran tarkoituksena on katsoa onko sydän normaali vai onko havaittavissa esim. HCM. Yleensä kissa ymmärtääkseni kehittää tämän sydänsairauden siihen ikään mennessä, jos sellainen on tulossa. Namu on ehtinyt täyttää jo kuusi, mutta parempi tässäkin asiassa myöhään kuin ei milloinkaan. Kävimme sydänultrassa eilen kasvattajan laskuun luottoeläinlääkäriasemallamme. 

Ennen kuin nappasin Namun boksiin ja kyytiin, kävin itse pienellä ajelulla. Pakkohan sitä nyt oli Namua varten vähän autoa lämmitellä, eikö? Itse nappaus sujui hyvin ja boksin pohja oli vuorattu varmuudeksi lampaantaljalla. Vaikkei eilen niin kylmä ollut kuin tänään, mutta oli siellä sellaiset - 15 C kuitenkin. Ajomatka eläinlääkäriasemalle ei kauaa kestänyt ja hyvä niin, sillä Namu huusi koko matkan. Yleensä niin ei ole tapana ollut, mutta eipä me viime aikoina olla juuri matkustettukaan. 

Eläinlääkäriasemalla Namu luimisteli hetken korviaan, mutta tuttu eläinlääkäri tiesi mistä narusta vetää ja tarjoili parit raksut. Korvien asento muuttui heti. Sitten puntarille ja ikävä kyllä, grammoja oli tullut lisää. Eli nyt on sitten otettava itseään niskasta kiinni ja valvottava kaikkien syömistä paremmin kuin ennen. Saattaa nimittäin hyvinkin olla niin, että Namu käy tyhjentämässä myös muitten ruokakuppeja. Muiden raksuihin Namu ei pääse käsiksi, sillä Sulolla on oma automaattinsa ja Noomilla ja Hertalla yhteinen, ainakin toistaiseksi. 

Varotoimenpiteenä Namulle laitettiin kauluri. Sitten ajeltiin kainalosta/kyljestä karvat, jotta ultraus onnistuisi. Ja onnistuihan se mitä mainioimmin. Namun tuttu hoitaja piti etutassuista ja minä pidin takatassuista ja lääkäri hoiti hommansa. Namukaan ei yhtään venkoillut. 

Parasta käynnissä oli se, että Namun sydän on normaali. 

Namu esittelee paljasta aluettaan. 

Hertan rokotukset hoidettiin kuntoon myös tällä viikolla ja seuraavan kuukauden sisällä on vuorossa Noomin rokotus ja Sulon rokotus/hammaskiven poisto. Ajakin on jo varattu. 

PS: Välillä tämä kuvaaminen on kyllä niin vaikeaa. Aina kun joku näistä kullan muruista huomaa, että katson heitä, niin tulevat heti luo. Alla esimerkit Namun ensimmäisistä kuvayrityksistä.