Vihdoinkin välähti

 Mammalla siis

Huomio, koko kissayleisö! 

Voinen kertoa teille, hyvä kissayhteisö, että ihmisten oppimiskyky säilyy koko niiden elämän ajan. Välttämättä yksinkertaisemmatkaan asiat eivät mene heti tajuntaan, vaan heille on annettava aikaa. Ihmisille siis. 

Täällä Naukulaksi kutsutussa paikassa on eilen tapahtunut suuri oivallus. Ihminen on ymmärtänyt, että lyhyin reitti kesähuoneeni pehmustetulle, suojaisammalle paikalle on reitti ikkunan kautta. Ihan niin kuin sviittini ulkopuolellakin asuvat kissat. Hekin kulkevat kesätarhaansa mieluiten ikkunan kautta. Paitsi se kirjavin höpsö, sehän nyt pyytää ulos mistä vaan. 

Levollisuutta siis, ihminen oppii. Välillä turhan hitaasti, mutta oppii silti. 

Rauhaa, rakkautta ja terveisin, 

Noki-Noora, 

jonka kuvitteellisia 13-vuotispäiviä tänään vietetään 

Pieni seikkailijatar

Kun toiset nukkuvat

Kun toiset nukkuvat omissa huoneissaan, suljen ovet hiljaa ja avaan yhden. Pieni seikkailijatar tietää jo ensimmäisen oven sulkemisesta mitä on tulossa. Rohkeasti hän lähtee tutkimusmatkalleen ja kun on tarpeeksi kokenut, nuuhkinut ja ihmetellyt, palaa omaan sviittiinsä. 

Silloin suljen hänen ovensa ja avaan muiden ovet. 

Näin meillä vältytään suuremmilta ongelmilta ja mahdollisilta kissatappeluilta. 

Oma koti on kaikille paras, mutta kannattaa aina avartaa näkökulmiaan ja tutustua joskus vähän vieraampiinkin paikkoihin. Eikä aina tarvitse lähteä kovin kauaskaan. 

Avustajakissat

tai viralliset valvojat

On selvää, että Noomin ja Hertan avustuksella Noki-Noora on oppinut paljon Naukulan elämästä. Sulo ja Namu eivät ole olleet yhtä kiinnostuneita tästä  opetustehtävästä. Ehkä ovat saaneet aikanaan tarpeeksi Namun, Noomin ja Hertan pentujen opetuksesta ja jättäneet nykyiset tehtävät Noomin ja Hertan harteille. Tasapuolisuuden vuoksi. 

Mitä ilmeisemmin sanattomassa viestinnässä on kerrottu, että olen ihan ok. Tilanne on nimittäin edennyt jo siihen pisteeseen, että saan silitellä ja rapsutella Noki-Nooraa vaikka kuvan kaksikko vetelisi sikeitä. Toki minun täytyy edelleen istua tuossa samassa paikassa verkko-oven lähellä. Muualla Noksun sviitissä olen edelleen hieman epäilyttävä tapaus. 

Noki-Noorakin on opettanut puolestansa jotain. Ennen joka päiväisiä yhteisiä herkkuhetkiä Noomi ja Hertta eivät perustaneet pätkääkään herkkutikuista, vaan niin ovat mielensä muuttaneet. 

Vaan ovatko Noomi ja Hertta avustajakissoja vai virallisia valvojia? 

Vielä tarkenee

Ainakin hetken

Aamun rutiinit ovat meillä selvät. Ensin ruokitaan kissat, sitten avataan ovi parvekkeelle ja siivotaan vessat. Noki-Nooralla niitä on kolme. Niistä yksi on selvä suosikki, toista käytetään satunnaisesti ja kolmas on käyttämätön. 

Parvekkeella kelpaa aurinkoisinä päivinä paistatella ja kun oven voi sulkea Noki-Noora ilmaisee sen selkeästi naukumalla. Kuuluvalla komentoäänellä. Kuuluva komentoääni on käytössä myös silloin, kun herkkutikkujakelu on ajankohtaista. Mitä ilmeisemmin hän tuntee kellon. 

Päivään kuuluu nykyään myös toinen tärkeä hetki, silloin vain rapsutellaan sylissä seisovaa Noki-Nooraa. Viralliset valvojat ovat paikalla silloinkin ja minä tietysti istun lattialla oven vieressä. Se on minun paikkani. 

Aurinkopedille kulku on raapimatolpan kautta. Sen päällä on hyvä hetken istua mietiskelemässä. 

Noki-Nooran kuulumisia

Pitkästä aikaa

Pitkästä aikaa olisi varmasti hyvä kertoa myös Noki-Nooran kuulumisia. 

Kärsivällisyysharjoitteluni jatkuu, vaan on meillä taas vähän edistyttykin. Nykyään saatan saada Noki-Nooran rapsuteltavakseni jo ihan ilman herkkutikkujakin. Toki se edelleen edellyttää, että istun tutussa paikassa, sviitin puolella verkko-ovea. Viralliset valvojat, Noomi ja Hertta, auttavat myös, mutta onpa Noki-Noora pyörähdellyt iloisesti jo ilman heidänkin läsnäoloaan. 

Ei taida tuo rouva antaa periksi. 

Lisäksi Noki-Noora puskee otsaani, nuolee minua ja käy sylissäni säännöllisesti. Hänen sviittiinsä on tullut uusi pieni raapimapuu. Se löytyi alennuksesta kun siitä puuttui osa. Meille se on silti oikein sopiva ja Noksu tykkää makoilla portaillakin. 

Kaiken tämän lisäksi Noki-Noora on ryhtynyt komentamaan minua. Lähinnä ilmoittaa kovaäänisesti koska olisi saatava herkkuja ja toki hän kertoo myös, koska menee potalle. Sille isommalle hädälle. 

Leppoisaa viikonloppua, muistakaa tehdä sitä mistä pidätte! 

Itse pedattu

Talvikolo

Naukulan sisälämpötila on kohtuullinen talvellakin. Ei vedä ikkunoista, ei ovista. Vaan kun kovimmat pakkaset olivat, kävi Noki-Noora petaamassa itsellensä oman pesäkolonsa mieluisaksi. 

Kun ulkona keli on plussan puolella, ei pesäkolo ole käytössä. Se lienee sitten talvikolo. 

Herkut sen sijaan maistuvat oli keli millainen tahansa. Nykyään tarjoilua ryhdytään vaatimaan etätyöpäivinäni jo hyvissä ajoin. Yleensä herkut nautitaan kuitenkin vasta työpäivän jälkeen. 

Vähän vauhtia nyt, rouva! 
Ei tässä jouda koko iltaa seisoskelemaan. 

Herkkuhetken viralliset valvojat katsovat tarkasti kun sviitissä paijataan, pusketaan ja höpötellään. Joskus tuntuu jopa siltä, että ne herkut eivät enää olisikaan se pääasia, vaan se rapsuttelu ja paijaaminen. Jos silmäkulmassa on vähän rähmää, niin senkin saan jo poistaa. 

Tällä hetkellä turkki on hieman sähköinen, mutta varmasti kevät tuo muutoksen siihenkin. Kun vain ilmat lämpiäisivät niin, että parvekkeella tarkenisi ja sinne paistaisi aurinko. Sitä odotellessa Noki-Noora tyhjentää lelukoppansa päivittäin lempilelua etsiskellen. Välillä kelpaa joku ja toisina päivinä sitten joku toinen. Parasta kuitenkin kun saa sen itse tonkia kopasta esille. 

Uusinta uutta on myös se, että teemme välillä pääpuskuja, niin että Noki-Noora seisoo sylissäni. Välillä herkkutikut ovat niin hyviä, että Noki-Noora joutuu seisomaan sylissäni takatassuillaan ja pitämään etutassua rinnuksillani. Lienee ottanut mallia virallisilta valvojilta. 

Kun vastaanotto loppuu

Noki-Nooran kuulumisia

Elämä Noki-Nooran kanssa kulkee tuttuja ratojaan. Ja mitä enemmän päivät muistuttavat toisiaan, sen parempi se hänen mielestään on. Välillä toimintani todellakin pöyristyttää pientä mustasavurouvaa. Vai mitä sanotte seuraavista epäilyttävistä asioista: 

• tämän ihmisen ääni on erilainen (marraskuun lopun flunssa)
• tämä ihminen yskii (kuten yllä)
• tämä ihminen laskee herkkutikkupaperin vasemmalla kädellä alas kun yleensä se on tehty oikealla kädellä (kerran kävi tällainen vahinko)
• tämä ihminen laittoi pienen jakkaran keskelle huonetta (yritin ottaa herkkutikkuhetkestä videota missä omat kasvot eivät näy)
• tämä ihminen on pyytänyt toisia ihmisiä jakelemaan herkkutikkuja väärään aikaan (olen varma, että Noki-Noora tuntee kellon) 
• tämä ihminen on yrittänyt leudompina talvipäivinä tarjoilla ulkoiluhetkeä lasitetulla parvekkeella (vaikka tietää, että Noki-Nooran pakkasraja on + 10 C)
• Ns. nosta kissaa harjoituksista Noki-Noora ei vielä ole ihan varma (tällä yritän harjoitella sitä, jos joudun nostamaan Noksun kuljetuskoppaan eläinlääkärikäyntiä varten)

Kun yllä olevan kaltaisia epäilyttäviä tapahtumia tulee esiin, Noki-Noora marssii päättäväisenä häntä alhaalla valkoisen ison tuolin ja patterin väliseen turvakoloon. Silloin tietää, että vastaanotto on tällä kertaa loppu. 

Yllä mainittujen epäkohtien lisäksi, on täällä myös paljon hyväksyttäviä asioita: 

• molemmin käsin rapsuttelu ennen herkkutikkuhetkeä aiheuttaa paljon hyrinää ja hyvää oloa
• rähmän saa ottaa jo pois silmäkulmasta (ennen herkkutikkujakelua tietenkin)
• herkkutikkuhetken aluksi tulee Noki-Noora syliini ja melkein jo pusketaan päät yhteen
• Naukulan retkillä Noki-Noora tulee reippaasti tutustumaan myös siihen huoneeseen missä minä olen
• Noomin mäkätyksestä ei enää oikein välitetä, eikä Hertan satunnaiset taputtelut häiritse kuin ajoittain

Edelleenkin minä olen se tämän talouden outolintu, enkä missään tapauksessa ole luotettava paitsi kun istun sviitin ovenpielessä herkkutikut käsissäni. 

Noki-Noora asustelee sviitissään ja seikkailee muualla Naukulassa ajoittain. Tämä tilanne tyydyttää tällä hetkellä kaikkia enemmän kuin hyvin. Mahdollisen eläinlääkärikäynnin vuoksi Noki-Nooran sviitti on ainoa paikka mistä minulla on edes teoreettinen mahdollisuus saada hänet kuljetuskoppaan. Ensi kesänä tulee hänelle 13-vuotta täyteen, joten mistään ihan juniorista ei ole kyse. Iän vuoksi olen myös yrittänyt rakennella hänen huoneensa sillä tavalla, että korkeisiin paikkoihin pääsee eri tasoisten korokkeiden avulla. Hän voi päättää mikä milloinkin hänelle sopii.  

Ei yksi vaan peräti kaksi

Miesvieraita

Naukulan ihmiskokeet saivat tänään jatkoa kun kylään tuli kaksi miesvierasta. Vierailun tarkoituksena oli katsoa mitä mieltä Noki-Noora on toisen sukupuolen edustajista. Ennen kuin sinne asti päästiin niin Sulo toki tervehdittiin ensin asiaankuuluvasti eteisessä ja taisi Noomikin saada osansa rapsutuksista jo silloin. 

Etutassut sylissä, herkkutikku napattiin kädestä. 

Tarkasti piti tämäkin vieras katsoa. 

Seuraava vieras. 

Herkkutikku oli hyvää, myös toisen miesvieraan tarjoamana. 

Viralliset valvojat mukana totta kai. 

Palkkaa myös valvojille. 

Noomi haluaa tietää mitä mieltä olette hänen hankkimastaan 
vihreästä kulmakarvastaan?

Tässä vierailussa oli poikkeavaa sukupuolten lisäksi myös se, että samalla kerralla vieraita sviitissä poikkesi kaksi. Tätä piti Noki-Nooran vähän miettiä. Koetapahtuman jälkeen Namu päätti kokeilla menisivätkö herrat masunrapsutusansaan, mutta pettyi pahasti kun mamma varoitteli ansasta. 

Seuraavalla kerralla saatamme raportoida jotain muuta, tai sitten ei. 

Mukavaa viikkoa toivotaan teille kaikille, jotka tänne vielä eksyvät. 

Kaikenlaisia testejä

Ihmiskokeita

Vastustamme eläinkokeita. Olemme kuitenkin ryhtyneet tekemään ihmiskokeita Naukulan ystävien suosiollisella avustuksella. 

Ensimmäiseksi koeihmiseksi suostui Täplätyttöjen Anni. Anni meni Noki-Nooran sviittiin, nojasi oikeaan kohtaan seinää, piti jalkansa oikein ja rapisutteli herkkutikkuja. Koe suoritettiin onnistuneesti ja Noki-Noora meni Annin syliin herkkujansa hakemaan. 

Luonnollisesti ihmiskokeen tekijä, Noki-Noora, katsoi Annia syvälle silmiin, luki ajatukset ja totesi Annin kelpo ihmiseksi. Viralliset valvojat seurasivat tätä ensimmäistä ihmiskoetta erittäin kiinnostuneina ja totesivat kokeen täyttävän kaikki siltä vaaditut kriteerit. 

Tänä viikonloppuna Naukulaan uskaltautui mamman niiskuttelusta huolimatta Saaripalstan Saila.  Oli aika suorittaa Ihmiskoe toistamiseen. Testaajana itseoikeutetusti Noki-Noora. Viralliset valvojat olivat samat kuin ensimmäisessä ihmiskokeessa, jotta voimme varmistautua koetulosten tasalaatuisuudesta. 

Tämä toinenkin ihmiskoe sujui mallikkaasti, vaikka hetkeen mahtui myös hitusen hämmentävä osio. Söikö Saaripalstan Saila todellakin meidän herkkutikkua, ihmettelivät niin Noki-Noora kuin viralliset valvojat. 

Näissä ihmiskokeissa ei vahingoitettu ihmisiä, päin vastoin, uskomme vakaasti, että koetilanne toi iloa myös ystäviemme päiviin. 

Kaksi vuotta kotona

Noki-Noora

Tänään on kaksi vuotta siitä, kun Noki-Noora tuli kotiin ja siinä riitti ihmeteltävää. 

Aluksi laitoin näköesteen, jotta talouteen tullut vieras kissa ei aiheuttaisi siirrettyä aggressiota ja rikkoisi talouden omien kissojen välejä. Lisäksi oli tarkoitus antaa Noki-Nooralle rauha tutustua uuteen ympäristöön. Tämä onnistui niin ja näin, mutta mitään ongelmia ei koitunut. 

Kaikkea on kokeiltu ja tilanne on muuttunut huomattavasti tästä lähtöpisteestä. 

Yllä olevissa kuvissa Noki-Nooran ilme kertoo, että luottamusta meidän välillä ei vielä ole. Tästä lähti sinnikäs tutustuminen puolin ja toisin. Olisinko ryhtynyt tähän, jos olisin tiennyt kuinka kauan aikaa tutustuminen vie? Ehkä. Siitä voidaan olla yhtä varmoja, että tämä on ollut todella palkitsevaa. Noki-Noora elelee edelleen sviitissään ja lämpimillä säillä hänellä on käytössänsä myös lasitettu parveke. Kun asteet laskevat nollan tienoille, hän ei halua parvekkeelle. Lieneekö ensimmäisen elinvuotensa traumoja. 

Noki-Noora ei vielä annan minun lähestyä itseään. Kaikki silittely ja paijailu tapahtuu kun istun lattialla. Eli jos tulisi tarve eläinlääkäriin, olisi minun mahdotonta saada häntä kuljetusboksiin. Mutta kyllä tämä tästä, pikku hiljaa, Noki-Nooran määräämässä tahdissa. Kyllä täällä koko ajan kuitenkin tapahtuu, enkä ole antanut periksi, enkä anna. 

Luokattoman huono kuva taas, 
mutta kertonee kuitenkin tarinansa. 

Tässä tahtojen taistelussa voittaja on ihan varmasti herkkutikkukauppa. Niitä on nimittäin kulunut. 

Noki-Noora

Sylikissa

Noki-Noora muutti Naukulaan 9-vuoden kypsässä iässä 18.8.2021. Koska kyseessä on luonnosta noin yksivuotiaana loukutettu kissa, ei häntä ole sosiaalistettu 2 - 7 viikon ikäisenä. Tuo on se ikä, jolloin se on helpointa. Täällä sosiaalistamista on tehty kärsivällisesti ja pitkään, melkein kaksi vuotta. Ei Noki-Noora edelleenkään ihan kesy ole, joten harjoitukset jatkuvat. 

Aikaisemmin tällä viikolla Noki-Noora astui etutassuillaan syliini. 

Tänään on kuitenkin tärkeä päivä, sillä Noki-Noora astui kaikilla neljällä tassulla syliini. Höyhenenkevyt Noki-Noora. Herkkutikuilla on osansa asiassa. 

Valitus

Katse sen kertoo

Hyvä rouva, 

Kuten olette mahdollisesti havainneet, olen mieltynyt sviittini kesähuoneeseen. Nautin kun lämpö hellii ja aurinko paistaa turkkiini lämmittävästi. 

Olette kuitenkin nyt toistuvasti laiminlyöneet lämmön ja auringon. Toivon mukaan pystytte järjestämään nämä asiat kesähuoneeseeni mahdollisimman pian, jotta vältyn suuremmilta toimenpiteiltä. 

Terveisin, 

Mustasavurouva Noki-Noora

Noki-Noora

Kuulumisia

Noki-Nooralla on kaikki hyvin, ainakin niin kauan kun muu talon väki pysyy turva-aidan toisella puolen. Nykyään Noksua saa satunnaisesti silitellä oven rakosista myös ilman herkkutikkuja ja ilman, että Naukulan Pinkkitassut todentavat läsnäolollaan tämän mamman vaarattomaksi. Lisäksi nyt koko herkkutikun ja myös raksujakin voi syödä kädestä, toki oven toisella puolen. 

Poseerauskin onnistuu Noki-Nooralta erinomaisesti. Lisäksi hän on viime aikoina alkanut juttelemaan entistä enemmän. 

Minun kärsivällisyysharjoitukseni jatkuvat edelleen. Vaikka olen lähes paras kaveri oven toisella puolen, samalla puolen se ei vielä ole niin. Mutta tiedättekö mitä? Minä olen kyllä härkäpäinen ja jaksan odottaa, kun on selvästi nähtävissä, että toivoa on. 

Ei ihan sisäsiisti

Noki-Noora

Taannoisen suursiivouksen aikana minulle selvisi, ettei Noki-Noora ole ihan sisäsiisti. Vessakaapin päällä olevaan koriin oli tehty useammat pissat. Peti ei kuitenkaan haissut ennen kuin sen päällä olevaa pehmustetta ryhtyi pöyhimään. Sen jälkeen kaapin päälle muutti vessa. Se onkin ollut ahkerasti käytössä. Nyt Noksulla on sviitissään kolme vessaa, jotka myös siivoan päivittäin. 

Tämän episodin jälkeen oli hetken ihan siistiä, kunnes sitten pisut oli tullut omaan petiin. Kauppareissulla ostin ensi hätään koiranpennuille tarkoitettuja alusia. Tarkoitus on vielä hankkia vuodesuojia. 

Uusi vessa vessakaapin päällä on nyt suosiossa. 

Seuraavat pisut tulivat tämän päälle. 

En kadu. Zero regrets. 
(Tämän hyllyssä olevan pedin alimmaisena on nyt noita 
pennun pissasuojia)

Pissapaakut ovat kuitenkin ihan hyvän kokoisia, eikä vessakäyntejä tehdä turhaan, niin lääkärireissua ei ole edessä. Ei vielä ainakaan. Noksu kuitenkin eli ensimmäisen vuoden ilman "sisävessaa", joten ehkä tämä on jäänyt siitä tai vaihtoehtoisesti pisu on tullut kun toinen on nukkunut sikeästi. Kuka sen tietää. 

Kierroksella

 Pinkkitassujen valtakunnassa

Rouva hyvä, onko teiltä unohtunut lattioiden harjaus
tänä aamuna? 
Täällähän on hiekkaa tassujeni alla. 

Kiitos, rouva, eipä teillä siellä nyt niin ihmeellistä ole.
Menen takaisin sviittiini, voitte sulkea turvaoven perässänne, kiitos. 

Harjoitukset jatkuvat. Noki-Noora käy kierroksillaan. Välillä samalla puolen turvaovea on myös ollut Sulo. Yllättäen Noki-Noora ei yhdellä kertaa paennutkaan sviittiinsä, vaan alakertaan sohvan alle. Ilmeisesti laskeskeli, ettei Sulo sinne mahtuisi.